Santiago, Chile stock exchange: CORE

Luku 11 Ylituoton tavoittelu, hinnanasetanta ja markkinadynamiikka

Miten ylituoton tavoittelu selittää hintojen muuttumista tai muuttumattomuutta sekä markkinoiden toimintaa (hyvässä ja pahassa)

  • Hinnat ovat viestejä, jotka välittävät tietoa talouden olosuhteista ja kannustavat toimimaan tiedon perusteella.
  • Jos kilpailulliset markkinat eivät ole tasapainossa, syntyy ylituottomahdollisuuksia, joita markkinatoimijat hyödyntävät esimerkiksi asettamalla muista poikkeavan hinnan.
  • Ylituoton tavoittelu voi ajan oloon saada kysynnän ja tarjonnan kohtaamaan.
  • Rahoitusmarkkinoilla hinnat määräytyvät kaupankäyntimekanismien kautta, ja hinnat saattavat muuttua hetkessä uuden tiedon ja markkinaosapuolten vaihtuvien näkemysten mukaan.
  • Rahoitusmarkkinoilla ja muillakin markkinoilla voi syntyä hintakuplia.
  • Joskus kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa esimerkiksi yritysten hintapäätösten tai valtiovallan hintasäännöstelyn takia.
  • Ylituotot selittävät markkinoiden toimintaa.

Intiassa Keralan osavaltiossa elämää leimaavat kala ja kalastus. Suurin osa Keralan asukkaista syö kalaa vähintään kerran päivässä, ja kalatalouden parissa työskentelee yli miljoona henkilöä. Aina vuoteen 1997 kala oli kuitenkin kallista ja kalastajien voitot pieniä: kalaa meni valtavasti haaskuuseen, ja kalastajien saaliin ostavilla kalakauppiailla oli vahva neuvotteluasema.

Kun kalastajat saapuivat satamaan myymään päivän sardiinisaalistaan, he saivat usein huomata, että kauppiaat olivat jo ehtineet ostaa kalaa päivän tarpeiksi. Kalastajat joutuivat heittämään arvottomaksi muuttuneen saaliinsa mereen. Muutama onnekas osui oikeaan satamaan oikealla hetkellä, kun kysyntä ylitti tarjonnan, ja sai palkinnoksi poikkeuksellisen hyvän hinnan.

Esimerkiksi 14.1.1997 Bagadaran kaupungin markkinoille päätyi yksitoista täyteen lastattua kalastusalusta sen jälkeen, kun kalalle ei enää riittänyt kysyntää, ja venekunnat heittivät saaliinsa yli laidan. Liikatarjontaa oli 11 venelastia. Vain 15 kilometrin päässä Chombalan markkinoilla taas oli liikakysyntää: ostajista viisitoista ei saanut kalaa millään hinnalla. Kuvio 11.1 esittää kalastajien hintaonnen vaihtelua Keralan rannikon satamissa.

yhden hinnan laki
Pätee, kun hyödykkeellä käydään kauppaa samalla hinnalla kaikkien ostajien ja myyjien kesken. Jos hyödykettä myytäisiin eri puolilla eri hintaan, joku voisi ostaa sen halvalla yhtäältä ja myydä kalliilla toisaalle. Englanniksi law of one price. Katso myös: arbitraasi.

Kalaa myytiin 15 myyntipaikassa, joista vain seitsemässä tarjontaa oli kysyntään verrattuna sopivasti. Näissä seitsemässä kylässä (merkitty pystyjanalle) kilohinta vaihteli neljästä rupiasta yli seitsemään rupiaan. Kalamarkkinat kuvastavat sitä, ettei yhden hinnan laki – eräs kilpailullisten markkinoiden tasapainon ominaisuus – välttämättä vastaa tosielämän markkinoiden toimintaa.

Kuvio 11.1 Hinnat ja neuvotteluvoima kalan tukkumarkkinoilla Keralassa 14.1.1997. (Kahdet markkinoista päätyivät samaan tulemaan eli 6,2 rupian kilohintaan.)

Robert Jensen. 2007. ”The Digital Provide: Information (Technology), Market Performance, and Welfare in the South Indian Fisheries Sector.” The Quarterly Journal of Economics 122 (3) (elokuu): 879–924.

