QR code on a market stall: Reuters/Alamy Stock Photo/Shailesh Andrade

Luku 10 Pankit, raha ja luottomarkkinat

Miten luotot, raha ja pankit laajentavat molemminpuolisten hyötyjen mahdollisuuksia ja mitkä tekijät estävät niitä

  • Kulutusta voi aikaistaa ottamalla lainaa tai lykätä antamalla rahaa lainaksi, sijoittamalla ja säästämällä.
  • Luottomarkkinoilla molemmat osapuolet voivat hyötyä, mutta osapuolten välille syntyy eturistiriitoja korosta, lainavarojen järkevästä käytöstä ja lainan takaisinmaksusta.
  • Lainansaajan ja lainanantajan välillä on päämies-agenttisuhde: lainanantaja eli päämies ei voi olla varma, että lainansaaja eli agentti maksaa lainan takaisin lainasopimuksen mukaisesti.
  • Ongelman ratkaisemiseksi lainanantajat vaativat usein lainansaajia sijoittamaan hankkeeseen myös omia varojaan.
  • Tästä syystä vähävaraiset eivät aina saa lainaa tai saavat sitä vain kalliilla korolla.
  • Raha on vaihdon väline. Se koostuu seteleistä, pankkitalletuksista ja kaikesta muusta, mikä kelpaa tavaroiden ja palveluiden maksuksi sillä perusteella, että muutkin käyttävät sitä samaan tarkoitukseen.
  • Pankit ovat voittoa maksimoivia yrityksiä, jotka luottoja myöntäessään luovat rahaa pankkitalletuksina.
  • Keskuspankki luo erityistä rahaa, laillisia maksuvälineitä, ja antaa pankeille lainaa valitsemallaan ohjauskorolla.
  • Pankkien lainanottajilta eli yrityksiltä ja kotitalouksilta veloittama korko määräytyy paljolti keskuspankin valitseman ohjauskoron mukaan.

Kaakkois-Pakistanissa sijaitseva pikkukaupunki Chambar toimii markkinapaikkana ja rahoituskeskuksena lähikylien 2 400 viljelijälle. Huhtikuussa, kun puuvillan ja muiden taloudellisesti tärkeiden kharif-viljojen kylvöaika alkaa, viljelijät tarvitsevat lannoitteita ja muita tuotantopanoksia. Edellisen sadon myynnistä on kulunut kuukausia, joten ostot on pakko rahoittaa ottamalla lainaa seuraavaan sadonkorjuuseen asti. Jotkut ottavat lainaa myös lääkekuluja tai lääkärillä käyntiä varten. Harva on kuitenkaan koskaan astunut sisään pääkadun JS Bankin kiiltävistä lasiovista. Sen sijaan he menevät tapaamaan jotakuta kaupungin noin 60 rahanlainaajasta.

Jos viljelijä hakee lainaa ensimmäistä kertaa, rahanlainaaja kyselee kaikenlaista ja pyytää suosituksia muilta viljelijöiltä. Useimmiten viljelijä saa ensin pienen lainan todistaakseen luottokelpoisuutensa. Rahanlainaaja käy todennäköisesti lainanottajan tilalla tarkastamassa maan, eläinten ja työvälineiden kunnon.1

vakuus
Omaisuuserä, jonka lainanottaja lupaa lainanantajalle takeeksi lainan takaisinmaksusta. Jos lainanottaja ei pysty maksamaan lainaa sovitusti takaisin, vakuus siirtyy lainanantajalle. Englanniksi collateral.

Rahanlainaajat ovat syystäkin varovaisia. Jos viljelijä huolimattomuuttaan turmelee satonsa, rahanlainaaja menettää rahansa. Toisin kuin rahoituslaitokset, Chambarin rahanlainaajat eivät yleensä vaadi viljelijältä vakuuksia kuten vaikkapa kultakoruja eli arvo-omaisuutta, jonka lainanantaja saisi omistukseensa korvaukseksi lainanottajan maksukyvyttömyydestä.

Jos uusi laina-asiakas vaikuttaa riittävän luotettavalta, hänelle tarjotaan lainaa. Chambarissa lainan vuosikorko on keskimäärin 78 prosenttia. Jos lainanottaja maksaa lainan takaisin neljässä kuukaudessa eli sadon kasvukaudella, hän maksaa sadasta lainaamastaan rupiasta takaisin 126 rupiaa. Lainanottaja kiittelee onneaan, koska rahanlainaajat hylkäävät yli puolet lainahakemuksista.

Onnekas hän onkin, jos vertaa joihinkin 12 000 kilometrin päässä asuviin newyorkilaisiin, jotka joutuvat ottamaan lyhytaikaista lainaa selvitäkseen seuraavaan palkkapäivään asti. Pikavippien korko on 350–650 prosenttia vuodessa, vaikka New Yorkin osavaltion lain mukaan se saisi olla korkeintaan 25 prosenttia. Vuonna 2014 näiden kalliiden ”palkkapäivälainojen” tarjoajat saivat syytteen koronkiskonnasta.2

Korko on Chambarissakin korkea, joten voisi kuvitella, että rahan lainaaminen on hyvin kannattavaa. Havainnot kertovat toista. Rahanlainaajat nimittäin lainaavat itse osan viljelijöille lainaamistaan rahoista JS Bankista ja muista liikepankeista. Heille tulee siitä kustannuksia, sillä he maksavat lainoista keskimäärin 32 prosentin vuosikorkoa. Kustannuksia koituu myös lainanhakijoiden tiukasta seulonnasta ja perimiskustannuksista.

Rahanlainaajien huolellisuuden ansiosta lainanmaksuongelmat ovat harvinaisia: vain kolmisen prosenttia lainanottajista jättää lainan maksamatta takaisin. Liikepankkien Chambarissa myöntämistä luotoista jää sen sijaan maksamatta paljon suurempi osuus, peräti joka kolmas. Rahanlainaajat välttyvät luottotappioilta, koska he arvioivat tarkasti asiakkaidensa todennäköisen luotettavuuden.

Raha ja luottamus liittyvät yhteen lähemmin kuin uskoisikaan.

Irlantilaisessa Irish Independent ‑lehdessä julkaistiin 4.5.1970 ilmoitus, jonka otsikko oli ”Pankit suljetaan”:

Irlannin pankkivirkailijayhdistyksen työtaistelutoimien seurauksena – – pankit joutuvat valitettavasti sulkemaan kaikki Irlannissa sijaitsevat konttorinsa – – 1. toukokuuta alkaen. Pankit pysyvät kiinni toistaiseksi.

Pankit avautuivat Irlannissa vasta 18. marraskuuta, kuusi ja puoli kuukautta myöhemmin.

Suistuiko Irlanti rahoituskuiluun? Kaikkien yllätykseksi maan talous ei suinkaan romahtanut vaan jatkoi kasvuaan jotakuinkin entiseen tapaan. Talouden pelastivat pubit. Brittiläinen taloustieteilijä Andrew Graham kävi Irlannissa pankkilakon aikaan ja innostui näkemästään:

Pubissa kävivät kaikki, ja pubin omistaja tunsi kaikki. Niinpä pubit suostuivat ottamaan maksuksi sekkejä eli käytännössä lykättyjä maksuja, vaikka tiesivät hyvin, etteivät pystyisi lunastamaan sekkejä pankista aivan lähitulevaisuudessa. Pian pubit alkoivat vaihtaa asiakkaiden sekkejä keskenään, jolloin ne toimivat käytännössä rahoituksen välittäjinä. Osa sekeistä oli kuitenkin katteettomia, joten pubeille tuli niistä tappiota. Kerran maksoin ostoksen englantilaisen pankin maksettavaksi asetetulla sekillä (Ison-Britannian punta oli silloin samanarvoinen kuin Irlannin punta). Kotiin palattuani soitin uteliaisuuttani pankkiini; siihen aikaan kaikilla oli oma pankkivirkailija. Kuulin, että sekki oli maksettu asianmukaisesti mutta sen kääntöpuolella oli useita allekirjoituksia. Sekki oli toisin sanoen siirtynyt henkilöltä toiselle aivan kuin raha.

Irlannin pankkiepisodi on kuin rahan oppikirjamääritelmä: raha on mitä tahansa maksuvälineeksi kelpaavaa. Tuohon aikaan noin kolmannes Irlannin taloudessa liikkuvasta rahasta oli seteleitä ja kolikoita, loput kaksi kolmannesta taas pankkitalletuksia. Yleisin maksuväline oli sekki. Sekkimaksuun kuitenkin tarvitaan pankkeja varmistamaan, että maksajan tilillä on varoja sekin katteeksi.

Toimivassa pankkijärjestelmässä kaupan kassalle annettu sekki muutetaan päivän päätteeksi rahaksi, ja pankki hyvittää kaupan tiliä. Jos sekin asettajalla ei ole riittävästi varoja, pankki palauttaa sekin ja kauppias tietää heti, että maksu pitää periä jollain toisella tavalla. Tästä syystä katteettomia sekkejä ei kannata kirjoittaa.

Maksukortteja ei tuohon aikaan juuri käytetty. Nykyään korttimaksajan tilin saldo tarkistetaan heti ja maksu veloitetaan saman tien. Jos saat lainaa autonostoon, pankki maksaa lainasumman tilillesi, minkä jälkeen voit kirjoittaa sekin, maksaa kortilla tai tehdä pankkisiirron autonmyyjälle. Tällaista on modernin talouden raha.

Mitä tapahtuu, jos pankit sulkevat ovensa ja kaikki tietävät, ettei kukaan ole tarkistamassa sekin katetta? Hyväksyykö sekkejä kukaan? Mikä estää ostamasta autoa ja maksamasta sitä sekillä, vaikkei tilillä olekaan katetta tai tilinylitysvaraa? Jos tavaroiden ja palveluiden myyjillä herää tällaisia epäilyksiä, he eivät luota sekkimaksajaan vaan vaativat käteismaksua. Käteistä ei kuitenkaan kierrä taloudessa tarpeeksi kaikkiin maksutapahtumiin. Jokaisen pitäisi karsia kulutusta, ja talous kärsisi.

Miten Irlanti välttyi tältä kurimukselta? Ratkaisun avain olivat pubit. Sekit hyväksyttiin maksuvälineeksi pubien omistajien ja asiakkaiden keskinäisen luottamuksen ansiosta. Pubinpitäjät viettävät tuntikausia asiakkaidensa parissa jutellen heidän kanssaan. He hyväksyivät luotettavina pitämiensä maksajien sekit, vaikkeivät voineet lunastaa niitä. Puolen vuoden pankkisulun aikana ihmiset ja yritykset kirjoittivat sekkejä noin viiden miljardin punnan edestä. Tämä onnistui, koska Irlannissa oli pubeja tiheästi: yksi pubi 190 aikuista kohti. Asiakkaansa tuntevien pubinpitäjien ja kauppiaiden ansiosta sekit kiersivät rahana. Kun tilirahaa ei voinut käyttää, irlantilaiset loivat uutta rahaa ja pitivät talouden kasvussa, vaikka pankit olivat kiinni.3 4

Irlannin pubinpitäjillä ja Chambarin rahanlainaajilla on tietämättään paljon yhteistä. He loivat rahaa ja auttoivat niin tehdessään pitämään talouden pyörät pyörimässä.5

Kaikki eivät tietenkään läpäise pubinpitäjien ja rahanlainaajien luotettavuustestiä. Jotkut testin läpäisseetkin saavat maksaa Chambarissa ja New Yorkissa paljon korkeampaa korkoa kuin muut.

10.1 Raha ja varallisuus

Lainanotto ja lainananto edellyttävät luottamusta ja tarjoavat mahdollisuuden aikaistaa tai lykätä kulutusta ja tuotantoa. Rahanlainaaja tarjoaa viljelijälle varoja lannoitteiden ostoon nyt, ja viljelijä maksaa lainan takaisin sadon kypsyttyä, ellei kuivuus tuhoa satoa. Pikavipin hakija saa palkan vasta kuun lopussa mutta tarvitsee ruokaa jo nyt. Hän haluaa siirtää osan tulevasta ostovoimastaan nykyhetkeen.

Ajan kuluminen kuuluu tärkeänä osana sellaisiin käsitteisiin kuin raha, tulo, varallisuus, kulutus, säästäminen ja sijoittaminen.

Raha

raha
Raha on vaihdon väline. Se koostuu seteleistä, pankkitalletuksista ja kaikesta muusta, mikä kelpaa tavaroiden ja palveluiden maksuksi sillä perusteella, että muutkin käyttävät sitä samaan tarkoitukseen. Syy-seuraussuhde on tärkeä, sillä se osoittaa, että rahavaihdanta poikkeaa vaihtokaupasta, jossa tavaroita vaihdetaan tavaroihin ilman rahaa. Englanniksi money.

Raha on vaihdon väline, joka koostuu seteleistä, pankkitalletuksista ja kaikesta muusta, mitä voi käyttää tavaroiden ja palveluiden ostamiseen ja mikä hyväksytään maksuksi sen vuoksi, että muutkin voivat käyttää sitä samassa tarkoituksessa. Syy-seuraussuhde on tärkeä, sillä se osoittaa, että rahavaihdanta poikkeaa vaihtokaupasta, jossa tavaroita vaihdetaan tavaroihin ilman rahaa. Vaihtokauppaan perustuvassa taloudessa joku vaihtaa omia omenoitaan toisen appelsiineihin, koska hän haluaa appelsiineja – ei siksi, että hän aikoo käyttää niitä vuokranmaksuun. Raha lisää vaihdantamahdollisuuksia, koska on helppoa löytää kumppani, jolle raha kelpaa (vastineeksi jostain). Kaikki eivät sen sijaan halua ottaa vastaan suurta omenalastia. Tästä syystä vaihtokauppaa ei moderneissa talouksissa juuri tavata.6

Raha täyttää tehtävänsä, jos riittävän moni luottaa siihen, että saadessaan tavaran tai palvelun luovuttamisesta vastineeksi rahaa he voivat ostaa sillä jotain itselleen. Heidän on toisin sanoen luotettava siihen, että muut hyväksyvät rahan maksuksi. Luottamuksen luovat tavallisesti hallitukset ja pankit. Irlannin esimerkki osoittaa kuitenkin, että kun kotitaloudet ja yritykset luottavat toisiinsa riittävästi, raha voi toimia ilman pankkejakin. Pubit ja kaupat hyväksyivät sekkejä maksuksi, vaikka tiesivät, ettei pankki lunastaisi niitä hyvään toviin. Pankkilakon mittaan pubeille ja kaupoille kertyi yhä suurempi määrä lunastamattomia sekkejä. Sekit alkoivat kiertää setelien tapaan, ja sen merkiksi kääntöpuolelle ilmestyi siirtomerkintöjä.

Toiminta vaihdon välineenä on rahan perusominaisuus.

Rahan avulla ostovoimaa voi siirtää, ja tavaroita ja palveluja voi vaihtaa silloinkin, kun maksu tapahtuu vasta myöhemmin – sekin lunastamisen tai luottokorttivelan tai tavaraluoton maksamisen yhteydessä. Siksi raha vaatii toimiakseen luottamusta.

Varallisuus

varallisuus
Omaisuusvaranto tai varannon arvo. Varallisuuteen lasketaan henkilön asunto, auto, maa, rakennukset, koneet tai muut investointihyödykkeet sekä osakkeet, velkakirjat ja muut rahoitusvarat markkina-arvostaan. Varallisuudesta vähennetään velat eli esimerkiksi asuntolaina, joka on velkaa pankille. Varallisuuteen lisätään saatavat muilta. Englanniksi wealth.

Varallisuuden voi mieltää suurimmaksi summaksi, jonka voisit kuluttaa ottamatta lainaa, jos maksaisit velkasi ja saisit kaikki saatavasi muilta – ja myisit sitä varten talosi, autosi ja kaiken omaisuutesi.

henkinen pääoma
Tietojen, taitojen, käyttäytymispiirteiden ja henkilökohtaisten ominaisuuksien varanto, joka ratkaisee yksilön työn tuottavuuden tai työtulot. Investoinnit koulutukseen ja sosiaalisiin suhteisiin voivat kasvattaa henkisen pääoman varantoa ja ovat eräs talouskasvun lähde. Osa yksilön lähtökohdista. Englanniksi human capital. Katso myös: lähtökohdat.

Varallisuuden käsitteeseen sisällytetään joskus myös aineettomia asioita, kuten terveys, kyvyt ja tulonansaintakyky (henkinen pääoma). Tässä luvussa käytetään kuitenkin kapeampaa aineellisen pääoman määritelmää.

Tulot

tulot
Tiettynä ajanjaksona kuten vuodessa saadut voitot, korot, tuotot, työtulot ja muut maksut (tulonsiirrot mukaan luettuina) ennen veroja. Maksimisumma, jonka voit kuluttaa varallisuutesi vähenemättä. Englanniksi income. Katso myös: käytettävissä olevat tulot, bruttotulot.
ansiotulot
Palkat ja muut työtulot. Englanniksi earnings.

Tulot ovat rahasumma, jonka saat jonain ajanjaksona ansiotuloina, sijoituksina tai tulonsiirtoina.

virta
Suure, jonka määrä mitataan tietyltä ajanjaksolta. Virtoja ovat esimerkiksi vuositulot ja tuntipalkka. Englanniksi flow.
varanto
Suure, jota mitataan tiettynä ajankohtana. Varantosuureen yksiköllä ei ole aikaulottuvuutta. Varantoja ovat esimerkiksi asunnon hinta kaupantekohetkellä ja henkilön varallisuus vuoden lopussa. Englanniksi stock. Katso myös: virta.

Koska tulot mitataan tietyltä ajanjaksolta, kuten viikolta tai vuodelta, ne ovat virtasuure. (Tässä luvussa tarkastelemme vain verojen jälkeisiä tuloja eli käytettävissä olevia tuloja.) Varallisuus taas on varantosuure; sillä ei ole aikaulottuvuutta. Se vain on tiettynä ajankohtana.

Varallisuuden ja tulojen välistä eroa voi verrata täyttyvään kylpyammeeseen; katso kuvio 10.1. Ammeeseen kertyneen veden määrä on varallisuus (varanto), kun taas ammeeseen suihkuava vesi on tulot (virta). Virtausta mitataan litroina minuutissa ja varantoa litroina tiettynä ajankohtana.

Kuvio 10.1 Varallisuus, tulot, arvon aleneminen ja kulutus: kylpyammevertaus.

Konkreettisia varallisuuseriä ovat esimerkiksi asunto, auto, toimisto tai tehdas. Varallisuuden arvo yleensä vähenee joko käytön tai ajan myötä.

arvon aleneminen
Varallisuuserän arvon väheneminen, jonka aiheuttaa joko käyttö (kuluminen) tai aika (vanhentuminen). Englanniksi depreciation.
nettotulot
Bruttotulot vähennettynä arvonalennuksella. Englanniksi net income. Katso myös: tulot, bruttotulot, arvon aleneminen.

Varallisuuden arvon vähenemistä ajan mittaan vastaa kylpyammevertauksessa veden haihtuminen. Varallisuuden arvon aleneminen on tulojen lailla virtasuure – jota voi ammeessa mitata litroina vuotta kohti – mutta sen arvo on negatiivinen. Kun otamme arvon alenemisen huomioon, teemme eron brutto- ja nettotulojen välillä. Bruttotulot ovat kylpyammeeseen tuleva virta (joka tarkoittaa siis käytettävissä olevia tuloja), ja nettotulot ovat virta vähennettynä arvonalennuksella. Nettotulot ovat maksimisumma, jonka voit kuluttaa varallisuutesi vähenemättä.

Menot

kulutus (C)
Menot, jotka aiheutuvat kulutushyödykkeiden hankkimisesta. Kulutushyödykkeisiin sisältyy sekä kertakäyttöisiä tavaroita ja palveluita että kestokulutushyödykkeitä. Englanniksi consumption.

Ammeessa on myös laskuputki. Laskuputkesta kulkeva virta vastaa kulutusta, joka vähentää varallisuutta, kun taas nettotulot lisäävät sitä.

säästäminen
Kun kulutusmenot ovat nettotuloja pienemmät, tapahtuu säästämistä ja varallisuus kasvaa. Englanniksi saving. Katso myös: varallisuus.
investoinnit (I)
Menot, jotka käytetään uusiin investointihyödykkeisiin (koneisiin ja laitteisiin sekä rakennuksiin, asuinrakennukset mukaan luettuina). Englanniksi investments.

Kun kulutus on nettotuloja pienempää, yksilö tai kotitalous säästää, jolloin varallisuus kasvaa. Varallisuus on aikaisemman ja nykyisen säästämisen kertymä. Säästämistä on esimerkiksi se, kun ostat rahoitusvaroja, kuten yrityksen osakkeita tai valtion velkakirjan. Arkikielessä tällaista säästämistä sanotaan sijoittamiseksi tai investoimiseksi. Taloustieteessä investointi tarkoittaa investointihyödykkeisiin kohdistuvia menoja. Investointihyödykkeitä ovat esimerkiksi koneet tai rakennukset.

Investoinnin ja osake- tai velkakirjahankinnan välistä eroa voi hahmottaa ajattelemalla yhden hengen yritystä. Omistaja päättää vuoden lopussa, mitä hän tekee saamillaan nettotuloilla. Hän päättää käyttää osan kulutusmenoihin ja säästää loput. Säästöt näkyvät aluksi pankkitalletuksina, koska hänen tulonsa maksetaan pankkiin. Säästöillään omistaja voi ostaa rahoitusvaroja, kuten osakkeita tai velkakirjoja, joista yritykset tai valtiot saavat tuottoa. Vaihtoehtoisesti hän voi ostaa yrityksen tarpeisiin käyttöomaisuutta, mitä pidetään investointina.

Kysymys 10.1 Valitse oikeat vastaukset

Mikä seuraavista väitteistä pitää paikkansa?

  • Aineellinen varallisuus on suurin summa, jonka voit kuluttaa ottamatta lainaa. Summa sisältää asunnon, auton, rahallisten säästöjen ja henkisen pääoman arvon.
  • Nettotulot ovat maksimisumma, jonka voit kuluttaa varallisuutesi muuttumatta.
  • Taloustieteessä investoinnit tarkoittavat sijoituksia rahoitusvaroihin, kuten osakkeisiin ja velkakirjoihin.
  • Arvon aleneminen on sijoitusten menetys, joka johtuu markkinoiden epäsuotuisista muutoksista.
  • Henkinen pääoma, kuten terveys, taidot ja ansaintakyky, ovat aineetonta varallisuutta.
  • Nettotulot ovat virta, joka lisää varallisuusvarantoasi. Jos kulutat nettotulosi kokonaan, varallisuutesi ei muutu.
  • Rahoitusvarojen ostoa sanotaan arkikielessä usein investoinniksi, mutta taloustieteessä investointi tarkoittaa menoja, jotka käytetään koneisiin, laitteisiin, rakennuksiin ja muihin investointihyödykkeisiin.
  • Arvon aleneminen tarkoittaa varallisuuden arvon pienenemistä, jonka aiheuttaa kuluminen tai aika.

Kysymys 10.2 Valitse oikeat vastaukset

Herra Bondilla on varallisuutta 500 000 puntaa. Hänen vuotuiset tulonsa ovat 40 000 puntaa, joista hän maksaa veroja 30 prosenttia. Herra Bondin varallisuuteen sisältyy koneita, joiden arvo vähenee 5 000 puntaa joka vuosi. Mikä seuraavista väitteistä pitää näiden tietojen mukaan paikkansa?

  • Herra Bondin käytettävissä olevat tulot ovat 40 000 puntaa.
  • Herra Bondin nettotulot ovat 28 000 puntaa.
  • Herra Bond voi käyttää kulutusmenoihin enintään 23 000 puntaa.
  • Jos herra Bond päättää kuluttaa 60 prosenttia nettotuloistaan ja investoida loput, hänen investointinsa ovat 9 200 puntaa.
  • Herra Bondin käytettävissä olevat tulot ovat hänen tulonsa vähennettyinä veroilla eli 40 000 × 0,7 = 28 000 puntaa.
  • Herra Bondin nettotulot ovat hänen käytettävissä olevat tulonsa vähennettyinä arvonalennuksella eli 28 000 – 5 000 = 23 000 puntaa.
  • Herra Bondin nettotulot ovat 23 000 puntaa. Tämän summan kuluttaminen ei muuta hänen varallisuuttaan. Herra Bond voi kuitenkin kuluttaa myös koko varallisuutensa. Siksi hänen kulutusmenonsa voivat olla enimmillään 500 000 + 23 000 = 523 000 puntaa.
  • 60 prosenttia herra Bondin nettotuloista on 13 800 puntaa, joten investointeihin jää 9 200 puntaa.

10.2 Lainanotto aikaistaa kulutusta

Tutkimme nyt lainanottoa ja lainanantoa mahdollisuuksien joukkojen ja samahyötykäyrien avulla. Perehdyit luvuissa 3 ja 5 siihen, miten Alexei ja Angela punnitsivat keskenään kilpailevia tavoitteita, kuten vapaa-aikaa ja arvosanoja tai viljavakkoja. He tekivät valintansa mahdollisuuksien joukosta samahyötykäyriensä kuvaamien preferenssien perusteella.

vaihtoehtoiskustannus
Jos yhden vaihtoehdon valitseminen merkitsee toiseksi parhaasta vaihtoehdosta luopumista, vaihtoehtoiskustannus on toiseksi parhaan vaihtoehdon tuottama nettohyöty. Englanniksi opportunity cost.

Mahdollisuuksien joukon ja samahyötykäyrän perusteella voi myös päättää, ottaako mieluummin jotain nyt vai jotain muuta myöhemmin. Näimme edellisissä luvuissa, että vapaa-ajasta luopumalla voi saada lisää hyödykkeitä, kuten viljaa tai parempia arvosanoja. Tässä luvussa näemme, että jos luovumme joistakin hyödykkeistä nyt, voimme saada enemmän hyödykkeitä tulevaisuudessa. Jos taas saamme paljon nyt, sen vaihtoehtoiskustannus on, että saamme tulevaisuudessa vähemmän.

Ottamalla ja antamalla lainaa voimme säädellä mahdollisuuksiamme ostaa tavaroita ja palveluita eri aikoina. Jos otamme lainaa, pystymme ostamaan nyt enemmän mutta tulevaisuudessa vähemmän. Ajatellaanpa Juliaa, jolla on nyt kulutustarpeita muttei rahaa. Hän tietää saavansa myöhemmin sata euroa palkkana tai sadon myyntituottona. Julian tilannetta kuvaa kuvio 10.2. Kuvion pisteet edustavat Julian kulutusmahdollisuuksia nyt ja myöhemmin. Oletamme, että hän kuluttaa kaiken, mitä hänellä on. Jokainen kuvion piste kuvaa hänen tämän hetken kulutuksensa ja myöhemmän kulutuksensa yhdistelmää.

Kuvio 10.2 Lainanotto, korko ja mahdollisuuksien joukko.

Julialla ei ole mitään

Julialla ei ole rahaa nyt, mutta hän tietää saavansa myöhemmin sata euroa.

Tulevien tulojen siirto nykyhetkeen

Julia voisi esimerkiksi lainata nyt 91 euroa ja luvata, että hän maksaa lainanantajalle myöhemmin saamansa sata euroa. Korko olisi kymmenen prosenttia.

Pienempi laina

Julia voisi lainata samalla kymmenen prosentin korolla myös pienemmän summan 70 euroa ja maksaa vuoden lopussa takaisin 77 euroa. Hänelle jäisi seuraavana vuonna kulutettavaksi 23 euroa.

Vielä pienempi laina

Julia voisi lainata samalla kymmenen prosentin korolla myös vain 30 euroa ja maksaa vuoden lopussa takaisin 33 euroa. Hänelle jäisi seuraavana vuonna kulutettavaksi 67 euroa.

Julian mahdollisuuksien joukko

Julian mahdollisuuksien joukon raja määrittää hänen mahdollisuuksien joukkonsa. Tässä kuviossa raja vastaa kymmenen prosentin korkoa.

Julian mahdollisuuksien raja

Lainaamalla rahaa nyt Julia voi valita minkä tahansa yhdistelmän mahdollisuuksien rajaltaan.

Korkeampi korko

Jos korko olisi kymmenen prosentin sijasta 78 prosenttia, Julia pystyisi lainaamaan nyt enintään 56 euroa.

Mahdollisuuksien joukko

Tumma ala kuvaa mahdollisuuksien joukkoa, kun korko on 78 prosenttia. Jos korko on kymmenen prosenttia, mahdollisuuksien joukko on tumman ja vaalean alan summa.

Julia on aluksi kuvion 10.2 ”Julian lähtötilanteessa”. Voidakseen kuluttaa nyt Julia harkitsee pikavippiä. (Hän voi olla myös viljelijä, joka tarvitsee lainaa kulutukseensa ennen sadonkorjuuta ja sadon myymistä.)

Julia voisi esimerkiksi lainata nyt 91 euroa ja luvata maksaa lainanantajalle myöhemmin saamansa sata euroa. Koko sadan euron maksu sisältäisi lainapääoman (hänen lainaamansa summan) ja korkokannan r mukaisen koron:

korko
Ostovoiman aikaistamisen hinta. Englanniksi interest rate. Katso myös: nimelliskorko, reaalikorko.

Jos ”myöhemmin” tarkoittaa ”vuoden päästä”, vuotuinen korko r on

Korkoa voi pitää ostovoiman aikaistamisen hintana.

Julia voisi lainata samalla kymmenen prosentin korolla myös pienemmän summan 70 euroa ja maksaa vuoden lopussa takaisin 77 euroa:

Hänelle jäisi seuraavana vuonna kulutettavaksi 23 euroa. Julia voi myös lainata ja kuluttaa nyt vain 30 euroa. Tällöin hänelle jäisi lainanmaksun jälkeen ensi vuonna kulutettavaksi 67 euroa.

Kaikista mahdollisista nykyisen ja myöhemmän kulutuksen yhdistelmistä (91 ja 0, 70 ja 23, 30 ja 67 ja niin edelleen) muodostuu kuviossa 10.2 näkyvä mahdollisuuksien raja, joka määrää mahdollisuuksien joukon, kun korko on kymmenen prosenttia.

Koska Julia voi saada rahaa lainaksi, hänen ei ole pakko lykätä kaikkea kulutusta myöhemmäksi. Hän voi lainata rahaa nyt ja valita minkä tahansa yhdistelmän mahdollisuuksien rajaltaan. Mutta mitä enemmän hän kuluttaa nyt, sitä vähemmän hänelle jää myöhemmin kulutettavaksi. Jos korkokanta r = 10 prosenttia, nyt kulutettavan yhden euron vaihtoehtoiskustannus on se, että Julia voi kuluttaa myöhemmin 1,10 = 1 + r euroa vähemmän.

Summa 1 + r on hyödykkeiden tulevan ja nykyisen kulutuksen välinen rajamuunnossuhde: yhden hyödykeyksikön kuluttamiseksi nyt pitää luopua 1 + r hyödykkeestä tulevaisuudessa. Sama periaate päti luvuissa 3 ja 5 tavaroiden, viljan tai arvosanojen ja vapaa-ajan välisessä rajamuunnossuhteessa.

Kuvitellaan nyt, että korko on kymmenen prosentin sijasta 78 prosenttia eli sama kuin Chambarin viljelijöillä. Tällä korolla Julia voi ottaa enintään 56 euron lainan, koska 78 prosentin korko sen suuruisesta lainasta on 44 euroa. Tällöin hänen sadan euron tulonsa hupenevat kokonaan lainaan ja korkoihin. Julian mahdollisuuksien raja kiertyy sisäänpäin ja mahdollisuuksien joukko pienenee. Koska ostovoiman aikaistaminen on tullut kalliimmaksi, nykyiset kulutusmahdollisuudet ovat vähentyneet. Samalla tavalla viljan hinnan nousu vähentää mahdollisuuksiasi kuluttaa viljaa (ellet tuota itse viljaa).

Lainanantaja tietenkin hyötyy korkeammasta korosta, kunhan lainansaaja maksaa lainan takaisin. Lainanottajan ja lainanantajan välillä on siis eturistiriita.

10.3 Kärsimättömyys ja kulutuksen laskeva rajatuotto

Mahdollisuuksien joukko kuvaa Julian mahdollisuuksia siirtää kulutusta tulevaisuudesta nykyhetkeen. Kulutuksen aikaistamisen määrä riippuu hänen kärsimättömyydestään, jota voi olla kahta lajia:

  • Hän haluaa tasata kulutusta eikä lykätä kaikkea tulevaisuuteen.
  • Hän voi olla luonteeltaan kärsimätön.

Tasaaminen

Yksi syy kulutuksen tasaamiseen on se, että lisäyksikkö jotain hyödykettä tuottaa enemmän tyydytystä, jos sitä ei ole jo kuluttanut paljon. Ajattele ruokaa: ensimmäiset suupalat maistuvat todennäköisesti paremmilta kuin kolmas lautasellinen.

kulutuksen laskeva rajatuotto
Kulutuksen lisäyksikön arvo vähenee kulutuksen kasvaessa. Englanniksi diminishing marginal returns to consumption. Synonyymi: laskeva rajahyöty.

Yleistäen kulutuksen lisäyksikön arvo tiettynä ajanjaksona vähenee sitä mukaa kuin kulutus kasvaa. Puhutaan kulutuksen laskevasta rajatuotosta. Tutustuimme samankaltaiseen ilmiöön luvussa 3, jossa Alexein vapaa-ajalla oli laskeva rajatuotto. Jos arvosana säilyi ennallaan, vapaa-ajan lisäyksen arvo Alexeille oli sitä pienempi, mitä enemmän hänellä oli vapaa-aikaa.

Seuraa kuviosta 10.3a, miten Julia valitsee nykyisen ja myöhemmän kulutuksen yhdistelmän ja miten hänen preferenssejään voi kuvata samahyötykäyrillä. Laskeva rajatuotto tarkoittaa, että Julia haluaisi mieluummin tasata kulutustaan kuin kuluttaa yhtenä ajanjaksona paljon ja toisena vähän.

Kuvio 10.3a Kulutuksen tasaaminen: kulutuksen laskeva rajatuotto.

Julian vaihtoehdot

Katkoviiva kuvaa kulutusyhdistelmiä, joista Julia voi valita.

Kulutuksen laskeva rajatuotto

Koska kulutuksen rajatuotto laskee kumpanakin ajanjaksona, Julian samahyötykäyrä on konveksi: jos Julialla on nyt paljon hyödykkeitä, lisäyksiköllä on hänelle pienempi arvo nyt kuin myöhemmin. Samahyötykäyrän kulmakerroin on nykyisen ja tulevan kulutuksen välinen rajasubstituutiosuhde (MRS).

Mitä Julia valitsee?

Pisteessä C rajasubstituutiosuhde on korkea eli samahyötykäyrän kulmakerroin on suuri: Julia kuluttaa nyt vähän mutta tulevaisuudessa paljon, joten laskeva rajatuotto tarkoittaa, että hän haluaisi siirtää osan kulutuksestaan nykyhetkeen. Pisteessä E rajasubstituutiosuhde on pieni: Julia kuluttaa nyt paljon ja tulevaisuudessa vähemmän. Laskeva rajatuotto tarkoittaa, että hän haluaisi siirtää osan kulutuksestaan nykyhetkeen. Niinpä hänen valintansa osuu pisteiden C ja E välille.

MRS laskee

Kun samahyötykäyrällä siirrytään pisteestä C pisteeseen E, rajasubstituutiosuhde laskee: kulmakerroin on pisteessä C suurempi kuin pisteessä E.

Julian optimaalinen vaihtoehto

Julia valitsee janalta CE pisteen F, joka on ylimmällä mahdollisella samahyötykäyrällä. Hän haluaa tasata kulutustaan.

Puhdas kärsimättömyys

Jos Julia odottaa saavansa huomenna kaksi ateriaa mutta jäävänsä tänään ilman, kulutuksen laskeva rajatuotto voi selittää, miksi hän saattaisi valita mieluummin tänään yhden ja huomenna toisen aterian. Julia ei silloin aikaistaisi toista ateriaa kärsimättömyyttään vaan siksi, että nälkä tulee tänäänkin. Parempi olisi tasata ruuan kulutusta.

puhdas kärsimättömyys
On ominaista henkilölle, joka arvostaa enemmän kulutuksen lisäystä nyt kuin kulutuksen lisäystä myöhemmin, kun kulutuksen määrä on kumpanakin hetkenä sama. Puhtaan kärsimättömästi toimiva ihminen arvostaa tulevaa kulutusta vähemmän kuin nykyistä lyhytnäköisyyden, tahdonvoiman puutteen tai jonkin muun syyn takia. Englanniksi pure impatience.

On toinenkin syy suosia nykyhetkeä: puhdas kärsimättömyys. Jos lähtötilanne on se, että henkilö kuluttaa saman määrän molempina ajanjaksoina, kärsimättömyyttä voi arvioida kysymällä, arvostaako hän hyödykettä nyt enemmän kuin myöhemmin. Puhtaaseen kärsimättömyyteen on kaksi syytä:

  • Lyhytnäköisyys. Nälän tai muun tarpeen tyydyttäminen nyt tuntuu tuottavan suuremman hyödyn kuin tyydyttämisen lykkääminen.
  • Varovaisuus. Huomisesta ei koskaan tiedä, joten voi olla hyvä ajatus kuluttaa nyt.

Kärsimättömyys

Taipumus siirtää kulutusta tulevaisuudesta tähän hetkeen. Syinä voivat olla

  • puhdas kärsimättömyys
  • kulutuksen laskeva rajatuotto.