Kalastajat saivat paljon paremman hinnan, kun heillä oli liikakysynnän suomaa neuvotteluvoimaa. Jos markkinoilla ei ollut liikakysyntää eikä liikatarjontaa, keskihinnaksi tuli 5,9 rupiaa kilolta (vaakasuora katkoviiva). Jos liikakysyntää oli, keskihinnaksi tuli 9,3 rupiaa kilolta. Näille markkinoille osuneet kalastajat saivat ylisuuret voitot (jos oletetaan, että taloudellista voittoa syntyi myös niillä markkinoilla, joilla ei ollut liikakysyntää eikä ‑tarjontaa). Hintaonni saattoi tietysti kääntyä heti seuraavana päivänä, jolloin he jäivät vuorostaan vaille ostajia ja joutuivat heittämään saaliinsa mereen.

Kaikki muuttui, kun kalastajat hankkivat matkapuhelimet. He pystyivät jo paluumatkalla soittamaan markkinat läpi ja valitsemaan paikan, josta sai päivän parhaan hinnan. Näillä markkinoilla he saivat ylituottoa: tuloa, joka ylittää sen, mitä he olisivat saaneet toiseksi parhaasta vaihtoehdostaan eli markkinoilta, joilla ei ole liikakysyntää vaan pahimmassa tapauksessa liikatarjontaa.

Reaaliaikainen markkinatieto kalan suhteellisesta hinnasta auttoi kalastajia muuttamaan tuotanto- ja jakelusuunnitelmiaan (pyyntiään ja käyttämiään markkinoita) siten, että he saivat parhaan mahdollisen tuoton.

Kun matkapuhelinten vaikutusta markkinoiden päivähintoihin tutkittiin Pohjois-Keralan rannikon 15 kalamarkkinoilla 225 kilometrin matkalta, kävi ilmi, että hinnanerot olivat kaventuneet neljäsosaan aiemmasta. Saaliita ei enää heitetty mereen. Haaskauksen loppu ja kauppiaiden neuvotteluvoiman heikentyminen lisäsi kalastajien voittoja 8 prosenttia ja laski kuluttajahintoja 4 prosenttia.

Matkapuhelinten ansiosta kalastajat pystyivät tavoittelemaan ylituottoa tehokkaasti, ja ylituoton tavoittelu vuorostaan muutti Keralan kalamarkkinoiden toimintaa: yhden hinnan laki lähestulkoon toteutui, ja ajoittainen liikakysyntä ja ‑tarjonta käytännössä hävisivät, mikä hyödytti kalastajia ja kuluttajia muttei välikätenä toimineita kalakauppiaita.

Markkinoiden muutos johtui siitä, että Keralan sardiininkalastajat pystyivät toimimaan rannikon hinnoista saamansa tiedon perusteella. Sama perusajatus esiintyi luvussa 8, jossa tarkastelimme Yhdysvaltain sisällissodan vaikutusta puuvillamarkkinoihin: hinnat ovat viestejä. Tämä oli taloustieteilijä Friedrich Hayekin mielestä avain markkinoiden ymmärtämiseen.

Taloustieteen suurnimiä Friedrich Hayek

Friedrich Hayek 1930-luvun suuri lama runteli Euroopan ja Pohjois-Amerikan kapitalistisia talouksia: Yhdysvalloissa neljännes työvoimasta menetti työnsä. Samaan aikaan Neuvostoliiton suunnitelmatalous jatkoi nopeaa kasvuaan viisivuotissuunnitelmien ohjaamana. Se kirvoitti myönnytyksiä jopa sosialismin ankarimmalta kriitikolta, Joseph Schumpeterilta:

”Voiko sosialismi toimia? Totta kai voi – –. Sosialismin teoriassa ei sinänsä ole mitään vikaa.”

Friedrich Hayek (1899–1992) oli eri mieltä. Itävaltalainen (Wienissä syntynyt) ja sittemmin brittiläistynyt Hayek oli taloustieteilijä ja filosofi, joka katsoi, että valtiovallan pitäisi ohjailla yhteiskunnan toimintaa mahdollisimman vähän. Hayek ei hyväksynyt minkäänlaista sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä toteutettavaa tulojen uudelleenjakoa. Hän vastusti myös John Maynard Keynesin suosittamaa talouspolitiikkaa, jonka tavoitteena oli hillitä talouden epävakautta ja turvata työllisyyttä.