Havainnollistetaan puhdasta kärsimättömyyttä vertaamalla kahta kuvion 10.3b samahyötykäyrän pistettä. Pisteessä A Julialla on 50 euroa nyt ja 50 euroa myöhemmin. Kuinka paljon ylimääräistä kulutusta hän tarvitsisi myöhemmin, jotta hän olisi valmis luopumaan yhdestä eurosta nyt? Vastauksen kertoo samahyötykäyrän piste B. Jos Julialla olisi nyt vain 49 euroa, hän tarvitsisi myöhemmin 51,50 euroa pysyäkseen samalla samahyötykäyrällä ja ollakseen yhtä tyytyväinen. Hän tarvitsisi toisin sanoen myöhemmin 1,50 euroa korvaukseksi siitä, että hänellä olisi nyt euro vähemmän. Julia on puhtaan kärsimätön, koska hän ei halua tasata kulutustaan yksi yhteen vaan arvostaa enemmän nykyhetken lisäkulutusta.

Puhdas kärsimättömyys.

Kuvio 10.3b Puhdas kärsimättömyys.

Kuvion 10.3b samahyötykäyrän kulmakerroin pisteessä A on itseisarvoltaan 1,5. Se tarkoittaa, että lisäyksikkö on Julialle 1,5 kertaa niin arvokas nyt kuin myöhemmin.

Harjoitus 10.1 Puhtaan kärsimättömyyden seuraukset

  1. Piirrä kuvion 10.3b kaltainen samahyötykäyrä henkilölle, joka on Juliaa kärsimättömämpi.
  2. Piirrä Julian samahyötykäyrät siinä tapauksessa, että hän on puhtaan kärsimätön eikä kulutuksen rajatuotto laske. Haluaisiko hän silloin tasata kulutusta?
  3. Piirrä Julian samahyötykäyrät siinä tapauksessa, ettei hän ole puhtaan kärsimätön eikä kulutuksen rajatuotto laske.

Kysymys 10.3 Valitse oikeat vastaukset

Kuviossa 10.3a ovat Julian samahyötykäyrät nykyhetken kulutukselle (ajanjakso 1) ja myöhemmälle kulutukselle (ajanjakso 2). Mikä seuraavista väitteistä pitää kuvion mukaan paikkansa?

  • Samahyötykäyrän kulmakerroin on nykyisen ja tulevan kulutuksen välinen rajasubstituutiosuhde.
  • Ajanjakson 1 kulutuksen rajatuotto on korkeampi pisteessä E kuin pisteessä C.
  • Julian kulutus on tasaisempaa pisteessä C kuin pisteessä E. Siksi C on hänelle parempi vaihtoehto kuin E.
  • Julian mieluisin vaihtoehto on kuluttaa täsmälleen saman verran molempina ajanjaksoina.
  • Samalla samahyötykäyrällä pysyminen edellyttää, että kulutuksessa nyt tapahtuvan muutoksen aiheuttama hyödyn muutos vastaa täsmälleen myöhemmän kulutuksen muutoksen aiheuttamaa vastakkaista hyödyn muutosta.
  • Pisteessä E Julia kuluttaa nykyhetkenä enemmän kuin pisteessä C. Kulutuksen laskevan rajatuoton takia Julian nykyisen kulutuksen rajatuotto on pienempi pisteessä E kuin pisteessä C.
  • Nämä kaksi pistettä ovat samalla samahyötykäyrällä. Siksi ne ovat Julialle samanarvoisia.
  • Mieluisin vaihtoehto riippuu korosta (mahdollisuuksien rajan kulmakerroin on yksi plus korko) ja samahyötykäyrien muodosta. Julian mieluisin vaihtoehto on F, jossa ajanjaksojen kulutus ei ole välttämättä yhtä suuri.

10.4 Lainanotto kulutuksen tasaajana

Henkilökohtainen diskonttokorko

Henkilökohtainen diskonttokorko ρ mittaa yksilön kärsimättömyyttä eli sitä, miten paljon hän arvostaa nykyistä lisäkulutusyksikköä verrattuna myöhempään lisäkulutusyksikköön. Diskonttokorko lasketaan vähentämällä nykyisen ja myöhemmän kulutuksen välisen samahyötykäyrän kulmakertoimesta yksi.

Diskonttokorkoon vaikuttaa kaksi tekijää:

  • Halu tasata kulutusta. Tasaushaluun vaikuttaa henkilön tilanne (kulutuksen nykyinen jakautuminen nykyhetken ja tulevan ajanjakson välillä).
  • Puhdas kärsimättömyys. Kärsimättömyyttä pidetään joskus subjektiivisena diskonttokorkona, koska se perustuu osittain yksilön psykologiseen ominaislaatuun.

Paljonko Julia ottaa lainaa? Saamme vastauksen yhdistämällä kuviot 10.2 ja 10.3a. Aikaisempien samahyötykäyräesimerkkien tapaan Julia haluaa päästä mahdollisuuksien joukossa ylimmälle mahdolliselle samahyötykäyrälle. Ylin mahdollinen samahyötykäyrä on se, joka sivuaa mahdollisuuksien rajaa, kun korko on kymmenen prosenttia. Kuviossa 10.4 sivuamispiste on E.

diskonttokorko (henkilökohtainen)
Mittaa yksilön kärsimättömyyttä eli sitä, miten paljon hän arvostaa nykyistä lisäkulutusyksikköä verrattuna myöhempään lisäkulutusyksikköön. Lasketaan vähentämällä nykyisen ja myöhemmän kulutuksen välisen samahyötykäyrän kulmakertoimesta yksi. Englanniksi (subjective) discount rate. Synonyymi: subjektiivinen diskonttokorko.

Julia päättää lainata ja kuluttaa 58 euroa ja maksaa myöhemmin takaisin 64 euroa. Tällöin hänelle jää 36 euroa myöhempään kulutukseen. Tiedämme, että samahyötykäyrän kulmakerroin on sivuamispisteessä yhtä suuri kuin mahdollisuuksien rajan kulmakerroin. (Muussa tapauksessa käyrät leikkaisivat toisensa.) Henkilökohtaista diskonttokorkoa merkitään kreikan kirjaimella ρ. Se lasketaan vähentämällä samahyötykäyrän kulmakertoimesta yksi, ja se mittaa sitä, kuinka paljon Julia arvostaa lisäkulutusyksikköä nyt verrattuna siihen, että hän kuluttaisi lisäyksikön myöhemmin.

Esimerkiksi kuvion 10.3b pisteessä A diskonttokorko ρ = 50 prosenttia, koska nyt kulutettava lisäyksikkö olisi saman arvoinen kuin 1,5 myöhemmin kulutettavaa lisäyksikköä. Julia lainaa rahaa juuri sen verran, että seuraava ehto täyttyy:

Tiedämme, että

joten

Vähentämällä yhtälön molemmilta puolilta luku 1 saadaan

Julian diskonttokorko ρ riippuu sekä hänen halustaan tasata kulutustaan että hänen puhtaasta kärsimättömyydestään.

Seuraa kuviosta 10.4, mitkä kulutusyhdistelmät Julia valitsee, jos korko on 10 prosenttia tai 78 prosenttia.

Kuvio 10.4 Kulutuksen aikaistaminen lainalla.

Julian mahdollisuuksien raja

Julia haluaa päästä mahdollisuuksien joukossa ylimmälle samahyötykäyrälle.

Julian paras vaihtoehto

Kun korko on kymmenen prosenttia, ylin saavutettavissa oleva samahyötykäyrä on se, joka sivuaa mahdollisuuksien rajaa pisteessä E.

MRS ja MRT

Tässä pisteessä rajasubstituutiosuhde ja rajamuunnossuhde ovat yhtä suuret: MRS = MRT.

Lainanottopäätös

Pisteessä F Julian diskonttokorko ρ ylittää koron r, joten hän haluaisi aikaistaa kulutusta. Samanlainen päättely sulkee mahdollisuuksien rajalta pois muut pisteet, ja jäljelle jää vain piste E.

Koron nousu

Jos lainan korko nousee, mahdollisuuksien joukko pienenee.

Koronnousun vaikutus.

Julian paras vaihtoehto on lainata vähemmän (35 eikä 58 euroa). Tätä vastaa kuvion piste G.

Harjoitus 10.2 Tulo- ja substituutiovaikutus

  1. Osoita kuvion 10.4 avulla, että korkoeroista johtuva 23 euron ero nykyisessä kulutuksessa (pisteissä E ja G) koostuu tulovaikutuksesta ja substituutiovaikutuksesta. Kertaa ensin, mitä tulo- ja substituutiovaikutuksesta sanotaan luvussa 3.
  2. Miksi tulo- ja substituutiovaikutus vaikuttavat tässä esimerkissä samansuuntaisesti?

Kysymys 10.4 Valitse oikeat vastaukset

Kuvio 10.4 esittää Julian samahyötykäyriä kulutuksen ajanjaksoille 1 ja 2. Julialla ei ole ajanjaksolla 1 (nyt) lainkaan tuloja, mutta ajanjaksolla 2 (myöhemmin) hän saa sadan euron tulot. Korko on kymmenen prosenttia. Mikä seuraavista väitteistä pitää paikkansa?

  • Pisteessä F korko ylittää Julian diskonttokoron (kärsimättömyyden asteen).
  • Pisteessä E Julia on mahdollisuuksien joukossa ylimmällä mahdollisella samahyötykäyrällä.
  • Julian optimaalinen vaihtoehto on piste E, koska hän pystyy tasaamaan kulutuksensa kahdelle ajanjaksolle niin, että kulutus on kummallakin jaksolla yhtä suuri.
  • G ei ole Julialle mahdollinen vaihtoehto.
  • Pisteessä F samahyötykäyrän kulmakerroin on suurempi kuin mahdollisuuksien rajan kulmakerroin. Siksi Julian diskonttokorko ylittää koron.
  • E on ylimmällä mahdollisella samahyötykäyrällä, koska sitä ylemmät samahyötykäyrät eivät sivua budjettirajoitetta.
  • Pisteessä E Julia kuluttaa jaksolla 1 eli nyt 58 euroa ja toisella jaksolla 36 euroa.
  • G on Julian mahdollisuuksien joukossa. Hän ei kuitenkaan valitse sitä, koska se ei ole optimaalinen vaihtoehto (se on alemmalla samahyötykäyrällä).

10.5 Kulutuksen tasaaminen lykkäämällä: lainananto ja varastointi

Tutustukaamme nyt Marcoon. Hän on eri tilanteessa kuin pikavippiä harkitseva Julia tai sadonkorjuuseen asti lainalla sinnittelevä chambarilainen viljelijä. Julia miettii, paljonko hän lainaisi. Marcolla puolestaan on tavaraa tai varoja sadan euron arvosta muttei (vielä) odotettavissa olevia tuloja. Sekä Julia että Marco saavat sata euroa mutta eri aikoina. Marcolla on sata euroa varallisuutta (kapeasti määriteltynä). Julian varallisuus on nolla.

Julia, joka ansaitsee tulevaisuudessa sata euroa, haluaa lainata rahaa nyt. Hän haluaa tasata kulutustaan ottamalla lainaa. Hahmottele mielessäsi Julian lähtötilanteen kautta kulkevaa samahyötykäyrää. Käyrä on jyrkkä, kuten kuvio 10.5 osoittaa. Koska Julialla ei ole tällä hetkellä mitään, hän haluaa kovasti lisätä nykyistä kulutusta.

reservaatio-option samahyötykäyrä
Käyrä, jolle kuuluvat yhdistelmät (allokaatiot) ovat yhtä arvokkaita kuin reservaatio-optio. Englanniksi reservation indifference curve.

Lähtötilanteen samahyötykäyrää sanotaan Julian reservaatio-option samahyötykäyräksi. Se muodostuu pisteistä, jotka tuottaisivat Julialle yhtä suuren hyödyn kuin hänen varavaihtoehtonsa eli hänen lähtötilanteensa ilman lainanottoa tai lainanantoa. (Julian lähtötilanne ja reservaatio-option samahyötykäyrät ovat samanlaisia kuin Angelalla luvussa 5.)

Kuvio 10.5 Varavaihtoehdon samahyötykäyrät ja lähtötilanteet.

Marcon samahyötykäyrä kulkee hänen lähtötilanteensa kautta, jossa hänellä on sata euroa nyt eikä mitään myöhemmin. Kuviosta 10.5 näkyy, että käyrä on lähtötilanteessa varsin loiva. Marco haluaa siirtää osan kulutuksestaan tulevaisuuteen.

Marcon ja Julian samahyötykäyrät ja siten myös puhdas kärsimättömyys ovat samanlaisia. Heidän eronsa johtuvat tilanteesta, eivät preferensseistä. Julia ottaa lainaa, koska toisin kuin Marco hän on tällä hetkellä varaton. Hän on kärsimätön, koska hänellä on tarve tasata kulutustaan.

Marcolla on sadan euron arvosta juuri korjattua viljaa, eikä hän ole velkaa kenellekään. Hän voisi kuluttaa kaiken nyt, mutta kuten olemme nähneet, se ei luultavasti olisi hänen oloissaan paras vaihtoehto:

  • Olemme olettaneet, että hänen tulevat tulonsa ovat nolla euroa.
  • Julian tavoin hänenkin viljankulutuksensa rajatuotto on laskeva.

Tasatakseen kulutusta Marco haluaa säästää osan hyödykkeistä tulevaisuuteen. Hän voisi varastoida viljan, mutta silloin osa menisi hiirten suihin. Hiiret edustavat tässä arvon alenemista. Niiden syömä vilja vastaa ajan kulumisesta johtuvaa Marcon varallisuuden vähenemistä. Vaikka Marco ei kuluttaisi lainkaan, hiirten takia hänellä olisi vuoden päästä viljaa vain 80 euron edestä. Tämä tarkoittaa, että viljan kulutuksen nykyhetkestä tulevaisuuteen siirtämisen kustannukset ovat 20 prosenttia vuodessa.

Kuviossa 10.6 Marcon lähtötilanne on vaaka-akselilla, sillä hänellä on käytettävissään sadan euron arvosta viljaa nykyhetkenä. Tummanpunainen suora kuvaa Marcon mahdollisuuksien rajaa ja tummennettu ala hänen mahdollisuuksien joukkoaan. Jos se olisi ainoa vaihtoehto ja jos hänen samahyötykäyränsä olisivat kuvion mukaisia, hän jättäisi varmasti osan viljasta varastoon. Kuviossa 10.6 osa mahdollisuuksien rajasta on Marcon reservaatio-option samahyötykäyrän yläpuolella, joten Marco voi parantaa asemaansa varastoimalla osan viljasta.

Kuvio 10.6 Kulutuksen tasaaminen varastoimalla ja lainanannolla.

Marcolla on nykyhetkessä varallisuutta

Marcolla on nykyhetkessä sadan euron arvosta viljaa.

Marcon mahdollisuuksien raja

Tummanpunainen suora kuvaa Marcon mahdollisuuksien rajaa ja tummennettu ala hänen mahdollisuuksien joukkoaan.

Marcon preferenssit

Marcon reservaatio-option samahyötykäyrä kulkee hänen lähtötilanteensa kautta.

Marcon varastointipäätös

Marco jättää varastoon samahyötykäyrän pisteen H mukaisen määrän viljaa.

Marcon varastointipäätös

Vaalea suora kuvaa mahdollisuuksien rajaa, jos Marco antaakin varallisuuttaan lainaksi kymmenen prosentin korolla.

Lainanantopäätöksen vaikutus

Marco pääsee nyt ylemmälle samahyötykäyrälle.

Kuinka paljon Marcon kannattaa varastoida? Hän saa selville ylimmälle samahyötykäyrälle vievän varastointimäärän etsimällä samahyötykäyrän ja mahdollisuuksien rajan sivuamispisteen. Se on pisteessä H, joten hän syö viljaa nyt 68 euron edestä ja kuluttaa 26 euroa myöhemmin (koska hiiret syövät viljaa kuuden euron edestä). Pisteessä H Marcon nykyisen ja tulevan kulutuksen välinen rajasubstituutiosuhde MRS on yhtä suuri kuin rajamuunnossuhde MRT, joka vastaa hyödykkeiden nykyhetkestä tulevaisuuteen siirtämisen kustannusta.

Marco voisi välttyä hiiriltä myymällä viljan ja piilottamalla sata euroa patjansa alle. Silloin hänen mahdollisuuksien rajansa olisi suora viiva sadan euron nykyisen kulutuksen ja sadan euron myöhemmän kulutuksen välillä. Oletamme, ettei hänen sadan euron seteliään varasteta eikä inflaatiota ole, jolloin setelillä saa saman viljamäärän nyt ja myöhemmin. (Inflaatiota ja sen vaikutuksia käsitellään luvussa 13.) Näiden oletusten täyttyessä rahan säilyttäminen patjan alla on ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin viljan varastointi hiirten armoilla.

Vielä parempi vaihtoehto on lainata raha luotettavalle lainanottajalle. Jos Marco voi luottaa saavansa varmasti jokaisesta lainaamastaan eurosta takaisin 1 + r euroa, hän voi kuluttaa myöhemmin 100 × (1 + r) euroa tai valita minkä tahansa yhdistelmän uudelta mahdollisen kulutuksen suoraltaan. Vaalea suora kuviossa 10.6 on mahdollisuuksien raja, kun Marco antaa lainaa kymmenen prosentin korolla. Kuviosta näkyy, että varastointiin tai patjajemmaamiseen verrattuna lainanantomahdollisuus kasvattaa hänen mahdollisuuksien joukkoaan. Marco pääsee ylemmälle samahyötykäyrälle.

Kulutuksen lykkäämiseen rahaa lainaamalla on nykyään käytettävissä monenlaisia rahoitusvälineitä. Niihin kuuluvat määräaikaistalletukset ja yritysten tai valtion velkakirjat.

Marcolla voi olla myös omaisuutta, johon hän voisi investoida niin, että sen arvo olisi vuoden päästä suurempi: jos hän esimerkiksi omistaa maata, hän voisi kylvää ja kasvattaa lisää viljaa. Sekin kasvattaisi hänen mahdollisuuksien joukkoaan.

10.6 Kulutuksen lykkääminen investoimalla

Jos Marco omistaa maata, hän pystyy parantamaan asemaansa edelleen. Hän voi investoida viljan kylvämällä sen ja ruokkimalla sadolla juhtia, joiden avulla muokata maata. Tämä investointimahdollisuus kasvattaa hänen mahdollisuuksien joukkoaan entisestään. Jos Marco investoisi kaiken viljansa, hän saisi siitä myöhemmin 150 euron arvosta satoa, kuten kuvio 10.7 osoittaa. Hän on saanut sadan euron investoinnilla 150 euron sadon eli 50 euron voiton, jolloin voittoaste on 50 prosenttia (voitto jaettuna vaaditulla investoinnilla: 50 / 100 = 50 prosenttia.) Mahdollisuuksien rajan kulmakerroin on –1,5. Itseisarvo 1,5 vastaa investoinnin ja tuoton rajamuunnossuhdetta, joka on 1 plus investoinnin tuottoaste.

Kuvio 10.7 Investointi tuottoisaan hankkeeseen.

Investoinnin tuotto

Jos Marco investoisi kaiken viljansa, hän saisi myöhemmin 150 euron arvosta satoa.

Investoinnin tuotto

Mahdollisuuksien rajan kulmakerroin on –1,5. Itseisarvo 1,5 on 1 plus investoinnin tuottoaste.

Marcon optimaalinen vaihtoehto

Marco päättää kuluttaa 60 euroa nyt ja 60 euroa myöhemmin. Tätä vastaa kuvion piste K, jossa mahdollisuuksien raja sivuaa samahyötykäyrää.

Jos Marco voisi saada lainaa kymmenen prosentin korolla, hänen kannattaisi muuttaa suunnitelmaa: sijoittaa kaikki varansa, korjata ensi vuonna 150 euron arvoinen sato ja ottaa sen lisäksi nyt lainaa voidakseen kuluttaa enemmän sekä nyt että tulevaisuudessa. Tämä suunnitelma näkyy kuviossa 10.8. Suunnitelman myötä Marcon mahdollisuuksien raja siirtyy vielä enemmän oikealle, niin kuin punainen katkoviiva osoittaa. Marco valitsee pisteen L eli kuluttaa enemmän sekä nyt että tulevaisuudessa.

Kuvio 10.8 Investointi tuottoisaan hankkeeseen ja lainanotto.

Marcon optimaalinen vaihtoehto, kun hänellä on investointimahdollisuuksia

Kun Marcolla on investointimahdollisuuksia, hänen optimaalinen vaihtoehtonsa on piste K.

Marco saa lainaa

Jos Marco saisi lainan kymmenen prosentin korolla, hän voisi parantaa asemaansa investoimalla kaikki varansa. Hänen mahdollisuuksien joukkonsa laajenisi punaiseen katkoviivaan asti.

Optimaalinen vaihtoehto lainan jälkeen

Marco valitsee pisteen L, jossa hän kuluttaa 80 euroa nyt ja 62 euroa tulevaisuudessa.

Kuviossa 10.9 verrataan tätä suunnitelmaa muihin vaihtoehtoihin.

Suunnitelma (kuvioiden 10.6 ja 10.8 pisteet) Tuotto- tai korkoprosentti Kulutus nyt, kulutus myöhemmin Sijoitus Järjestys hyödyn eli kokonaiskulutuksen mukaan
Varastointi (H) −20 % (tappiota) 68 euroa,
26 euroa
Huonoin (94 euroa)
Vain lainananto (J) 10 % 65 euroa,
39 euroa
Kolmanneksi paras (104 euroa)
Vain investointi (K) 50 % 60 euroa,
60 euroa
40 euroa Toiseksi paras (120 euroa)
Investointi ja lainanotto (L) 50 % (investointi), −10 % (lainanotto) 80 euroa,
62 euroa
100 euroa Paras (142 euroa)

Kuvio 10.9 Varastointi, lainananto, investointi ja lainanotto johtavat erilaisiin mahdollisuuksien joukkoihin.

Marcon kaikkien vaihtoehtojen mahdollisuuksien joukot on piirretty kuvioon 10.10.

Kuvio 10.10 Vaihtoehdot yksilölle, jolla on alussa omaisuutta.

Miten Marcon tilanne poikkeaa Julian tilanteesta? Julian mahdollisuuksien joukko on kuviossa 10.4 ja Marcon kuviossa 10.10.

Marcon ja Julian tulemien erot johtuvat kolmesta tekijästä.

  • Marcolla on alussa omaisuutta mutta Julialla ei. Julialla on mahdollisuus saada yhtä paljon omaisuutta myöhemmin, mutta he ovat luottomarkkinoiden vastakkaisilla puolilla.
  • Marcolla on mahdollisuus tuottavaan investointiin mutta Julialla ei.
  • Julia voi joutua maksamaan eri korkoa kuin Marco. Vielä mainitsematon ero on siinä, että jos Marco ensin investoi kaiken omaisuutensa 50 prosentin tuotolla ja haluaa sitten aikaistaa kulutustaan, hän voi ottaa tulevia tulojaan vastaan lainaa kymmenen prosentin korolla. Julia on varaton kuin Chambarin köyhät viljelijät, joten hänellä ei ehkä ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa lainaa korkealla 78 prosentin korolla. Marco saa lainaa halvemmalla korolla paradoksaalisesti siksi, ettei hän tarvitse lainaa.

Kulutusta voi siis aikaistaa tai myöhentää – eli siirtää nykyhetkeen tai tulevaisuuteen – ottamalla tai antamalla lainaa, varastoimalla ja investoimalla.

Yksilöt päätyvät näihin toimiin seuraavista syistä:

  • He voivat lisätä hyötyään kulutusta tasaamalla tai – jos he toimivat puhtaan kärsimättömästi – sitä aikaistamalla.
  • He voivat lisätä kulutustaan molemmilla ajanjaksoilla antamalla lainaa tai sijoittamalla.

Eri ihmiset valitsevat erilaisia toimia seuraavista syistä:

  • Heidän tilanteensa ovat erilaisia. Se, saavatko he tuloja nyt vai myöhemmin, vaikuttaa heidän diskonttokorkoonsa ja mahdollisuuksiinsa. Toisilla on sijoitusmahdollisuuksia (kuten Marcolla), toisilla ei.
  • Heistä toisilla on enemmän puhdasta kärsimättömyyttä kuin toisilla.

Harjoitus 10.3 Koronnousu

  1. Osoita kuvion 10.4 kaltaisella kaaviolla, millaiset tulo- ja substituutiovaikutukset koronnousulla on Marcolle, joka saa lähtötilanteensa varat nyt.
  2. Vertaa vaikutuksia harjoituksessa 10.2 käsiteltyihin Julian tulo- ja substituutiovaikutuksiin. Selitä, mistä erot johtuvat.

Harjoitus 10.4 Elinikäiset tulot

Pohdi eliniän aikana kertyviä tuloja koulun päättymisestä eläkeikään saakka. Selitä, miten sama henkilö voi siirtyä elämänsä aikana Julian tilanteesta Marcon tilanteeseen. (Oleta, että puhdas kärsivällisyys pysyy koko iän vakiona.)

Kysymys 10.5 Valitse oikeat vastaukset

Kuviossa 10.6 on Marcon samahyötykäyrät kulutuksen ajanjaksoille 1 (nyt) ja 2 (myöhemmin). Marcolla on ajanjaksona 1 sadan euron edestä satoa. Ajanjaksona 2 hänellä ei ole ollenkaan tuloja. Hänellä on kaksi vaihtoehtoa. Vaihtoehdossa 1 hän voi varastoida sen osan sadosta, jota hän ei kuluta ajanjaksona 1. Tämä tarkoittaa 20 prosentin hävikkiä tuhoeläinten ja pilaantumisen takia. Vaihtoehdossa 2 hän voi myydä sadon, jota hän ei kuluta ajanjaksona 1, ja lainata saamansa rahat jollekulle kymmenen prosentin korolla. Mitkä seuraavista väitteistä pitävät näiden tietojen mukaan paikkansa?

  • Jos Marco kuluttaa vaihtoehdossa 1 ensimmäisenä ajanjaksona 68 euron arvosta viljaa, hänelle jää toisena ajanjaksona kulutettavaksi 32 euron arvosta viljaa.
  • Jos Marco kuluttaa vaihtoehdossa 2 ensimmäisenä ajanjaksona 68 euron arvosta viljaa, hän voi kuluttaa toisena ajanjaksona 35 euron arvosta viljaa.
  • Rajamuunnossuhde on vaihtoehdossa 1 korkeampi kuin vaihtoehdossa 2.
  • Marco on vaihtoehdossa 2 aina ylemmällä samahyötykäyrällä kuin vaihtoehdossa 1.
  • Koska Marco menettää 20 prosenttia sadosta, hän voi kuluttaa ajanjaksona 2 vain 32 × 0,8 = 26 euroa.
  • Hän säästää 32 euroa, joiden arvo kasvaa kymmenen prosenttia 35,20 euroon.
  • Rajamuunnossuhde MRT on 1. vaihtoehdossa 0,8 ja 2. vaihtoehdossa 1,1.
  • Vaihtoehdon 2 budjettirajoite on kauempana origosta kuin vaihtoehdossa 1 kaikilla nollaa suuremmilla säästämisen arvoilla.

Kysymys 10.6 Valitse oikeat vastaukset

Kuvioon 10.10 on piirretty neljä erilaista mahdollisuuksien rajaa, kun Marcolla on nyt eli ajanjaksona 1 sadan euron arvosta satoa ja myöhemmin eli ajanjaksona 2 nollatulot. Vaihtoehdossa 1 hän voi varastoida sen osan sadosta, jota hän ei kuluta ajanjaksona 1. Tämä tarkoittaa 20 prosentin hävikkiä tuhoeläinten ja pilaantumisen takia. Vaihtoehdossa 2 hän voi myydä sadon, jota hän ei kuluta ajanjaksona 1, ja lainata rahat jollekulle kymmenen prosentin korolla. Vaihtoehdossa 3 hän voi sijoittaa lopun sadon (esimerkiksi kylvämällä sen) ja saada sille 50 prosentin tuoton. Vaihtoehdossa 4 hän voi sijoittaa koko viljamäärän ja ottaa tulevia tulojaan vastaan lainaa kymmenen prosentin korolla. Mikä seuraavista väitteistä pitää näiden tietojen mukaan paikkansa?

  • Jos varaston arvo alenee 20 prosenttia, Marco on pisteessä H huonommassa asemassa kuin lähtötilanteessa, jossa hän voi kuluttaa ajanjaksona 1 koko sadan euron arvoisen viljamäärän.
  • Kulutusvaihtoehto J on mahdollinen vain vaihtoehdossa 2.
  • Jos lainanannon korko nousee, vaihtoehdon 2 mahdollisuuksien raja kiertyy vaaka-akselin pisteestä 100 vasemmalle (eli loivenee).
  • Jos lainanoton korko nousee, vaihtoehdon 4 mahdollisuuksien raja kiertyy pystyakselin pisteestä 150 vasemmalle (eli jyrkkenee).
  • Marco on pisteessä H ylemmällä samahyötykäyrällä kuin lähtötilanteessa. Hänen asemansa on silloin parempi.
  • J on vaihtoehtojen 2, 3 ja 4 mahdollisuuksien joukossa. Siksi se on niissä kaikissa mahdollinen. J on kuitenkin optimaalinen vain vaihtoehdossa 2.
  • Kun lainanannon korko kasvaa, vaaka-akselin pisteen 100 kautta kulkeva mahdollisuuksien raja jyrkkenee ja venyy pysty-akselin suunnassa. Se leikkaa pystyakselin pisteen 110 yläpuolella.
  • Piste 150 ajanjaksona 2 on mahdollinen korosta riippumatta, joten se on kiinteä. Korkeampi korko kuitenkin tarkoittaa, että Marco saa vähemmän lainaa ajanjaksona 1. Budjettirajoite leikkaa siis vaaka-akselin arvon 136 vasemmalla puolella ja on jyrkempi.

10.7 Varat, velat ja nettovarallisuus

tase
Selonteko kotitalouden, pankin, yrityksen, valtion tai muun taloudellisen toimijan varoista, veloista ja nettovarallisuudesta. Englanniksi balance sheet.

Varallisuudella on väliä lainanotossa, lainanannossa ja sijoittamisessa. Marcolla ja muilla varakkailla on käytettävissään mahdollisuuksia, joita Julian kaltaisilta varattomilta puuttuu. Kun yksilö tai yritys ottaa tai antaa lainaa, varallisuuden muutoksista kertoo tase.

omaisuuserä
Mikä tahansa omaisuus, jolla on arvoa. Taseessa omaisuuseriä sanotaan varoiksi. Englanniksi asset. Katso myös: tase, velka.
velka
Mikä tahansa arvokas, jonka velallinen on velvollinen maksamaan velkojalle. Englanniksi debt. Katso myös: tase, omaisuuserä.
nettovarallisuus
Varat vähennettynä veloilla. Englanniksi net worth. Katso myös: tase, oma pääoma.

Tase kertoo yhdellä silmäyksellä, paljonko kotitalous tai yritys omistaa ja paljonko se on velkaa muille. Omistetuista varoista – joihin sisältyvät myös muiden velat eli saatavat muilta – muodostuvat varat, ja veloista muille eli muiden saatavista velat. Varojen ja velkojen erotus on nettovarallisuus. Käsitteiden suhde käy ilmi kuviosta 10.11.

Kuvio 10.11 Tase.

Kuvio voidaan esittää yhtälönä, jossa molemmat puolet ovat yhtä suuret kaikilla muuttujien arvoilla. Tällöin puhutaan tilinpitoidentiteetistä. Taseen tilinpitoidentiteetin mukaan

Nettovarallisuus tarkoittaa ajan mittaan kertyviä säästöjä. Voimme vaihtaa näkökulmaa vähentämällä velat molemmilta puolilta, jolloin

Kylpyammevertauksessa ammeen vesi edusti säästöjen kerryttämää varallisuutta. Se on yhtä kuin nettovarallisuus. Tulot kasvattavat nettovarallisuutta, kulutus ja arvon aleneminen vähentävät sitä. Kotitalouksissa tulot lisäävät pankkitalletuksia, joilla kulutus maksetaan. Koska pankkitalletukset kuuluvat omistajansa varoihin, tulot ja kulutus vaikuttavat kotitalouden taseen varallisuuspuoleen.

Varallisuutesi tai nettovarallisuutesi ei kuitenkaan muutu, kun annat tai otat lainaa. Tämä johtuu siitä, että laina muodostaa taseeseen sekä vara- että velkaerän: jos otat rahaa lainaksi, taseesi varat kasvavat saamallasi käteisellä, mutta velkapuolelle ilmestyy samansuuruinen erä.

Julialla ei ollut alun perin varoja eikä velkaa, ja hänen nettovarallisuutensa oli nolla. Hän odotti kuitenkin saavansa tulevaisuudessa tuloja, joten hän otti 58 euron lainan kymmenen prosentin korolla (piste E kuviossa 10.4). Sen jälkeen hänellä oli varoina 58 euroa käteistä ja velkana myöhemmin takaisin maksettava laina. Velan arvoksi kirjataan nyt 58 euroa, koska sen verran hän sai rahaa lainaksi. (Koron lisäyksen jälkeen velka nousee 64 euroon.) Lainan ottaminen ei vaikuta hänen nykyiseen nettovarallisuuteensa: koska velka ja varat ovat samansuuruisia, nettovarallisuus pysyy muuttumattomana eli nollassa. Lainan ottaminen näkyy kuviossa 10.12 Julian taseessa otsikon ”Nyt – ennen kulutusta” alla.

Sitten Julia kuluttaa lainaamansa 58 euroa: ne valuvat pois kylpyammeen poistoputkesta. Hänellä on edelleen 58 euron velka, joten hänen nettovarallisuutensa putoaa –58 euroon. Tämä näkyy kuviossa 10.12 Julian taseessa otsikon ”Nyt – kulutuksen jälkeen” alla.

Myöhemmin Julia saa sadan euron tulot, jotka vastaavat veden virtausta. Koron takia lainan arvo on noussut 64 euroon. Hänen nettovarallisuutensa laskee 100 – 64 = 36 euroon. Oletamme, että hän kuluttaa nämä 36 euroa, jolloin hänelle jää sopivasti 64 euroa lainan maksua varten. Tässä kohtaa hänen nettovarallisuutensa vähenee taas nollaan. Tämä näkyy myös kuvion 10.12 taseissa.

Nyt – ennen kulutusta

Julian varat Julian velat
Käteinen 58 euroa Laina 58 euroa

Nettovarallisuus = 58 − 58 = 0

Nyt – kulutuksen jälkeen

Julian varat Julian velat
Käteinen 0 Laina 58 euroa

Nettovarallisuus = −58 euroa

Myöhemmin – ennen kulutusta

Julian varat Julian velat
Käteinen 100 euroa Laina 64 euroa

Nettovarallisuus = 100 − 64 = 36 euroa

Myöhemmin – kulutuksen jälkeen

Julian varat Julian velat
Käteinen 64 euroa Laina 64 euroa

Nettovarallisuus = 0

Kuvio 10.12 Julian taseet.

Kysymys 10.7 Valitse oikeat vastaukset

Seuraava kaavio kuvaa Julian kulutusvalintoja ajanjaksoina 1 (nyt) ja 2 (myöhemmin), kun korko on 78 prosenttia. Julialla ei ole ajanjaksona 1 lainkaan tuloja mutta ajanjaksona 2 sata euroa. Hän valitsee kulutusvaihtoehdon G. Mikä seuraavista Julian tasetta koskevista väitteistä pitää paikkansa?

  • Julian varat lainanoton jälkeen mutta ennen ajanjakson 1 kulutusta ovat 56 euroa.
  • Julian nettovarallisuus ajanjakson 1 kulutuksen jälkeen on 0 euroa.
  • Julian velat ennen ajanjakson 2 kulutusta ovat 35 euroa.
  • Julian varat ajanjakson 2 kulutuksen jälkeen mutta ennen lainan takaisinmaksua ovat 62 euroa.
  • Julian varat lainanoton jälkeen mutta ennen ajanjakson 1 kulutusta ovat 35 euroa.
  • Julian nettovarallisuus ajanjakson 1 kulutuksen jälkeen on –35 euroa eli lainasumman verran.
  • Julian velat ennen ajanjakson 2 kulutusta ovat 62 euroa eli ajanjaksona 1 lainattu 35 euroa lisättynä lainan koroilla.
  • Julian ajanjakson 2 tulot ovat sata euroa, joista hän kuluttaa 38 euroa. Jäljelle jää 62 euroa ennen lainan takaisinmaksua.

10.8 Pankit, raha ja keskuspankki

Chambarin rahanlainaajien toiminnan kannattavuuteen vaikuttaa kolme tekijää:

  • rahanlainaajien oman lainanoton kustannukset
  • viljelijöille annettavien lainojen luottotappioriski
  • rahanlainaajien perimä korko.

Irlannin pankkilakko osoitti, että taloudessa voi luoda rahaa ilman pankkejakin, kunhan luottamusta riittää.

Esimerkkitapauksemme ja yksinkertainen mallimme havainnollistivat rahoitusjärjestelmän tehtävää taloudessa. Nyt on aika tuoda talouden näyttämölle kaksi uutta toimijaa: pankit ja keskuspankki.

pankki
Yritys, joka myöntää luottoja ja luo samalla rahaa pankkitalletuksina. Englanniksi commercial bank.

Pankki on yritys, joka ansaitsee voittoa ottamalla ja antamalla lainaa. Pankit myöntävät kotitalouksille ja yrityksille lainaa eri ehdoilla kuin millä ne itse sitä saavat. Ne maksavat talletuksille pienempää korkoa kuin perivät myöntämistään lainoista. Tästä erotuksesta pankit saavat voittonsa.

Pankkitoiminnan ymmärtämiseksi on perehdyttävä vielä tarkemmin siihen, mitä raha on.

Rahan lajit

Raha voi olla seteleitä, pankkitalletuksia tai mitä tahansa, millä voi tehdä ostoksia.