Kun suunnitelmatalous löi toisen maailmansodan aikana läpi yhtä lailla fasistisissa Saksassa ja Japanissa, kommunistisessa Neuvostoliitossa kuin Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa, Hayek kirjoitti teoksensa Tie orjuuteen. Siinä hän esitti, että parhainkin aikein toteutettu suunnitelmatalous johtaisi vääjäämättä totalitarismiin.1

Hayekin talousteorian kulmakivenä oli ajatus, joka mullisti taloustieteen käsityksen markkinoista. Hayekin mukaan hinnat ovat viestejä. Hinnat välittävät arvokasta tietoa hyödykkeen niukkuudesta, mutta vain silloin, jos ne saavat määräytyä vapaasti kysynnän ja tarjonnan mukaan ilman viranomaisten ohjausta. Hayek kirjoitti hintamekanismin ylivertaisuudesta jopa sarjakuvan, jonka General Motors ‑yhtiö julkaisi.

Hayek ei tästä huolimatta antanut paljonkaan arvoa luvussa 8 esittelemällemme kilpailullisen tasapainon mallille, jossa kaikki ostajat ja myyjät ovat hinnanottajia. Hän kirjoitti: ”Moderni kilpailullisen tasapainon teoria olettaa tilanteen, jota todellisen mallin pitäisi pyrkiä selittämään yhtenä kilpailullisen prosessin seurauksena.”

Hayekin mukaan kilpailua ei voi analysoida kunnollisesti, jos tasapainotilan olettaa lähtökohdaksi, kuten Walras menetteli yleistä tasapainoteoriaa kehittäessään. Kilpailu tarkoittaa Hayekin määritelmän mukaan ”sellaisen edun tavoittelua, jota joku toinenkin samaan aikaan tavoittelee”.

Mitkä tämän tavoitteen eteen arkielämässä käytettävistä keinoista enää olisivat myyjän ulottuvilla sellaisilla markkinoilla, joilla vallitsee niin sanottu ”täydellinen kilpailu”? Uskoakseni vastaus kuuluu, etteivät mitkään. Tavaroiden tai palveluiden mainonta, hinnanalennukset ja parantelu (”erilaistaminen”) ovat kaikki ennalta pois suljettuja: ”täydellinen” kilpailu merkitsee tosiasiassa kaiken kilpailullisen toiminnan puuttumista. (The Meaning of Competition, 1946)

Hayekista kapitalismin valtti oli, että se välittää oikean tiedon oikealle taholle. Hän kirjoitti vuonna 1945 ilmestyneessä tietoa käsittelevässä teoksessaan näin:

Kumpi järjestelmistä [suunnitelmatalous vai kilpailu] on todennäköisesti tehokkaampi, riippuu ensi sijassa siitä, kummassa voimme odottaa saatavilla olevan tiedon [tulevan täydemmin hyödynnetyksi]. Tämä taas riippuu siitä, onnistummeko todennäköisemmin saattamaan yhden keskusviranomaisen haltuun kaiken sen tiedon, joka olisi valjastettava käyttöön mutta on hajaantunut lukuisille yksilöille, vai välittämään noille yksilöille heidän tarvitsemansa lisätiedot, jotta he voivat sovittaa suunnitelmansa yhteen toisten kanssa. (The Use of Knowledge in Society, 1945)

Hayekin haastavista ajatuksista ja niiden soveltamisesta keskustellaan yhä kiivaasti.2

eksogeeninen
Seurausta mallin ulkopuolisista tekijöistä eikä mallin toiminnasta. Katso myös: endogeeninen.
endogeeninen (mallin sisäinen)
Johtuu malliin otetuista tekijöistä eikä mallin ulkopuolisista tekijöistä. Englanniksi endogenous. Katso myös: eksogeeninen.

Luvussa 8 esiteltiin käsite nimeltä kilpailullisten markkinoiden tasapaino, jossa hyödykkeen ostajien ja myyjien toimet eivät välity muutoksina hyödykkeen hintaan tai myyntimäärään ja jossa kysyntä ja tarjonta ovat yhtä suuret. Havaitsimme, että ulkopuoliset, eksogeeniset sokit, kuten leivän kysynnän kasvu tai uusi vero, muuttavat tasapainohintaa ja ‑määrää.