  • Rahaperusta: Kotitalouksien, yritysten ja liikepankkien hallussa oleva käteinen ja liikepankkien keskuspankkiin tekemät talletukset eli reservitalletukset (myös keskuspankkiraha). Rahaperusta on keskuspankin velkaa.
  • Pankkiraha: Raha, jota liikepankit luovat antamalla lainaa. Pankkiraha on liikepankkien velkaa.
  • Lavea raha: Lavea raha on taloudessa kiertävän rahan määrä. Se on pankkirahan ja muiden kuin liikepankkien hallussa olevan rahaperustan summa.
rahaperusta
Kotitalouksien, yritysten ja pankkien hallussa oleva käteinen ja pankkien keskuspankkiin tekemät talletukset eli reservitalletukset. Englanniksi money base.
keskuspankki
Ainoa pankki, joka voi luoda rahaperustaa. Keskuspankki on yleensä valtion hallinnassa. Pankeilla on keskuspankissa tili reservitalletuksia varten. Englanniksi central bank.

Totesimme aikaisemmin, että rahaksi voidaan lukea mikä tahansa maksuksi hyväksyttävä. Tällainen raha on kuitenkin eri asia kuin lailliset maksuvälineet, joita sanotaan myös rahaperustaksi. Toisin kuin pankkitalletukset tai sekit, laillinen maksuväline on hyväksyttävä maksuksi lain nojalla. Rahaperusta sisältää käteisen (setelit ja kolikot) ja liikepankkien tilit keskuspankissa eli pankkien keskuspankkiin tekemät reservitalletukset eli keskuspankkirahan. Reservit ovat käteisen veroista rahaa, sillä pankki voi aina nostaa ne keskuspankista käteisenä ja keskuspankki voi painaa käteistä tarpeen mukaan. Sama ei päde kotitalouksien tai yritysten pankkitileihin: tavallisilla pankeilla ei välttämättä ole käteistä kaikkien asiakkaidensa tarpeisiin.

Suurin osa siitä, mitä miellämme rahaksi, ei ole keskuspankin liikkeeseen laskemia laillisia maksuvälineitä vaan pankkien lainanannosta syntynyttä rahaa. Rahan syntyprosessi paljastuu pankkien taseita tutkimalla.

Esimerkkimme Abacus-pankki on keksitty eikä liity mitenkään Yhdysvalloissa toimivaan Abacus Federal Savings Bankiin, joka joutui oikeuteen vuoden 2008 finanssikriisissä.

Aikaisemmassa esimerkissämme tarkastelimme, miten Julian ottamasta lainasta syntyi pankkitalletus. Kuvitellaan nyt, että Marco tallettaa sadan euron käteisvaransa Abacus-pankkiin. Abacus panee rahan holviin tai tallettaa sen keskuspankkitililleen. Pankin taseen varapuolelle tulee sata euroa rahaperustaa ja velkapuolelle sadan euron velka, joka on maksettava vaadittaessa Marcolle (katso kuvio 10.13a).

Abacus-pankin varat Abacus-pankin velat
Rahaperusta 100 euroa Maksettava vaadittaessa Marcolle 100 euroa

Kuvio 10.13a Marco tallettaa sata euroa Abacus-pankkiin.

Marco maksaa ruokaostoksistaan lähikaupan Ginolle 20 euroa esimerkiksi pankkikortilla, jolloin summa siirtyy Abacus-pankista Ginon tilille Bonus-pankkiin. Pankkien taseet näkyvät kuviossa 10.13b: Abacus-pankin varat ja velat vähenevät 20 euroa. Bonus-pankin varat lisääntyvät 20 eurolla rahaperustaa ja velat 20 eurolla, jotka maksetaan vaadittaessa Ginolle.

Abacus-pankin varat Abacus-pankin velat
Rahaperusta 80 euroa Maksettava vaadittaessa Marcolle 80 euroa
Bonus-pankin varat Bonus-pankin velat
Rahaperusta 20 euroa Maksettava vaadittaessa Ginolle 20 euroa

Kuvio 10.13b Marco maksaa 20 euroa Ginolle.

Tältä tavallinen maksutapahtuma – rahaperustan siirtyminen – näyttää pankkien taseissa. Nyt osoitamme, miten pankit luovat rahaa myöntäessään lainaa.

Kuvitellaan, että Gino lainaa Bonus-pankilta sata euroa. Bonus-pankki siirtää Ginon pankkitilille sata euroa, joten hänellä on nyt 120 euron saatava pankilta. Gino on kuitenkin sata euroa velkaa pankille. Bonus-pankin tase on siis kasvanut. Ginolle lainatut sata euroa kasvattavat sen varoja, ja myös velat ovat kasvaneet sata euroa, jotka pankki on siirtänyt Ginon pankkitilille. Tämä näkyy kuviossa 10.13c.

Bonus-pankin varat Bonus-pankin velat
Rahaperusta 20 euroa Maksettava vaadittaessa Ginolle 120 euroa
Pankkilaina 100 euroa
Yhteensä 120 euroa

Kuvio 10.13c Bonus-pankki antaa Ginolle sadan euron lainan.

pankkiraha
Raha, jota pankit luovat myöntäessään lainoja yrityksille ja kotitalouksille. Tallettajien pankkitileillä olevien varojen kokonaismäärä. Englanniksi bank money.

Bonus-pankki on kasvattanut rahan tarjontaa: Gino voi suorittaa maksuja 120 euroon asti, joten rahan tarjonta on kasvanut sata euroa, vaikkei rahaperustan määrä ole kasvanut. Pankin luomaa rahaa sanotaan pankkirahaksi.

Rahaperusta on kuitenkin pankille tärkeää. Asiakkaat haluavat välillä nostaa käteistä, ja pankilla on oltava rahaperustaa Ginolle siirrettäväksi, kun hän haluaa kuluttaa lainansa. Kuvitellaan, että Gino palkkaa Marcon kauppaansa ja maksaa hänelle kymmenen euroa. Bonus-pankin on siirrettävä kymmenen euroa rahaperustaa Ginon pankkitililtä Marcon pankkitilille Abacus-pankkiin. Maksutapahtuma näkyy kuviossa 10.13d.

Abacus-pankin varat Abacus-pankin velat
Rahaperusta 90 euroa Maksettava vaadittaessa Marcolle 90 euroa
Bonus-pankin varat Bonus-pankin velat
Rahaperusta 10 euroa Maksettava vaadittaessa Ginolle 110 euroa
Pankkilaina 100 euroa
Yhteensä 110 euroa

Kuvio 10.13d Gino maksaa Marcolle kymmenen euroa.

Tällaisia maksutapahtumia toteutuu pankkien välillä runsaasti joka päivä, ja suuri osa niistä kuitataan jotain vastakkaista tapahtumaa vastaan. Päivän päätteeksi tehdään nettosummien selvitys, jonka perusteella jokainen pankki joko maksaa tai saa osuutensa. Niillä ei siis tarvitse olla rahaperustaa kaikkien maksutapahtumien tai käteisnostojen katteeksi.

Huomaa, että jos Marco ja Gino ovat saman pankin asiakkaita, rahaperustan määrä ei vähene lainkaan. Se kannustaa pankkeja kilpailemaan talletuksista.

Ginon pankkilaina on kasvattanut kokonaisrahan määrää pankkijärjestelmässä, kuten kuvio 10.13e osoittaa.

Abacus-pankin ja Bonus-pankin varat Abacus-pankin ja Bonus-pankin velat
Rahaperusta 100 euroa Maksetaan vaadittaessa 200 euroa
Pankkilaina 100 euroa
Yhteensä 200 euroa

Kuvio 10.13e Rahan kokonaismäärä pankkijärjestelmässä kasvaa.

Vaikka pankki luo rahaa, se ei tarkoita rahantekoa. Pankin luoma raha on sille velkaa eikä varoja, koska raha on maksettava vaadittaessa lainanottajalle. Luotua rahaa vastaava laina kuuluu puolestaan pankin varoihin. Pankit saavat voittonsa perimällä myöntämistään lainoista korkoa. Jos Bonus-pankki lainaa Ginolle sata euroa kymmenen prosentin korolla, pankin velat pienenevät seuraavana vuonna kymmenen euroa (ja korkomenot vähennetään Ginon talletuksista). Pankin Ginolta saamat korkotulot kartuttavat sen voittoja ja siten nettovarallisuutta kymmenellä eurolla. Koska nettovarallisuus on yhtä suuri kuin varojen arvo vähennettynä velkojen arvolla, pankit pystyvät kerryttämään itselleen positiivista nettovarallisuutta.

lavea raha
Taloudessa kiertävän rahan määrä. Se on pankkirahan ja muiden kuin pankkien hallussa olevan rahaperustan summa. Englanniksi broad money.

Rahaperusta ilman pankkien hallussa olevaa osuutta ja pankkiraha muodostavat yhdessä lavean rahan. Lavea raha on suuren yleisön (muiden kuin pankkien) hallussa.

Rahaperustan ja lavean rahan suhde vaihtelee maittain ja ajan mittaan. Ennen vuoden 2008 finanssikriisiä rahaperustaa oli laveaan rahaan verrattuna Isossa-Britanniassa 3–4 prosenttia, Etelä-Afrikassa 6–8 prosenttia ja Kiinassa 8–10 prosenttia.

maturiteettitransformaatio
Pitkäaikaisten lainojen rahoittaminen lyhytaikaisilla talletuksilla. Pankki ottaa vastaan talletuksia, jotka se sitoutuu maksamaan heti tai hyvin nopeasti, ja myöntää niitä vastaan pitkäaikaisia, usein monivuotisia lainoja. Englanniksi maturity transformation. Synonyymi: likviditeettitransformaatio.
kiinnelaina
Kotitalouden tai yrityksen ottama laina, jolla ne voivat ostaa kiinteistön maksamatta koko hintaa kerralla. Lainanottaja maksaa lainan korkojen kera monen vuoden aikana. Lainan vakuutena on itse kiinteistö. Englanniksi mortgage. Katso myös: vakuus.

Talletuksia vastaan ottamalla ja lainoja myöntämällä pankit hoitavat talouden kannalta tärkeää tehtävää, jota sanotaan maturiteettitransformaatioksi. Pankkitalletuksia tekevät yksilöt tai yritykset voivat nostaa rahansa pankista ilman ennakkovaroitusta. Lainaa antaessaan pankit sitä vastoin ilmoittavat eräpäivän, jona laina maksetaan takaisin. Asuntolainan tai muun kiinnelainan eräpäivä voi olla kymmenien vuosien päästä. Pankit eivät voi vaatia nopeampaa takaisinmaksua, minkä ansiosta lainansaajat voivat suunnitella rahankäyttöään pitkäjänteisesti. Nimitys maturiteettitransformaatio juontuu siitä, että lainan erääntymisaikaa sanotaan maturiteetiksi. Pankki ottaa lyhytaikaista ja myöntää pitkäaikaista lainaa. Puhutaan myös likviditeettitransformaatiosta: talletukset ovat likvidejä (tallettaja voi halutessaan nostaa ne heti) mutta pankkilainat eivät.

luottoriski
Riski, ettei lainansaaja maksa lainaa takaisin. Englanniksi default risk.
likviditeettiriski
Riski, että omaisuuserän omistaja kärsii tappioita, koska ei voi vaihtaa omaisuutta käteiseksi riittävän nopeasti. Englanniksi liquidity risk.

Maturiteettitransformaatio on taloudessa välttämätön, mutta siihen liittyy myös oma riskinsä: luottoriskin eli lainan maksamatta jäämisen riskin lisäksi pankille koituu likviditeettiriski.

talletuspako
Tallettajat nostavat varoja pankista, koska he pelkäävät pankin joutuvan vararikkoon ja jättävän maksamatta velkansa tallettajille. Englanniksi bank run.

Ansaitakseen rahaa pankit myöntävät paljon enemmän lainoja kuin niillä on rahaperustaa, koska kaikki tallettajat eivät todennäköisesti tarvitse rahojaan samaan aikaan. Jos kuitenkin kaikki tallettajat päättävät nostaa rahansa samanaikaisesti, pankin rahat loppuvat. Kuvion 10.13e tapauksessa pankeilla oli velkaa 200 euroa mutta vain sata euroa rahaperustaa. Jos kaikki asiakkaat haluavat nostaa rahansa samalla kertaa, pankit eivät pysty maksamaan. Tällainen talletuspako ajaa pankin vaikeuksiin. Likviditeettiriski voikin kaataa pankin.

Talletuspakoa selitetään The Economist -lehden artikkelissa. Jos tallettajat epäilevät pankissa likviditeettiongelmia, he ryntäävät pankkiin nostamaan talletuksensa. Jos kaikki yrittävät nostaa rahansa samalla kertaa, pankki ei pysty maksamaan, koska se ei saa rahaa pitkäaikaisista lainoista lyhyellä varoitusajalla.

Pankit voivat joutua vararikkoon siinä missä muutkin yritykset, jos ne tekevät huonoja investointeja esimerkiksi myöntämällä lainoja maksukyvyttömille velallisille. Jos konkurssin partaalle ajautuva pankki on hyvin suuri tai rahoitusjärjestelmän kannalta tärkeä, valtio voi päättää pelastaa sen. Pankkikonkurssi nimittäin eroaa muiden yritysten konkurssista: se voi romuttaa koko rahoitusjärjestelmän ja uhata kaikkien elantoa. Luku 17 käsittelee pankkikonkurssien merkitystä vuoden 2008 finanssikriisissä.

Kysymys 10.8 Valitse oikeat vastaukset

Mikä seuraavista väitteistä pitää paikkansa?

  • Raha tarkoittaa käteistä (kolikoita ja seteleitä), jota käytetään vaihdon välineenä tavaroiden ja palveluiden ostamiseen.
  • Pankkiraha on tallettajien pankkitileillä olevien varojen kokonaismäärä.
  • Rahaperusta on lavea raha vähennettynä pankkirahalla.
  • Likviditeettitransformaatio tarkoittaa, että pankit muuntavat epälikvidejä talletuksia likvideiksi lainoiksi.
  • Raha on tuotteiden ja palveluiden ostamiseen käytettävä vaihdon väline, mutta se voi olla kolikoiden ja seteleiden lisäksi myös sekkejä ja luottoja.
  • Pankkiraha on rahaa, jota pankit luovat myöntäessään lainoja yrityksille ja kotitalouksille.
  • Lavea raha sisältää keskuspankin luoman rahaperustan ja pankkien luoman pankkirahan.
  • Likviditeettitransformaatio tapahtuu, kun pankit muuntavat likvidejä talletuksia epälikvideiksi lainoiksi.

10.9 Keskuspankki, rahamarkkinat ja korot

lyhyt korko
Keskuspankkirahan lainaamisen hinta. Englanniksi short-term interest rate.

Pankit saavat voittoa tarjoamalla pankkipalveluja ja lainoja. Niiden liiketoiminta perustuu maksutapahtumiin, joita varten ne tarvitsevat rahaperustaa. Rahaperustan tarve ei ole automaattisesti yhteydessä antolainauksen määrään. Pankit tarvitsevat rahaperustaa sen verran, että se riittää niiden päivittäisiin nettomaksuihin eli katteensiirtoihin. Rahaperustan hinta on lyhyt korko.

Kuvitellaan, että Gino haluaa maksaa Marcolle 50 euroa (eikä samana päivänä ole muita maksutapahtumia). Ginon Bonus-pankilla ei ole tarpeeksi rahaperustaa siirrettäväksi Abacus-pankkiin, kuten kuvion 10.13f taseesta näkyy.

Bonus-pankin varat Bonus-pankin velat
Rahaperusta 20 euroa Maksettava vaadittaessa Ginolle 120 euroa
Pankkilaina 100 euroa
Yhteensä 120 euroa

Kuvio 10.13f Bonus-pankilla ei ole tarpeeksi rahaperustaa, jotta se voisi maksaa 50 euroa Abacus-pankille.

Bonus-pankin on siis lainattava maksua varten 30 euroa rahaperustaa. Pankit lainaavat toisiltaan rahaa rahamarkkinoilla, sillä joillakin pankeilla on aina ylimääräistä rahaa ja toisilla liian vähän. Ne voivat myös pyrkiä keräämään lisää talletuksia, mutta talletuksista koituu kustannuksia, kuten korkoja, markkinointikuluja ja konttoriverkostoon ylläpitokuluja. Käteistalletukset ovatkin pankeille vain yksi rahoituslähde.

Mikä määrää rahan hinnan eli koron rahamarkkinoilla? Tätä voi pohtia kysynnän ja tarjonnan näkökulmasta.

  • Rahaperustan kysyntä riippuu pankkien maksutapahtumien määrästä.
  • Rahaperustan tarjonta riippuu ainoastaan keskuspankin päätöksestä.

Koska rahaperustan tarjonta on keskuspankin vallassa, se päättää myös koron. Keskuspankki ilmoittaa valitsemansa ohjauskoron (i) ja antaa niin paljon lainaa kuin pankit tällä korolla kysyvät.

Eri maiden keskuspankit toteuttavat valitsemansa ohjauskoron teknisesti eri tavoin. Siitä kerrotaan tarkemmin keskuspankkien verkkosivuilla.

ohjauskorko
Keskuspankin asettama korko, jolla pankit lainaavat keskuspankkirahaa toisiltaan ja keskuspankilta. Englanniksi policy (interest) rate. Katso myös: reaalikorko, nimelliskorko.

Pankit toimivat rahamarkkinoilla toimiessaan tämän hinnan mukaan: koska pankit voivat lainata keskuspankilta korolla i, yksikään niistä ei ota lainaa korkeammalla eikä anna lainaa alhaisemmalla korolla. Korkoa i kutsutaan ohjauskoroksi.

antolainauskorko
Keskimääräinen korko, jonka pankit perivät yrityksiltä ja kotitalouksilta. Korko on yleensä ohjauskorkoa korkeampi: antolainauskoron ja ohjauskoron erotus on pankkien antolainauksen voittomarginaali. Englanniksi lending rate. Synonyymi: markkinakorko. Katso myös: korko, ohjauskorko.

Pankit lainaavat ohjauskorolla rahaperustaa toisiltaan ja keskuspankilta. Ohjauskorolla on merkitystä muussakin taloudessa, koska se vaikuttaa muihin korkoihin. Yksi niistä on pankkien yrityksiltä ja kotitalouksilta perimä korko, jota sanotaan antolainauskoroksi. Se on yleensä ohjauskorkoa korkeampi, jotta pankit pystyvät tekemään voittoa. (Korko on korkeampi myös silloin, kun pankki epäilee lainanottajan maksukykyä.) Antolainauskoron ja ohjauskoron erotus on antolainauksen voittomarginaali.

Esimerkiksi Englannin keskuspankin ohjauskorko oli 0,5 prosenttia vuonna 2014, mutta harva pankki antoi lainaa kolmea prosenttia pienemmällä korolla. Kehittyvissä talouksissa antolainauksen voittomarginaalivoi olla varsin suuri epävarman taloudellisen ympäristön takia. Brasilian keskuspankin ohjauskorko samana vuonna oli 11 prosenttia, mutta pankkien antolainauskorko oli 32 prosenttia.

Keskuspankki ei säätele antolainauskorkoa, mutta yleensä pankit nostavat ja laskevat antolainauskorkoaan ohjauskoron mukaan samalla tavalla kuin muutkin yritykset vaihtelevat hintojaan kustannusten mukaan.

valtion velkakirja
Valtion liikkeeseen laskema rahoitusväline, jonka haltijalle valtio sitoutuu maksamaan rahaa tietyin väliajoin. Englanniksi government bond.
korkotuotto
Odotettavissa oleva tuottoaste, jonka ostaja saa ostaessaan velkakirjan markkinahinnalla. Englanniksi yield.
nykyarvo
Tulevien tulovirtojen tai muiden hyötyjen arvo nyt laskettuna jonkin korkokannan tai henkilökohtaisen diskonttokoron mukaan. Englanniksi present value. Katso myös: nettonykyarvo.

Kuviossa 10.14 on erittäin pelkistetty kuvaus rahoitusjärjestelmästä. Kuviossa tallettajilla on vain kaksi vaihtoehtoa: tallettaa rahansa pankkiin korottomalle käyttötilille tai ostaa rahamarkkinoilta valtion velkakirjoja. Valtion velkakirjojen korkoa kutsutaan korkotuotoksi. Tutkimme valtion velkakirjoja tarkemmin tämän alaluvun Numeronmurskaus-osiossa, jossa selviää, miksi niiden korkotuotto on lähellä ohjauskorkoa. Tutustumme myös nykyarvolaskelmiin, jotka ovat tärkeitä velkakirjojen ja muiden rahoitusvarojen hinnoittelussa.

Kuvio 10.14 Pankit, keskuspankki, lainanottajat ja tallettajat.

Wendy Carlin ja David Soskice.2015. Macroeconomics: Institutions, Instability, and the Financial System, kuvio 5.12.

Näimme edellä, että keskuspankki asettaa ohjauskoron ja vaikuttaa sen kautta myös antolainauskorkoon. Miksi keskuspankille on annettu tämä tehtävä? Kysymystä on pohdittava kahdesta näkökulmasta:

  • Miten antolainauskorko vaikuttaa kulutukseen? Tähän kysymykseen vastataan alaluvussa 10.11.
  • Miksi keskuspankki säätelee kulutusta korkoa muuttamalla (katso kuvio 10.14)? Tämä on hyvin kauaskantoinen kysymys, johon vastataan työttömyyttä ja inflaatiota käsittelevissä luvuissa 13–15. Niissä pohditaan työttömyyden ja inflaation heilahteluja. Samassa yhteydessä tutkimme, miksi monissa talouksissa keskuspankin tehtävänä on vaimentaa talouden heilahduksia korkoa säätelemällä.

Harjoitus 10.5 Antolainauksen voittomarginaali

Kerää kahden valitsemasi keskuspankin verkkosivuilta tietoja kuukausittaisista ohjauskoroista ja asuntolainojen koroista vuodesta 2000 alkaen.

  1. Piirrä tiedoista kaavio, jossa vaaka-akselilla on aika ja pystyakselilla korko.
  2. Vertaa valitsemiesi maiden antolainauksen voittomarginaaleja.
  3. Vaihtelevatko marginaalit ajan mittaan? Ehdota mahdollisia syitä havainnoillesi.
arbitraasi
Hyödykkeen ostaminen markkinoilta halvalla ja myyminen toisilla markkinoilla kalliilla. Arbitraasikauppaa käyvät sijoittajat hyödyntävät saman hyödykkeen hintaeroja kahden maan tai alueen välillä. Jos kaupankäyntikustannukset ovat hintaeroa pienemmät, he saavat voittoa. Englanniksi arbitrage. Katso myös: hintaero.

Numeronmurskaus Nykyarvo (PV)

Yritysten osakkeet, pankkilainat, velkakirjat ja muut omaisuuserät tuottavat tulevaisuudessa tulovirtaa. Jotta näitä omaisuuseriä voisi ostaa ja myydä, on pystyttävä jotenkin arvioimaan tulevien maksujen arvo. Se onnistuu laskemalla nykyarvo (englanniksi present value, PV).

Laskelmaa varten pitää ensin olettaa, että omaisuuserien ostajilla ja myyjillä on vaihtoehtona säästää ja ottaa lainaa tietyllä korolla. Olkoon korko 6 prosenttia. Kuvitellaan, että sinulle tarjotaan rahoitussopimusta, jonka mukaan saat vuoden kuluttua sata euroa. Tällainen sopimus on omaisuuserä. Paljonko olisit valmis maksamaan siitä nyt?

Et maksaisi sopimuksesta tällä hetkellä sataa euroa, sillä jos saisit sen verran rahaa tänään, voisit tallettaa sen pankkiin ja saada vuoden kuluttua 106 euroa. Se olisi parempi vaihtoehto kuin sopimus.

Entä jos sopimusta tarjottaisiin 90 eurolla? Siinä tapauksessa haluaisit ostaa sen, koska voisit ottaa pankista 90 euron lainan kuuden prosentin korolla. Vuoden päästä maksaisit lainasta 95,40 euroa ja saisit omaisuuserästä sata euroa. Voittosi olisi 4,60 euroa.

Nykyarvo on sopimuksen kannattavuusraja, jolla sopimuksen ostaminen ja ostamatta jättäminen olisivat sinulle samanveroisia vaihtoehtoja. Nykyarvon pitää olla yhtä suuri kuin rahasumma, joka tänään pankkiin talletettuna tuottaisi vuodessa sata euroa. Kun korko on kuusi prosenttia, tuo rahasumma on

Nykyhetken 94,34 euroa on samanarvoinen kuin sata euroa vuoden päästä: jos talletat pankkiin 94,34 euroa, sen arvo on vuoden päästä sata euroa. Jos taas lainaat pankista tänään 94,34 euroa omaisuuserän ostoa varten, joudut maksamaan vuoden päästä sata euroa eli täsmälleen saman verran kuin saat omaisuuserästä.

Seuraavan vuoden tulojen nykyarvo lasketaan käyttämällä korkokantaa, jonka avulla tulevat maksut diskontataan (englanniksi discount, alentaa) eli siirretään nykyaikaan. Positiivinen korko tarkoittaa, että vuoden päästä saatavat tulot ovat arvoltaan pienempiä kuin tulot nykyhetkessä.

Sama logiikka pätee myöhempinäkin vuosina, mutta korkoa korolle ‑vaikutuksella vahvistettuna. Jos saat sata euroa t vuoden kuluttua, sen arvo tänään on

Kuvitellaan, että saat omaisuuserästä T vuoden ajan maksun Xt vuonna t (alkaen seuraavasta vuodesta, joka on 1). Jokaisen maksun Xt nykyarvo on laskettava sen mukaan, miten kaukana tulevaisuudessa se on. Jos korkokanta on i, omaisuuserän nykyarvo on

Maksujen nykyarvo riippuu tietysti maksujen määristä mutta myös korosta: jos korko nousee, nykyarvo laskee, sillä tulevien maksujen nykyarvo laskee nopeammin. Nykyarvon kaavaa on helppo muokata niin, että korko vaihtelee vuosittain.

Nettonykyarvo (NPV)

Diskonttauslogiikka pätee kaikkiin omaisuuseriin, jotka tuottavat tuloja tulevaisuudessa. Jos yritys pohtii investoinnin tekemistä tai tekemättä jättämistä, se vertaa investoinnin kustannuksia odottamiensa tulevien voittojen nykyarvoon. Silloin puhutaan nettonykyarvosta (NPV), jossa ovat mukana sekä investointikustannukset että odotetut voitot. Jos kustannukset ovat c ja odotettujen voittojen nykyarvo on PV, investoinnin nettonykyarvo on

Jos tulos on positiivinen, investointi kannattaa tehdä, koska odotetut voitot ovat arvokkaampia kuin kustannukset.

Velkakirjojen hinnat ja tuotot

Velkakirja on rahoitusväline, jonka liikkeeseenlaskija sitoutuu maksamaan velkakirjan haltijalle tietyn summan määräajassa. Velkakirjan liikkeeseenlasku vastaa lainanottoa, koska liikkeeseenlaskija saa käteistä nykyhetkessä ja sitoutuu maksamaan sen tulevaisuudessa. Velkakirjan ostaja on puolestaan lainanantaja tai säästäjä, koska hän antaa nykyhetkessä käteistä pois ja odottaa saavansa sitä tulevaisuudessa. Velkakirjoja laskevat liikkeeseen sekä valtiot että yritykset. Kotitalouksille velkakirjat ovat säästömuoto, jota ne voivat käyttää sekä suoraan että epäsuorasti eläkerahastojen kautta.

Velkakirjojen juoksuaika eli maturiteetti on tavallisesti ennalta määrätty. Velkakirjan haltija saa kahdenlaisia maksuja: nimellisarvon F suuruisen summan juoksuajan päättyessä ja kiinteän maksun jokaiselta sovitulta jaksolta (esimerkiksi joka vuosi tai joka kolmas kuukausi) maturiteettiin asti. Kun velkakirjat vielä olivat papereita, jokaisen kiinteän maksun merkiksi velkakirjasta leikattiin kuponki. Tästä syystä kiinteitä maksuja sanotaan kupongeiksi tai kuponkimaksuiksi (englanniksi coupon, C).

Lainanantaja on halukas maksamaan velkakirjasta sen nykyarvon, joka riippuu velkakirjan nimellisarvosta, kupongeista ja korosta. Kukaan ei osta velkakirjaa nykyarvoa kalliimmalla, koska rahan tallettaminen pankkiin olisi tuottavampaa. Kukaan ei myy velkakirjaa nykyarvoa halvemmalla, koska rahan lainaaminen pankista olisi tuottavampaa. Siten

Kun velkakirjan maturiteetti on T vuotta:

Tärkeä velkakirjan ominaisuus on korkotuotto. Se on odotettavissa oleva tuottoaste, jonka ostaja saa ostaessaan velkakirjan markkinahinnalla. Se lasketaan samanlaisesta yhtälöstä kuin nykyarvo. Korkotuotto y on seuraavan yhtälön ratkaisu:

Jos korko on vakio, niin kuin olemme olettaneet, korkotuotto on sama kuin korkokanta. Todellisuudessa emme voi olla varmoja, miten korot muuttuvat ajan mittaan. Tiedämme kuitenkin velkakirjan hinnan, kuponkimaksut ja nimellisarvon, joten voimme aina laskea korkotuoton. Jos ostat korkotuoton y tuottavan velkakirjan, tulos on sama kuin jos säästäisit rahat kiinteällä korolla i = y.

Säästäjä (lainanantaja) voi valtion velkakirjan ostamisen vaihtoehtona antaa rahaa lainaksi rahamarkkinoilla tai tallettaa raha pankkitilille. Tästä syystä valtion velkakirjan korkotuotto hakeutuu hyvin lähelle rahamarkkinakorkoa. Muussa tapauksessa kaupankävijät siirtelisivät rahojaan omaisuuserästä toiseen, kunnes niiden tuotot päätyvät samalle tasolle. Tätä strategiaa sanotaan arbitraasiksi.

Tarkastellaan numeroesimerkkiä: valtion velkakirjan nimellisarvo on sata euroa, vuotuinen kuponkikorko viisi euroa ja maturiteetti neljä vuotta. Rahamarkkinoiden nimelliskorko on kolme prosenttia. Diskonttaamme tällä korolla tulevat kassavirrat nykyhetkeen.

Velkakirjan hinta saadaan yhtälöstä

Olisimme valmiit maksamaan velkakirjasta nykyhetkessä enintään 107,43 euroa, vaikka se tuottaa neljässä vuodessa 120 euron tulot. Korkotuotto on yhtä suuri kuin kolmen prosentin nimelliskorko. Jos keskuspankki nostaa ohjauskorkoa, velkakirjan markkinahinta laskee ja korkotuotto nousee koron mukana.

10.10 Pankkitoiminta ja pankkien taseet

Perehdymme nyt pankkitoimintaan tarkemmin tarkastelemalla, mistä pankin tulot ja kustannukset koostuvat:

  • Pankin toimintakustannukset. Niihin sisältyvät lainanannon hallinnolliset kustannukset, kuten lainahakemuksia käsittelevien virkailijoiden palkat sekä konttoriverkoston vuokra- ja ylläpitokustannukset.
  • Pankin korkokustannukset. Pankit joutuvat maksamaan korkoa veloistaan, myös talletuksista.
  • Pankin tulot. Tuloja ovat asiakkaille myönnettyjen lainojen korot ja lyhennykset.
  • Pankin odotettu tuotto. Pankki voi odottaa myöntämilleen lainoilleen tuottoa mutta ottaen huomioon, etteivät kaikki asiakkaat maksa lainojaan.

Pankit toimivat kuin Chambarin rahanlainaajat: jos luottoriski kasvaa, ne perivät lainoistaan korkeampaa korkoa kattaakseen ottolainauskustannukset ja turvatakseen tuotot.

Liiketoiminnan kannattavuus riippuu ottolainauskustannusten ja antolainaustuottojen erotuksesta. Laskelmissa on otettava huomioon luottoriski sekä esimerkiksi lainahakemusten seulonnasta aiheutuvat toimintakustannukset.

Pankkitoiminnasta saa käsityksen tarkastelemalla pankin tasetta, joka kertoo tiiviisti sen anto- ja ottolainaustoiminnasta. Pankit ottavat ja antavat lainaa saadakseen voittoa:

  • Pankkien ottolainaus on taseen velkapuolella. Talletukset ja lainat (vakuutetut ja vakuudettomat) kirjataan veloiksi.
  • Pankkien antolainaus on varojen puolella.
Varat
(pankin omistamat varat ja muiden velat pankille)
Prosenttia taseesta Velat
(pankin velat kotitalouksille, yrityksille ja muille pankeille)
Prosenttia taseesta
Käteinen ja keskuspankkiraha (A1) Pankin omistuksessa: heti käytettävissä olevat varat 2 Talletukset (B1) Kotitalouksien ja yritysten omistuksessa 50
Rahoitusvarat, joista osaa (valtion velkakirjoja) voi käyttää lainanotossa vakuutena (A2) Pankin omistuksessa 30 Vakuudelliset lainat (B2) Sisältää muilta pankeilta rahamarkkinoilla otetut lainat 30
Lainat muille pankeille (A3) Rahamarkkinoiden kautta 11 Vakuudettomat lainat (B3) 16
Lainat kotitalouksille (A4) 55
Käyttöomaisuus kuten rakennukset ja koneet (A5) Pankin omistuksessa 2
Varat yhteensä 100 Velat yhteensä 96
Nettovarallisuus = varat yhteensä – velat yhteensä = oma pääoma 4

Kuvio 10.15 Yksinkertaistettu pankin tase.

Wendy Carlin ja David Soskice. 2015. Macroeconomics: Institutions, Instability, and the Financial System, muokattu kuviosta 5.9.

Tilinpitoidentiteetti pätee taas:

maksukyvytön
Toimija on maksukyvytön, jos varojen arvo on velkojen arvoa pienempi. Englanniksi insolvent. Katso myös: maksukykyinen.

Asian voi ilmaista myös niin, että pankin tai muun yrityksen nettovarallisuus on yhtä suuri kuin rahasumma, jonka se on velkaa osakkeenomistajille tai omistajille. Tämä selittää, miksi nettovarallisuus on taseessa velkojen puolella. Jos pankin varojen arvo on pienempi kuin sen velat muille, sen nettovarallisuus on negatiivinen ja pankki on maksukyvytön.

Katsotaan seuraavaksi pankin taseen varapuolta:

likviditeetti
Kuvaa sitä, miten helposti rahoitusvaraerä voidaan ostaa tai myydä ennakoitavaan hintaan. Englanniksi liquidity.
  • (A1) Käteinen ja keskuspankkiraha. Taseen kohdassa 1 on pankin käteisvarat ja pankin keskuspankissa olevan tilin talletussaldo. Käteinen ja keskuspankissa olevat reservitalletukset eli keskuspankkiraha ovat pankin helposti käytettävissä olevia eli likvidejä varoja. Ne ovat rahaperustaa, joka muodostaa vain pienen osan pankin taseesta, nykyajalle tyypillisellä esimerkkipankillamme vain kaksi prosenttia. Keskuspankin luoma raha muodostaa yleensäkin hyvin pienen osan kierrossa olevasta laveasta rahasta.
  • (A2) Pankin omat rahoitusvarat. Pankki voi käyttää näitä varoja vakuutena ottaessaan lainaa rahamarkkinoilta. Lainalla pankit vahvistavat kassaansa (kuvion 10.15 kohta 1), kun tallettajat nostavat tai siirtävät enemmän varoja kuin pankilla on.
  • (A3) Lainat muille pankeille. Pankin taseessa on myös muille pankeille myönnettyjä lainoja.
  • (A4) Lainat kotitalouksille ja yrityksille. Pankin antolainaustoiminta on varojen suurin erä. Kuvion 10.15 taseesta pankin kotitalouksille ja yrityksille myöntämät lainat muodostavat 55 prosenttia. Antolainaus on pankin ydinliiketoimintaa. Osa siitä on vakuudellista antolainausta. Esimerkiksi asuntolainoissa vakuutena on asunnon arvo. Vakuudettomia lainoja ovat esimerkiksi tililuotot, luottokorttiluotot ja kulutuslainat.
  • (A5) Pankin käyttöomaisuus kuten rakennukset ja laitteet kirjataan taseen varapuolelle.

Pankin taseen velkapuolella on kolmenlaisia pankin ottamia lainoja, jotka on merkitty kuvioon 10.15:

nettovarallisuus
Varat vähennettynä veloilla. Englanniksi net worth. Katso myös: tase, oma pääoma.
oma pääoma
Hankkeen toteuttajan oma panostus hankkeeseen. Oma pääoma näkyy yksilön tai yrityksen taseessa nettovarallisuutena. Englanniksi equity. nettovarallisuus.
  • (B1) Tärkeimmät ovat talletukset, joiden osuus pankin taseesta on tässä esimerkissä 50 prosenttia. Ne ovat pankin velkaa kotitalouksille ja yrityksille. Voittoa maksimoidessaan pankki arvioi, miten paljon tallettajat todennäköisesti nostavat varojaan. Pankkijärjestelmässä tapahtuu kaiken aikaa nostoja ja panoja, joista suurin osa kumoaa toisensa pankkien selvittäessä keskinäisiä maksutapahtumiaan. Jokaisen pankin tulee varmistaa, että sillä on tarpeeksi käteistä ja keskuspankkirahaa tallettajien nostoihin ja katteensiirtoihin. Käteisen ja reservitalletusten pitämisellä tätä tarkoitusta varten on vaihtoehtoiskustannus, koska varat voisi sen sijaan lainata rahamarkkinoille tuottamaan korkoa. Siksi pankit pyrkivät pitämään käteisen ja keskuspankkirahan määrän mahdollisimman pienenä.
  • Taseen velkapuolen kohdat (B2) ja (B3) ovat pankin kotitalouksilta, yrityksiltä ja muilta rahamarkkinoilla toimivilta pankeilta ottamia lainoja. Osa lainoista on vakuudellisia. Pankki antaa vakuuden varoistaan, jotka näkyvät taseen vasemmalla puolella kohdassa (B2). Osa ottolainauksesta on vakuudetonta.
  • Velkapuolen kohta (B4) on pankin nettovarallisuus, joka on pankin oma pääoma. Se koostuu pankin liikkeeseen laskemista osakkeista ja kertyneistä voitoista, joita ei ole vuosien mittaan maksettu osinkoina osakkeenomistajille. Tyypillisessä pankissa oma pääoma on vain muutaman prosentin taseesta. Pankit ovat hyvin velkapainotteisia yrityksiä.