Eksogeenisen vastakohta on endogeeninen, ’sisäsyntyinen’ eli mallin toiminnasta johtuva. Tässä luvussa tutkimme hinnan ja määrän muutoksia, jotka johtuvat endogeenisesta sopeutumisesta eksogeenisiin sokkeihin ja tosimaailman kilpailuun – siihen, minkä puuttumisesta Hayek kritisoi kilpailullisen tasapainon mallia. Markkinaosapuolten ylituoton tavoittelu voi saada kysynnän ja tarjonnan kohtaamaan, saattaa markkinat pitkällä aikavälillä uuteen tasapainotilaan, synnyttää kuplia ja romahduksia tai poikia hintasäännellylle hyödykkeelle jälkimarkkinat.

Kysymys 11.1 Valitse oikeat vastaukset

Kuvio 11.1 kuvaa neuvotteluvoiman vaikutusta hintoihin Keralan rannikon markkinoilla 14.1.1997. Mitä kuvion perusteella voi päätellä?

  • Mitä enemmän markkinoilla on liikatarjontaa, sitä halvempi on kalan hinta.
  • Kalan hinta on 9,3 rupiaa kaikilla markkinoilla, joilla on liikakysyntää.
  • Havainnot noudattavat yhden hinnan lakia.
  • Aineisto osoittaa, että liikatarjonta antaa ostajille neuvotteluvoimaa.
  • Kalan hinta on nolla kaikilla markkinoilla, joilla on liikatarjontaa.
  • Liikakysynnän markkinoilla keskihinta on 9,3 rupiaa. Hinta kuitenkin kasvaa liikakysynnän kasvaessa.
  • Havainnot eivät noudata yhden hinnan lakia, koska kalaa myydään eri paikoissa eri hintaan.
  • Kun kalasta on liikatarjontaa, hinta on nolla. Kaikki neuvotteluvoima on ostajilla.

11.1 Ylituoton tavoittelu, hinnanmuutokset ja markkinoiden tasapainottuminen

Kun Abraham Lincoln asetti etelävaltioiden satamat saartoon ja puuvillan maailmanmarkkinoille syntyi kova pula (katso luku 8), moni huomasi voivansa hyötyä muuttamalla hintaansa. Hinnanmuutokset taas viestittivät koko maailman kuluttajille ja tuottajille, että heidän kannattaisi muuttaa toimintaansa.

Satamasaarto oli eksogeeninen sokki, joka muutti markkinoiden tasapainoa. Kilpailullisessa tasapainossa kaikki kaupat tehdään tasapainohintaan ja ostajat ja myyjät ovat hinnanottajia. Eksogeeninen kysynnän tai tarjonnan muutos merkitsee, että hinnan pitää muuttua, jotta markkinat pääsevät uuteen tasapainoon. Korjausliike voi syntyä seuraavan esimerkin tapaan.

Kuvio 11.2 esittää hattumarkkinoiden kilpailullista tasapainoa. Piste A osoittaa tasapainohinnan, jolla kuluttajien kysyntä on yhtä suuri kuin hattukauppiaiden valmistamien ja myymien hattujen määrä. Tässä pisteessä kukaan ei pääse hyötymään maksamalla tai pyytämällä tasapainosta poikkeavaa hintaa, vaan jokaisen asettama hinta on paras vaste muiden asettamaan hintaan. Piste on Nash-tasapaino. Jos hattujen kysyntä kasvaa, hattukauppiaille syntyy tilaisuus hyötyä. Katso kuviosta 11.2, mitä tapahtuu.

Kuvio 11.2 Kilpailulliset markkinat ja kysynnän kasvu: ylituottomahdollisuus.

Tasapaino

Pisteessä A markkinat ovat tasapainossa ja hinta on 8 euroa. Tarjontakäyrä on sama kuin rajakustannuskäyrä, joten yhden hatun valmistamisen rajakustannus on 8 dollaria.

Eksogeeninen kysyntäsokki

Sokki siirtää kysyntäkäyrää oikealle.

Liikakysyntää

Markkinahinnalla hattujen kysyntä ylittää tarjonnan (piste D).

Hinta nousee

Kysynnän lisäyksen jälkeen eräs hattukauppias havaitsee asiakasmäärien kasvaneen ja tajuaa, että hän voi kasvattaa voittojaan korottamalla hintaa. Hän saa yhtä paljon hattuja kaupaksi mihin tahansa hintaan pisteiden A ja B väliltä.

Määrä kasvaa

Jos kauppias myy saman määrän hattuja korkeampaan hintaan, hinta ylittää hatun rajakustannuksen. Kauppias saa ylituottoa. Hän voi silti edelleen parantaa tulostaan lisäämällä hattujen määrää.

Uusi tasapaino

Hattukauppiaiden ylituoton tavoittelu saa hattualalla aikaan korjausliikkeen. Hinnat ja määrät kasvavat, kunnes markkinat päätyvät uuteen tasapainoon pisteessä C.

Alkuperäisessä kilpailullisessa tasapainossa (piste A) hatun hinta oli 8 euroa, ja kaikki ostajat ja myyjät olivat hinnanottajia. Kun kysyntä kasvaa, ostajat tai myyjät eivät tuosta vain arvaa, että tasapainohinta onkin tänään 10 euroa. Hinta ei muuttuisi, jos kaikki käyttäytyisivät edelleen kuin hinnanottajat. Kysynnän muutos herättää kuitenkin jotkut ostajat ja myyjät huomaamaan, että heidän kannattaa ryhtyä hinnanantajiksi eli asettaa muista poikkeava hinta.

Jos hattukaupassa riittää innokkaita asiakkaita päivä toisensa jälkeen sittenkin, kun hatut ovat hyllyltä loppuneet, hattukauppias älyää, että osa hatutta jääneistä asiakkaista olisi ollut valmis maksamaan hatusta yli markkinahinnan. Myös osa markkinahinnalla hatun ostaneista olisi ollut valmis maksamaan enemmänkin. Sen vuoksi hattukauppias korottaa seuraavana päivänä hintaansa: hinnanottajuus ei enää ole hänelle paras strategia, vaan hän ryhtyy hinnanantajaksi. Hän ei tiedä uuden kysyntäkäyrän sijaintia tarkalleen, mutta sen hän tietää, että osa hatunostajista poistuu hänen liikkeestään saamatta haluamaansa.

Korottamalla hintaa kauppias kasvattaa voittomarginaaliaan ja saa ainakin tilapäisesti ylituottoa eli enemmän voittoa kuin hattukaupan pystyssä pitämiseen tarvitaan. Uusi hinta ylittää vieläpä rajakustannuksen, joten hän valmistaa ja myy enemmän hattuja. Sama pätee muihinkin hattukauppiaisiin, jotka päättävät korottaa hintaa ja lisätä tuotantoa.

Hattukauppiaiden ylituoton tavoittelu saa markkinoilla aikaan korjausliikkeen uuteen tasapainotilaan, joka on kuvion 11.2 pisteessä C. Silloin kysyntä ja tarjonta ovat jälleen yhtä suuret, eivätkä ostajat tai myyjät voi hyötyä asettamalla hinnakseen jotain muuta kuin 10 euroa. Heistä tulee jälleen hinnanottajia – seuraavaan kysynnän tai tarjonnan muutokseen saakka.

Kun markkinat eivät ole tasapainossa, ostajat ja myyjät voivat toimia hinnanantajina ja tehdä kauppoja hinnalla, joka poikkeaa aiemmasta tasapainohinnasta. Palataan alkuperäiseen tasapainoon ja ajatellaan päinvastaista tapausta eli hattujen kysynnän laskua: 8 euron markkinahinnalla hatuista on liikatarjontaa. Asiakas voisi tehdä hattukauppiaalle ehdotuksen: ”Teille on näköjään jäänyt hattuja hyllylle pölyttymään. Minä voisin ostaa yhden seitsemällä eurolla.” Ostajalle kauppa olisi edullinen. Siitä on etua myös myyjälle, sillä myyntimäärän supistuttua 7 euron hinta ylittää vielä hatun valmistuksen rajakustannuksen.

Ylituotto ja markkinoiden tasapainottuminen

epätasapainon ylituotto
Ylituotto, joka on saatavilla, kun tavaran tai palvelun markkinat eivät ole tasapainossa vaan niillä on esimerkiksi liikakysyntää tai liikatarjontaa. Englanniksi disequilibrium rent. Synonyymi: dynaaminen ylituotto. Katso myös: tasapainon ylituotto.

Hattuesimerkkimme kuvaa sitä, miten markkinat hakeutuvat tasapainoon, kun markkinaosapuolet tavoittelevat epätasapainon ylituottoa.