Pankkien ominaislaatu käy ilmi kuvioiden 10.16 ja 10.17 tosielämän esimerkeistä. Kuviossa 10.16 on Barclays-pankin yksinkertaistettu tase (ennen finanssikriisiä) ja kuviossa 10.17 teollisuusyritys Hondan tase.

Varat Velat
Käteinen ja keskuspankkiraha 7 345 Talletukset 336 316
Takaisinmyyntisopimukset, brutto 174 090 Vakuudelliset takaisinostosopimukset, brutto 136 956
Lainat (esimerkiksi asuntolainat) 313 226 Vakuudeton lainanotto 111 137
Käyttöomaisuus (esimerkiksi rakennukset, koneet ja laitteet) 2 492 Kaupankäyntisalkun velat 71 874
Kaupankäyntisalkun varat 177 867 Rahoitusjohdannaiset 140 697
Rahoitusjohdannaiset 138 353 Muut velat 172 417
Muut varat 183 414
Varat yhteensä 996 787 Velat yhteensä 969 397
Nettovarallisuus
Oma pääoma 27 390
Liitetieto: Omavaraisuusaste (nettovarallisuus / varat yhteensä) 27 390 / 996 787 = 2,7 %

Kuvio 10.16 Barclays-pankin tase vuodelta 2006 (miljoonaa puntaa).

Barclays Bank. 2006. Barclays Bank PLC, vuosikertomus. Wendy Carlin ja David Soskice. 2015. Macroeconomics: Institutions, Instability, and the Financial System, kuvio 5.12.

Varat Velat
Vaihto- ja rahoitusomaisuus 5 323 053 Lyhytaikainen vieras pääoma 4 096 685
Nettosaamiset rahoitustytäryhtiöiltä 2 788 135 Pitkäaikainen velka 2 710 845
Sijoitukset 668 790 Muut velat 1 630 085
Operatiivisiin vuokrasopimuksiin liittyvät käyttöomaisuuserät 1 843 132
Aineelliset käyttöomaisuushyödykkeet 2 399 530
Muut varat 612 717
Varat yhteensä 13 635 357 Velat yhteensä 8 437 615
Nettovarallisuus
Oma pääoma 5 197 742
Liitetieto: Omavaraisuusaste (nettovarallisuus / varat yhteensä) 5 197 742 / 13 635 357 = 38,1 %
Liitetieto: Velkaantumisaste (velat yhteensä / varat yhteensä) 8 437 615/13 635 357 = 61,9 %

Kuvio 10.17 Honda Motor Companyn tase vuodelta 2013 (miljoonaa jeniä).

Honda Motor Co. 2013. Toimintakertomus.

Vaihto- ja rahoitusomaisuuteen sisältyvät rahat ja pankkisaamiset, varastot ja muu lyhytaikainen omaisuus. Lyhytaikaiseen vieraaseen pääomaan sisältyvät lyhytaikaiset velat ja muut alle vuodessa erääntyvät maksut.

omavaraisuusaste
Nettovarallisuus jaettuna varojen summalla. Englanniksi equity ratio.
velkaantumisaste
Velkojen suhde velkojen ja varojen summaan. Englanniksi debt-to-asset ratio.

Barclays-pankille on lisätty kuvion 10.16 liitetietona omavaraisuusaste. Hondalla taas on kuviossa 10.17 kaksi tunnuslukua: omavaraisuusaste ja yrityksen vakavaraisuutta kuvaava velkaantumisaste. Käänteisestä omavaraisuusasteesta pankkien tapauksessa ja yritysten velkaantumisasteesta käytetään englanniksi samaa termiä, leverage ratio.

Kuvioihin 10.16 ja 10.17 on laskettu omavaraisuusaste sekä Barclays-pankille että Hondalle jakamalla nettovarallisuus varojen summalla. Barclaysin kokonaisvarat ovat nettovarallisuuteen verrattuna 36-kertaiset. Koska pankilla on paljon velkoja, aivan pienikin muutos varojen arvossa (1/36 ≈ kolme prosenttia) painaisi nettovarallisuuden nollaan ja pankki joutuisi maksukyvyttömäksi. Hondan omavaraisuusaste olisi saman määritelmän mukaan laskettuna yli 38 prosenttia. Barclaysiin verrattuna Hondalla on paljon enemmän omaa pääomaa kuin varoja. Toisin sanoen Honda rahoittaa varansa velalla (62 prosenttia) ja omalla pääomalla (38 prosenttia), kun taas Barclays rahoittaa varansa melkein kokonaan velalla ja vain vajaat kolme prosenttia omalla pääomalla.

Yritysten velkaantumisaste

Yritysten velkaantumisaste on velkojen ja varojen suhdeluku. Lisätietoja yritysten velkaantumisasteesta on artikkelissa Marina-Eliza Spaliara 2009. ”Do Financial Factors Affect the Capital–labour Ratio? Evidence from UK Firm-Level Data.” Journal of Banking & Finance 33 (10) (lokakuu): 1932–1947.

Kysymys 10.9 Valitse oikeat vastaukset

Seuraavassa esimerkissä on pankin yksinkertaistettu tase. Mikä seuraavista väitteistä pitää näiden tietojen mukaan paikkansa?

Varat Velat
Käteinen ja keskuspankkiraha 2 000 000 puntaa Talletukset 45 000 000 puntaa
Rahoitusvarat 27 000 000 puntaa Vakuudellinen lainanotto 32 000 000 puntaa
Lainat muille pankeille 10 000 000 puntaa Vakuudeton lainanotto 20 000 000 puntaa
Lainat kotitalouksille ja yrityksille 55 000 000 puntaa
Käyttöomaisuus 6 000 000 puntaa
Varat yhteensä 100 000 000 puntaa Velat yhteensä 97 miljoonaa puntaa
  • Pankin rahaperusta koostuu käteisestä, keskuspankkirahasta ja rahoitusvaroista.
  • Vakuudellinen lainanotto on lainausta, johon ei liity luottoriskiä.
  • Pankin nettovarallisuus muodostuu käteisestä ja keskuspankkirahasta ja on yhteensä kaksi miljoonaa puntaa.
  • Pankin omavaraisuusaste on 3 prosenttia.
  • Rahaperusta sisältää käteisen ja keskuspankkirahan, ei rahoitusvaroja.
  • Vakuudellinen lainanotto on pankin ottolainausta, jossa se käyttää rahoitusvaroja vakuutena. Siihen liittyy luottoriski, ja juuri siksi vakuuksia käytetään.
  • Pankin nettovarallisuus on sen varat – velat = 3 miljoonaa puntaa.
  • Omavaraisuusaste lasketaan jakamalla nettovarallisuus varoilla, tässä tapauksessa kolme miljoonaa puntaa sadalla miljoonalla punnalla = 0,03.

10.11 Keskuspankin ohjauskorko voi vaikuttaa kulutukseen

Kotitaloudet ja yritykset ottavat lainaa kulutukseen. Jos lainanoton hinta eli korko nousee, nykyhetken kulutus vähenee. Keskuspankki voi ohjauskoron avulla säätää kulutuksen määrää, joka heijastuu myös yritysten palkkaus- ja hinnoittelupäätöksiin. Tällä tavalla keskuspankki vaikuttaa työttömyyteen ja inflaatioon eli hintojen nousuun. Näihin asioihin paneudutaan luvuissa 13–15.

Palataan nyt Juliaan, joka on varaton mutta odottaa saavansa vuoden kuluttua sata euroa. Tarkastellaan kulutuksen muuttumista, kun korko laskee. Tutki kuviosta 10.18, miten korko vaikuttaa hänen tämän hetken kulutuspäätökseensä.

Kuvio 10.18 Korot ja kulutus.

Julia on tällä hetkellä varaton

Hän odottaa kuitenkin saavansa vuoden päästä sata euroa.

Rahanlainaajan korko

Kun rahanlainaaja peri 78 prosentin koron, Julia lainasi tämän hetken kulutukseen 35 euroa (piste G).

Matalampi korko

Jos korko olisi kymmenen prosenttia, Julia lainaisi ja kuluttaisi nyt 58 euroa (piste E).

Kun korko laskee …

Kuvion oikeanpuoleinen osa kuvaa Julian nykyisen kulutuksen kasvua pisteestä G pisteeseen E, kun korko laskee. Pisteet G ja E vastaavat kuvion vasemmalla puolella näkyviä pisteitä.

Julian kysyntäkäyrä

Laskeva suora esittää Julian lainakysyntää. Siitä voi lukea myös hänen nykyisen kulutuksensa.

Rikkaissa maissa lainaa otetaan useimmiten auton tai asunnon ostoon. (Asuntolainat ovat harvinaisempia maissa, joissa rahoitusmarkkinat ovat vielä lapsenkengissään.) Auto- ja asuntolainoja tarjotaan auliisti myös vähävaraisille, sillä toisin kuin kulutuslainoissa, pankki voi saada auton tai asunnon lainan vakuudeksi luottoriskin varalta. Tästä syystä rikkaissa maissa korot vaikuttavat kulutukseen etenkin asuntokauppojen ja autohankintojen välityksellä. Keskuspankit voivat ohjauskorkojen avulla tasata asunto- ja kestokulutushyödykkeiden kulutusta ja siten koko kansantalouden heilahteluja.

Kysymys 10.10 Valitse oikeat vastaukset

Seuraava kaavio kuvaa Julian kulutusvalintoja ajanjaksoina 1 (nyt) ja 2 (myöhemmin) eri korkotasoilla. Julialla ei ole ajanjaksona 1 ollenkaan tuloja, mutta ajanjaksona 2 hänellä on tiedossa tuloja, joita vastaan hän voi saada myös lainaa. Mitkä seuraavista väitteistä pitävät paikkansa?

  • Koronlasku kasvattaa kulutuksen rajamuunnossuhdetta ajanjaksojen 2 ja 1 välillä.
  • Koronlaskun jälkeen Julia lisää varmasti kulutustaan ajanjaksona 1.
  • Koronlaskun jälkeen Julia vähentää varmasti kulutustaan ajanjaksona 2.
  • Koron (pystyakselilla) ja ajanjakson 1 kulutuksen (vaaka-akselilla) välisen yhteyden kuvaaja on laskeva.
  • Rajamuunnossuhde on yksi plus korko. Koronlasku siis pienentää rajamuunnossuhdetta.
  • Koronlasku kasvattaa Julian tuloja ja tekee nykyisestä kulutuksesta edullisempaa tulevaan kulutukseen verrattuna. Näin ollen sekä tulo- että substituutiovaikutus ohjaavat lisäämään kulutusta ajanjaksona 1.
  • Koronlaskun substituutiovaikutus ohjaa Juliaa vähentämään kulutustaan ajanjaksona 2. Koronlaskun tulovaikutus ohjaa Juliaa lisäämään kulutustaan ajanjaksona 2. Siksi nettovaikutus on epäselvä.
  • Tiedämme kuviosta 10.18, että koronlasku nostaa ensimmäisen ajanjakson kulutusta, joten kuvaaja on laskeva.

Harjoitus 10.6 Korot ja kulutus

Pohdi koronnousun tulo- ja substituutiovaikutuksia, joita tarkasteltiin harjoituksissa 10.2 ja 10.3. Jos osa ihmisistä on Julian tilanteessa ja osa Marcon asemassa, vähentäisikö koronnousu kulutusta?

10.12 Luottomarkkinoiden rajoitteet: päämies-agenttiongelma

Lainanannossa on riskinsä. Laina annetaan nyt, mutta lainanottaja maksaa sen tulevaisuudessa. Sillä välin voi sattua jotain odottamatonta, johon lainanottaja ei voi vaikuttaa. Pakistanin Chambarissa huonot ilmat tai taudit voivat pilata sadon, jolloin rahanlainaajat eivät saa rahojaan ahkeriltakaan viljelijöiltä. Toisaalla joku saattaa ottaa opintolainaa kartuttaakseen taitoa, jolle ei myöhemmin olekaan käyttöä. Tämän väistämättömän riskin vuoksi opintolaina voi jäädä maksamatta. Jos väistämättömistä seikoista johtuva luottoriski kasvaa, pankki tai rahanlainaaja nostaa korkoa.

Lainanantajilla on väistämättömän riskin lisäksi kaksi muutakin ongelmaa. Kun joku hakee lainaa investoidakseen hankkeeseen, lainanantaja ei voi olla varma, tekeekö lainanhakija kaikkensa saadakseen hankkeen onnistumaan. Lisäksi lainanottajalla on usein lainanantajaa enemmän tietoa siitä, onko hanke hyvä ja voiko se menestyä. Ongelmat johtuvat siitä, että osapuolilla on erilaiset tiedot lainanottajan hankkeesta ja toimista.

Tästä syntyy eturistiriita. Jos hanke epäonnistuu siksi, että lainansaaja näki liian vähän vaivaa tai hanke oli yksinkertaisesti huono, lainanantaja menettää rahaa. Jos lainanottaja käyttäisi vain omia rahojaan, hän toimisi luultavasti tarkemmin tai olisi alun perinkin hylännyt hankkeen.

päämies-agenttisuhde
Suhde, jossa toinen osapuoli eli päämies odottaa toiselta osapuolelta eli agentilta tiettyjä toimia tai omalta kannaltaan toivottavia ominaisuuksia, joista ei kuitenkaan voi sopia sitovasti ja joiden toteutumista ei voi taata eikä vaatia oikeudessa. Englanniksi principal-agent relationship. Katso myös: epätäydellinen sopimus. Synonyymi: päämies-agenttiongelma.

Lainanantajan ja lainansaajan suhdetta leimaa päämies-agenttiongelma. Lainanantaja on päämies ja lainansaaja agentti. Lainansaajan ja lainanottajan välinen päämies-agenttiongelma on samanlainen kuin luvussa 6 käsitelty ”muiden ihmisten rahojen” ongelma. Yrityksen johtaja on siinä tapauksessa agentti ja päättää yrityksen sijoittajien eli päämiesten antamien varojen käytöstä, mutta sijoittajat eivät voi vaatia johtajaa toimimaan heidän varallisuutensa maksimoivalla tavalla tai heidän tavoitteidensa hyväksi.

Lainaamisen tapauksessa lainanantaja eli päämies ei yleensä voi laatia sellaista sopimusta, joka takaisi lainanottajan eli agentin maksavan lainansa. Lainanantajan on nimittäin mahdotonta varmistaa sopimuksella, että lainansaaja käyttää varat järkevästi ja onnistuu maksamaan lainan takaisin lainaehtojen mukaisesti.

Kuvion 10.19 taulukossa vertaillaan päämies–agenttiongelmaa kaksilla markkinoilla.

Toimijat Eturistiriidan aihe Sopimuksen kattamat asiat Sopimuksesta puuttuvat asiat Lopputulos
Työmarkkinat (luvut 6 ja 9) Työnantaja
Työntekijä
Palkka, työ (laatu ja määrä) Palkka, työaika, ehdot Työ (laatu ja määrä), työsuhteen kesto Puutteellinen työpanos, työttömyys
Luottomarkkinat (luvut 10 ja 12) Lainanantaja
Lainansaaja
Korko, hankkeen hoito (työpanos, huolellisuus) Korko Työpanos, huolellisuus, takaisinmaksu Liian suuri riski, luottorajoitteet

Kuvio 10.19 Päämies–agenttiongelma luottomarkkinoilla ja työmarkkinoilla.

vakuus
Omaisuuserä, jonka lainanottaja lupaa lainanantajalle takeeksi lainan takaisinmaksusta. Jos lainanottaja ei pysty maksamaan lainaa sovitusti takaisin, vakuus siirtyy lainanantajalle. Englanniksi collateral.

Lainanantaja voi varautua eturistiriitaan vaatimalla lainansaajaa käyttämään hankkeeseen omaa varallisuuttaan eli omaa pääomaa. Mitä enemmän lainansaaja sijoittaa hankkeeseen omaa varallisuuttaan, sitä lähempänä hänen etunsa ovat lainanantajan etuja. Toinen tavallinen varotoimi – oli lainanottaja sitten asunnonostaja Uudesta-Seelannista tai autonostaja New Orleansista – on vaatia lainanottajalta vakuudeksi omaisuutta, joka siirtyy lainanantajalle, ellei lainaa makseta.

Oma pääoma tai vakuus vähentää lainansaajan ja lainanantajan välistä eturistiriitaa. Kun lainansaaja sijoittaa hankkeeseen omaa rahaansa joko omana pääomana tai antamalla vakuuden, se vaikuttaa kahdella tapaa.

  • Hänen kannattaa tehdä ahkerasti työtä. Hän yrittää entistä kovemmin hoitaa asiansa järkevästi varmistaakseen hankkeen onnistumisen.
  • Hän antaa viestin lainanantajalle. Lainansaaja uskoo hankkeen menestykseen.

Vakuudet eivät kuitenkaan ole niin hyvä ratkaisu kuin näyttää. Varakas lainanhakija voi käyttää varallisuutta vakuutena ja omana pääomana hankkeessa, mutta saman tien hän voisi siirtyä lainamarkkinoiden toiselle puolelle ja lainata varoistaan muille. Useimmat lainanhakijat kuitenkin tarvitsevat lainaa juuri siksi, etteivät he ole varakkaita. Silloin heillä ei välttämättä ole myöskään antaa riittävästi omaa pääomaa tai vakuuksia, jotka vähentäisivät eturistiriitaa ja lainanantajan riskiä. Jos niin käy, lainanantaja kieltäytyy tarjoamasta lainaa.

luotonsäännöstely
Prosessi, jossa vähävaraiset saavat lainaa huonommilla ehdoilla kuin varakkaammat. Englanniksi credit rationing.

Tätä sanotaan luotonsäännöstelyksi: vähävaraiset saavat lainaa huonommilla ehdoilla kuin varakkaat, jos saavat lainaa ollenkaan.

luottomarkkinoilta syrjäytetty
Yksilö, joka ei saa lainaa millään ehdoilla. Englanniksi credit-excluded. Katso myös: luottorajoitteinen.
luottorajoitteinen
Yksilö, joka saa lainaa vain huonoilla ehdoilla. Englanniksi credit-constrained. Katso myös: luottomarkkinoilta syrjäytetty.

Lainanhakijat, jotka eivät vähäisen varallisuutensa takia saa lainaa edes korkealla korolla, on syrjäytetty luottomarkkinoilta. Ne, jotka saavat lainaa mutta huonoilla ehdoilla, ovat luottorajoitteisia. Molempia ryhmiä sanotaan myös varallisuusrajoitteisiksi, koska varallisuus rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan luottomarkkinoilla. Adam Smith hahmotti luotonsäännöstelyn periaatteen kirjoittaessaan:

Raha, kuten sanotaan, poikii rahaa. Kun sitä on jonkin verran, sitä on usein helppo hankkia lisää. Hankalinta on hankkia sitä aluksi jonkin verran. (Kansojen varallisuus, 2015 (1776)7

Kuvio 10.20 kuvaa luottopäätöstä ja varallisuuden merkitystä.

Kuvio 10.20 Varallisuus, hankkeen ominaisuudet ja luotot.

Varattomat syrjäytyvät luottomarkkinoilta tai saavat lainaa huonoilla ehdoilla, mikä näkyy monin tavoin:

  • Kyselytutkimuksen mukaan joka kahdeksas yhdysvaltalaisperhe sai kielteisen lainapäätöksen. Näiden luottorajoitteisten perheiden varallisuus oli 63 prosenttia pienempi kuin muilla. Lisäksi on vielä vähävaraisempi ryhmä: ”lannistuneet lainanhakijat” eivät edes hae lainaa, koska olettavat saavansa kielteisen lainapäätöksen.
  • Luottokortin luottoraja nousee usein automaattisesti. Jos luottorajan automaattisen noston jälkeen luotonkäyttö kasvaa, siitä voi päätellä, että kortinhaltija on luottorajoitteinen. Tutkijat ovat tällä perusteella arvioineet, että noin kaksi kolmannesta Yhdysvaltain perheistä voi olla luottorajoitteisia tai luottomarkkinoilta syrjäytettyjä.8
  • Itsensä työllistäjät laajentavat toimintaansa, jos saavat perintöä. Vuonna 1981 brittinuoren todennäköisyys perustaa oma yritys kaksinkertaistui, jos hän sai 5 000 punnan perinnön (nykyrahassa noin 22 000 euroa).
  • Omistusasuntoa voi käyttää vakuutena. Isossa-Britanniassa on havaittu, että kymmenen prosentin kasvu lainan vakuudeksi kelpaavassa asuntovarallisuudessa kasvattaa uusien yritysten määrää viisi prosenttia.
  • Varattomat yhdysvaltalaiset ottavat usein pikavippejä. Illinois’n osavaltiossa tyypillinen pikavipin hakija on vuokralla asuva noin 35-vuotias pienituloinen nainen, jonka vuositulot ovat keskimäärin 24 104 dollaria. Hän ottaa lainaa sadasta kahteensataan dollaria ja maksaa siitä keskimäärin 486 prosentin vuosikorkoa.
  • Ilman luottorajoitteita köyhät ja keskituloiset intialaisviljelijät voisivat nostaa tulojaan selvästi. Viljelijät investoivat tuottavaan omaisuuteen liian vähän. He eivät myöskään osta kastelupumppuja tai muita tuottavuutta parantavia laitteita, koska niiden jälleenmyyntiarvo on pieni, vaan suosivat sen sijaan omaisuutta, jonka voi myydä pahan päivän tullen.9

Kysymys 10.11 Valitse oikeat vastaukset

Mitkä seuraavista väitteistä pitävät paikkansa?

  • Lainoihin liittyy päämies-agenttiongelma, koska on mahdollista, ettei päämies saa lainaamiaan rahoja takaisin.
  • Päämies-agenttiongelman voi ratkaista laatimalla sitovan sopimuksen, jossa lainanottaja sitoutuu tekemään lainarahalla rahoitettavassa hankkeessa täyden työpanoksen.
  • Yksi ratkaisu lainojen päämies-agenttiongelmaan on se, että lainanottaja sijoittaa hankkeeseen omaa pääomaa.
  • Päämies-agenttiongelma johtaa luotonsäännöstelyyn luottomarkkinoilla.
  • Päämies-agenttiongelma johtuu siitä, että osapuolilla on erilaiset tiedot lainansaajan työpanoksesta tai hankkeesta.
  • Päämies-agenttiongelma johtuu siitä, ettei sitovaa sopimusta ole mahdollista laatia.
  • Jos agentti sijoittaa hankkeeseen omaa pääomaa, hänellä on enemmän pelissä. Tällöin päämiehen ja agentin kannustimet muuttuvat samansuuntaisiksi.
  • Säännöstely johtaa siihen, että jotkin kannattavat hankkeet jäävät vaille rahoitusta päämies-agenttiongelman takia. Luotonsäännöstelyongelma sulkee lainamarkkinoilta etenkin vähävaraisia, joilla ei ole omaa pääomaa hankkeeseen käytettäväksi eikä vakuutta annettavaksi.

Harjoitus 10.7 Mikrorahoitus ja köyhien lainansaanti

Lue mikrorahoituksesta kertova artikkeli ”The Microfinance Promise”.10 Bangladeshilainen Grameen Bank myöntää lainoja ryhmille, jotka hakevat yhdessä henkilökohtaisia lainoja. Lainat uusitaan myöhemmin mutta vain siinä tapauksessa, että jokainen ryhmän jäsen on maksanut lainan takaisin aikataulun mukaisesti.

Selitä, miten tällainen järjestely vaikuttaisi lainanottajan rahankäyttöpäätöksiin ja miten ahkerasti hän tekisi työtä varmistaakseen, että saa lainan maksetuksi.

10.13 Eriarvoisuus: lainanantajat, lainansaajat ja luottomarkkinoilta syrjäytetyt

Lainanantajia ja lainanottajia oli maailmassa kauan ennen kuin työnantajia, työntekijöitä ja työttömiä (katso luku 9). Kaikkein vanhimpien säilyneiden asiakirjojen joukossa on velkakirjoja. Lainanantaja-Marcojen ja lainanottaja-Julioiden väliset tuloerot ovat yhä merkittävä taloudellisen eriarvoisuuden lähde.

Voimme analysoida eriarvoisuutta – myös lainanottajien kesken – Lorenz-käyrällä ja Gini-kertoimella, joita käytimme työnantajien ja työntekijöiden välisen eriarvoisuuden tarkastelussa.

Kuvitellaan 90 viljelijästä koostuva talous. Viljelijät ottavat lainaa kymmeneltä lainanantajalta ja käyttävät lainaamansa varat kylvöön ja kasvatukseen. He saavat sadon myynnistä (keskimäärin) enemmän rahaa kuin ovat lainanneet. Viljelijä saa jokaista lainaamaansa ja investoimaansa euroa kohti tuloja 1 + Π, jossa Π on voittoaste.

Sadonkorjuun jälkeen viljelijät maksavat lainansa ja sen koron i. Yksinkertaistamme tilannetta olettamalla, että kaikki viljelijät lainaavat saman summan samalla korolla ja maksavat lainansa.

Koska jokainen investoitu euro tuottaa kokonaistuloja 1 + Π, jokaisen viljelijän tulot ovat Π (kokonaistulot miinus kustannukset). Tulot jakautuvat lainanantajan ja lainansaajan kesken: lainanantaja saa jokaisesta lainaamastaaneurosta korkotuloa i, ja lainansaaja saa loput eli Π − i. Lainanantaja saa kokonaistuotoksesta osuuden i/Π ja lainansaaja 1 – (i/Π).

Jos i = 0,10 ja Π = 0,15, lainanantaja saa tuloista 2/3 ja lainansaaja 1/3.

Tämän talouden tuloeroja havainnollistaa kuvio 10.21. Gini-kerroin on 0,57.

Totesimme edellisissä alaluvuissa, miksi jotkut lainaa haluavat – jotka eivät kykene antamaan vakuutta eivätkä osallistumaan hankkeensa rahoittamiseen – saavat kielteisen lainapäätöksen, vaikka olisivat halukkaita maksamaan pyydetyn koron. Miten tämä vaikuttaa Lorenz-käyrään ja Gini-kertoimeen?

Kuvittele, että mahdollisista lainansaajista 40 on luottomarkkinoilta syrjäytettyjä (ja koska he eivät voi lainata, he eivät saa lainkaan tuloja), mutta muu tilanteessa ei muutu eli i ja Π säilyvät ennallaan.

Uutta tilannetta kuvaa kuvion 10.21 katkoviiva. Gini-kerroin on nyt 0,70. Köyhien syrjäytyessä luottomarkkinoilta eriarvoisuus kasvaa.

Kuvio 10.21 Eriarvoisuus lainanottajien ja ‑antajien taloudessa. Jos kaikki halukkaat saavat lainaa, Gini-kerroin on 0,57; jos 40 on luottomarkkinoilta syrjäytettyjä, kerroin on 0,70.

Lainanantajien ja lainanottajien talous

Taloudessa on 90 viljelijää, jotka lainaavat rahaa kymmeneltä lainanantajalta. Koska i = 0,10 ja Π = 0,15, lainanantaja saa tuloista 2/3 ja lainansaaja 1/3. Gini-kerroin on 0,57.

Jotkut lainaa tarvitsevat ovat luottomarkkinoilta syrjäytettyjä

Kuvitellaan, että mahdollisista lainanottajista 40 on syrjäytettyjä. Koska he eivät saa lainaa, he eivät saa myöskään tuloja.

Eriarvoisuus kasvaa

Kun osa mahdollisista lainanottajista syrjäytetään, Gini-kerroin kasvaa arvoon 0,70.

Kysymys 10.12 Valitse oikeat vastaukset

Taloudessa on sata asukasta: 80 viljelijää ja 20 lainanantajaa. Viljelijät käyttävät lainaamansa varat kylvöön ja kasvatukseen. Sadon voittoaste on 12,5 prosenttia, ja lainasta maksetaan kymmenen prosentin korkoa. Vertaa seuraavia tapauksia:

  1. Tapaus A: Kaikki viljelijät saavat lainaa.
  2. Tapaus B: Vain 50 viljelijää saa lainaa.

Mikä seuraavista väitteistä pitää paikkansa?

  • Lainaa saavien viljelijöiden osuus kokonaistuotoksesta on 25 prosenttia.
  • Tapauksen A Gini-kerroin on 0,5.
  • Tapauksen B Gini-kerroin on 0,6.
  • Tapauksen B Gini-kerroin on 16,7 prosenttia suurempi kuin tapauksessa A.
  • Viljelijät pitävät 12,5 – 10 = 2,5 prosenttia 12,5 prosentin voittoasteesta. Heidän osuudekseen tulee 2,5 / 12,5 = 20 prosentin osuus.
  • Tapauksen A Gini-kerroin on 0,6.
  • Tapauksen B Gini-kerroin on 0,7.
  • 0,7 on 16,7 prosenttia suurempi kuin 0,6.

Esimerkistä paljastuu yksi talouden eriarvoisuuden syy: jotkut voivat hyötyä asemansa turvin lainaamalla rahaa (Marco) tai palkkaamalla muita (Bruno luvussa 5).

Bruno ja Marco eivät todennäköisesti ole kaikkein suosituimpia ihmisiä yhteisössään. Samasta syystä pankitkaan eivät ole instituutioista suosituimpia tai luotetuimpia. Vuonna 2016 yhdysvaltalaisista 73 prosenttia kertoi luottavansa armeijaan paljon tai melko paljon. Osuus oli sama kuin vuosikymmentä aikaisemmin. Sitä vastoin pankkeihin luotti vain 27 prosenttia, kun osuus kymmenen vuotta aikaisemmin oli 49 prosenttia. Tutkimusten mukaan pankkien arvostus on vähäistä Saksassa, Espanjassa ja monissa muissa maissa. Näin on ollut etenkin vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen.

Joskus sanotaan, että rikkaat rikastuvat lainaamalla, köyhät köyhtyvät. Julian ja Marcon vaihtoehtojen tarkastelu osoitti, että suhtautuminen korkoon riippuu varallisuudesta. Julialle korko tarkoittaa kustannusta ja Marcolle tulonlähdettä. Vähävaraiset ovat luottorajoitteisia eivätkä voi varakkaampien tavoin hyötyä investointitilaisuuksista.

Lainakoron valinnassa lainanantajalla on usein paljon enemmän neuvotteluvoimaa kuin lainansaajalla. Niinpä hän voi valita koron, jolla hän saa itselleen suurimman osan lainatapahtuman molemminpuolisesta hyödystä.

Tekevätkö pankit ja rahoitusjärjestelmä yksistä köyhiä ja toisista rikkaita? Voimme hahmotella vastausta vertaamalla pankkeja muihin voittoa tuottaviin yrityksiin. Molempien omistajat ovat varakkaita ihmisiä, jotka hyötyvät kaupankäynnistä köyhempien kanssa. Lisäksi omistajat käyvät usein kauppaa ehdoilla (korko, palkka), jotka pitkittävät lainanottajien vähävaraisuutta.

Harjoitus 10.8 Epäsuositut pankit

Pankkeihin suhtaudutaan usein kielteisemmin kuin muihin voittoa ansaitseviin yrityksiin, kuten Hondaan ja Microsoftiin. Mistä se voi mielestäsi johtua?

Pankkien kriitikotkaan eivät ajattele, että pankkien häviämisestä olisi köyhille hyötyä sen enempää kuin siitä, että yritykset lakkaisivat palkkaamasta työvoimaa. Pankit, luotot ja raha ovat modernissa taloudessa välttämättömiä – myös vähävaraisten taloudellisten mahdollisuuksien kannalta. Luottomarkkinoiden osapuolet voivat saada osansa molemminpuolisista hyödyistä, kun ne siirtävät ostovoimaansa ajankohdasta toiseen ottamalla tai myöntämällä lainaa.

Harjoitus 10.9 Lainanannon rajat

Monissa maissa rahanlainaajille on asetettu korkokatto.

  1. Ovatko korkokatot sinusta hyvä ajatus?
  2. Kuka hyötyy ja kuka kärsii korkokattolaeista?
  3. Mitä pitkän aikavälin vaikutuksia näillä laeilla on?
  4. Vertaa tätä käytäntöä Grameen Bankin malliin, jossa köyhiä autetaan saamaan lainoja (katso harjoitus 10.7).

10.14 Lopuksi

Raha ja luotot ovat tärkeitä taloudellisessa vuorovaikutuksessa. Rahan luomiseen keksitään keinot silloinkin, kun virallisia instituutioita ei voi käyttää, kuten irlantilaispankkien kiinniolo osoitti. Arkeologien löydösten perusteella jo ennen pankkien ja valtioiden aikaa rahaa annettiin ja otettiin lainaksi osana kaupankäyntiä. Kun osapuolet luottavat toisiinsa ja sovittuun vaihdon välineeseen riittävästi, heillä on mahdollisuuksia merkittäviin molemminpuolisiin hyötyihin.

Nykytalouksissa rahan luominen kytkeytyy olennaisesti luoton luomiseen eli prosessiin, jossa valtion säätelemät ja keskuspankin valvomat pankit antavat luottoja. Lainanoton ja lainanannon avulla voi tasata kulutusta, kun tulot ovat epäsäännöllisiä, kun kärsimättömyys iskee tai kun tarvitaan rahaa investointiin, joka voi kasvattaa tulevia kulutusmahdollisuuksia. Luottomarkkinat tuottavat lainansaajille ja lainanantajille molemminpuolisia hyötyjä, mutta hyötyjen jakautumiseen liittyy eturistiriita, kuten taloudellisessa vuorovaikutuksessa usein.

Luvun 10 käsitteet

Ennen kuin jatkat, kertaa nämä määritelmät:

10.15 Viitteet

  • Aleem, Irfan. 1990. ”Imperfect information, screening, and the costs of informal lending: A study of a rural credit market in Pakistan”. The World Bank Economic Review 4 (3): 329–349.
  • Bowles, Samuel. 2006. Microeconomics: Behavior, institutions, and evolution (the roundtable series in behavioral economics). Princeton, NJ: Princeton University Press.
  • Carlin, Wendy ja David Soskice. 2015. Macroeconomics: Institutions, Instability, and the Financial System. Oxford: Oxford University Press. Luvut 5 ja 6.
  • Graeber, David. 2012. ”The Myth of Barter”. In Debt: The First 5,000 years. Brooklyn, NY: Melville House Publishing.
  • Gross, David ja Nicholas Souleles. 2002. ”Do Liquidity Constraints and Interest Rates Matter for Consumer Behavior? Evidence from Credit Card Data.” The Quarterly Journal of Economics 117 (1) (helmikuu): 149–185.
  • Martin, Felix. 2013. Money: The Unauthorised Biography. Lontoo: The Bodley Head.
  • Morduch, Jonathan. 1999. ”The Microfinance Promise”. Journal of Economic Literature 37 (4) (joulukuu): 1569–1614.
  • Murphy, Antoin E. 1978. ”Money in an Economy Without Banks: The Case of Ireland.” The Manchester School 46 (1) (maaliskuu): 41–50.
  • Silver-Greenberg, Jessica. 2014. ”New York Prosecutors Charge Payday Loan Firms with Usury”. DealBook.
  • Spaliara, Marina-Eliza. 2009. ”Do Financial Factors Affect the Capital–labour Ratio? Evidence from UK Firm-level Data.” Journal of Banking & Finance 33 (10) (lokakuu): 1932–1947.
  • The Economist. 2012. ”The Fear Factor”. Päivitetty 2.6.2012.
  1. Irfan Aleem. 1990. ”Imperfect information, screening, and the costs of informal lending: A study of a rural credit market in Pakistan”. The World Bank Economic Review 4 (3): 329–349. 

  2. Jessica Silver-Greenberg. 2014. ”New York Prosecutors Charge Payday Loan Firms with Usury”. DealBook. 

  3. Felix Martin. 2013. Money: The Unauthorised Biography. Lontoo: The Bodley Head. 

  4. Antoin E. Murphy. 1978. ”Money in an Economy without Banks: The Case of Ireland.” The Manchester School 46 (1) (maaliskuu): 41–50. 

  5. Jonathan Morduch. 1999. ”The Microfinance Promise”. Journal of Economic Literature 37 (4) (joulukuu): 1569–1614. 

  6. David Graeber. 2012. [”The Myth of Barter”] (https://tinyco.re/6552964){:.show-url}. Debt: The First 5,000 years. Brooklyn, NY: Melville House Publishing. 

  7. Adam Smith. 2015 (1776). Kansojen varallisuus: tutkimus sen luonteesta ja syistä. Suomentanut Jaakko Kankaanpää. Helsinki: WSOY. Englanninkielinen alkuteksti saatavilla verkossa: ”Of the Profits of Stock” (ensimmäisen kirjan luku IX)

  8. David Gross ja Nicholas Souleles. 2002. ”Do Liquidity Constraints and Interest Rates Matter for Consumer Behavior? Evidence from Credit Card Data.” The Quarterly Journal of Economics 117 (1) (helmikuu): 149–185. 

  9. Samuel Bowles. 2006. Micro­economics: Behavior, Institutions, and Evolution (the Roundtable Series in Behavioral Economics). Princeton, NJ: Princeton University Press. 

  10. Jonathan Morduch. 1999. ”The Microfinance Promise”. Journal of Economic Literature 37 (4) (joulukuu): 1569–1614.