  • Kun markkinat ovat kilpailullisessa tasapainossa, eksogeeninen kysynnän tai tarjonnan muutos johtaa vallitsevalla hinnalla joko liikakysyntään tai liikatarjontaan.
  • Ylituoton mahdollisuus avautuu, kun osa ostajista on valmis maksamaan hinnan, joka poikkeaa alkuperäisestä hinnasta mutta ylittää myyjän rajakustannukset.
  • Kun markkinat eivät ole tasapainossa, ostajat ja myyjät voivat saavuttaa ylituottoa käymällä kauppaa toisistaan poikkeavin hinnoin. Ostajat ja myyjät rupeavat hinnanantajiksi.
  • Näin jatkuu, kunnes markkinat saavuttavat uuden kilpailullisen tasapainon: liikakysyntä tai liikatarjonta häviää, ja ostajat ja myyjät ovat jälleen hinnanottajia.
innovaatiotuotot
Pääoman vaihtoehtoiskustannuksen ylittävät voitot eli ylituotot, jotka innovatiivinen yrittäjä saa ottamalla käyttöön uutta teknologiaa, uuden organisaatiomallin tai uuden markkinointistrategian. Englanniksi innovation rents. Synonyymi: schumpeterilainen tuotto.

Markkinoiden tasapainottuminen ylituoton tavoittelun kautta muistuttaa luvussa 2 mallintamaamme teknologian parannusta. Senkin sai aikaan ylituoton tavoittelu. Eksogeenisenä muutoksena oli mahdollisuus ottaa käyttöön uutta teknologiaa. Ensimmäisenä mahdollisuuteen tarttuva yritys sai innovaatiotuottoja, normaalivoiton ylittävää voittoa. Näin jatkui, kunnes innovaatio oli levinnyt koko toimialalle ja hinnat asettuneet tasolle, jolla innovaatiotuottoja ei enää ollut saatavilla.

Numeronmurskaus Ylituoton tavoittelu markkinoiden tasapainottajana koeasetelmassa

Taloustieteilijät ovat tutkineet ostajien ja myyjien käyttäytymistä laboratoriokokeissa selvittääkseen, palauttavatko hinnanmuutokset tasapainon markkinoille myös käytännössä. Ensimmäisen tällaisen kokeen teki vuonna 1948 Edward Chamberlin. Chamberlin jakoi Harvardin yliopiston opiskelijaryhmälle kortit, joihin oli merkitty rooliksi ostaja tai myyjä sekä maksuhalukkuus tai reservaatiohinta dollareina. Koehenkilöt pantiin sen jälkeen käymään kauppaa keskenään, ja Chamberlin merkitsi muistiin toteutuneet kaupat. Hän havaitsi, että hinnoilla oli taipumusta asettua tasapainotasoa alemmiksi ja kauppojen määrällä tasapainomäärää suuremmaksi. Chamberlin toisti kokeen vuosittain. Vuonna 1952 siihen osallistui opiskelija nimeltä Vernon Smith, jolle samanlainen kokeellinen tutkimus toi aikanaan taloustieteen Nobelin palkinnon.

Smith muutti pelin sääntöjä antamalla osallistujille lisää tietoa: ostajat ja myyjät ilmoittivat ääneen, minkä hinnan he olivat valmiit tarjoamaan tai hyväksymään. Jos joku hyväksyi tarjouksen, kauppa toteutui ja sen osapuolet jäivät pois markkinoilta. Smith teki peliin vielä lisämuutoksen toistamalla sen (koehenkilöt pitivät saman kortin joka kierroksella).

Smithin tulokset näkyvät kuviossa 11.3. Myyjiä oli 11, ja heidän reservaatiohintansa vaihtelivat 0,7 dollarista 3,25 dollariin. Ostajia oli samoin 11, ja heidän maksuhalukkuutensa vaihteli samalla välillä. Kysyntä- ja tarjontafunktiot on piirretty alla olevaan kuvioon. Kuviosta selviää, että tasapainotilassa toteutuu kuusi kauppaa kahden dollarin hinnalla. Osallistujat eivät sitä tienneet, sillä he eivät nähneet toistensa kortteihin merkittyjä hintoja. Oikeanpuoleisessa kaaviossa ovat kaikkien tehtyjen kauppojen hinnat. Ensimmäisellä jaksolla kauppoja tehtiin viisi, kaikki alle 2 dollarin hintaan. Viidennellä jaksolla useimmat hinnat olivat likellä kahta dollaria ja kauppojen määrä vastasi tasapainomäärää.

Kuvio 11.3 Vernon Smithin koetulokset.

Vernon L. Smith. 1962. ”An Experimental Study of Competitive Market Behavior”. Journal of Political Economy 70 (3) (tammikuu): 322.

Smithin kokeen valossa kilpailullisen tasapainon malli sopii kuvaamaan identtisten hyödykkeiden markkinoita, joilla on riittävästi ostajia ja myyjiä ja joilla ostajat ja myyjät ovat hyvin perillä toistensa kaupoista. Kokeen tulema oli jo ensimmäisellä jaksolla lähellä tasapainoa, ja myöhemmillä jaksoilla se tarkentui nopeasti tasapainoa kohti sitä mukaa kuin koehenkilöt saivat tietoa kysynnästä ja tarjonnasta. Kilpailullinen malli ei kuvaa sitä ylituottoon tähtäävää toimintaa, joka lopulta johtaa markkinoiden korjaantumiseen, mutta se ennustaa oikein lopullisen tuleman, hinnanottajien tasapainon.

Harjoitus 11.1 Tarjontasokki ja uuteen markkinatilanteeseen sopeutuminen

Kuvitellaan markkinat, joilla leipomot myyvät leipää ravintoloille. Leipomot saavat käyttöönsä uutta teknologiaa, jonka seurauksena kysyntäkäyrä siirtyy kuvion mukaisesti.

  1. Selitä, miksi leipomot haluavat lisätä myyntiään. Miksei se onnistu alkuperäisellä hinnalla?
  2. Selitä, miten leipomoiden toimet voivat synnyttää toimialalla korjausliikkeen uuteen tasapainoon.
  3. Kun markkinat ovat epätasapainossa, päätyykö epätasapainosta syntyvä ylituotto aina myyjälle?
  4. Kun leipämarkkinat ovat epätasapainossa, miten ravintolat saattaisivat toimia?

Harjoitus 11.2 Puuvillan hinta Yhdysvaltain sisällissodan aikaan

Lue luvun 8 johdanto ja tästä alaluvusta Friedrich Hayekia käsittelevä Taloustieteen suurnimiä ‑osio. Kuvaa kysyntä-tarjontamallin avulla seuraavat tapahtumat:

  1. yhdysvaltalaisen raakapuuvillan hinnannousu (piirrä kaavio raakapuuvillan markkinoista, joilla on monia ostajia ja myyjiä)
  2. intialaisen puuvillan hinnannousu (piirrä kaavio raakapuuvillan markkinoista, joilla on monia ostajia ja myyjiä)
  3. englantilaisen tekstiilitehtaan tuotannon supistuminen (piirrä kaavio kilpailluilla tuotemarkkinoilla toimivasta yksittäisestä yrityksestä)

Täsmennä joka tapahtuman kohdalla, mitkä käyristä (yksi tai useampi) siirtyvät, ja selitä lopputulos.

Kysymys 11.2 Valitse oikeat vastaukset

Kuvio 11.2 esittää hattumarkkinoita ennen ja jälkeen kysyntäkäyrän siirtymän. Mitkä seuraavista väittämistä pitävät näiden tietojen perusteella paikkansa?

  • Kysynnän kasvun jälkeen myyjät myyvät aluksi 8 euron hinnalla entistä enemmän hattuja.
  • Markkinoiden korjausliike uuteen tasapainoon johtuu siitä, että ostajat ja myyjät tavoittelevat ylituottoa.
  • Korjausliikkeen aikana jotkin ostajat saattavat maksaa hatusta enemmän kuin toiset.
  • Uusi tasapainohinta voi olla mikä tahansa piste pisteiden A ja B välillä.
  • Kahdeksan euron hinnalla myyjät eivät lisää myyntiään yli pisteen A, koska heidän rajakustannuksensa ylittäisi hinnan.
  • Korjausliike edellyttää hintojen ja määrien muutosta. Ylituoton tavoittelu kannustaa ostajia ja myyjiä muutoksiin.
  • Ostajille ja myyjille voi tarjoutua tilaisuuksia hyötyä kauppahinnan vaihtelusta, kunnes markkinat päätyvät uuteen tasapainoon.
  • Uudessa tasapainotilassa yhden hinnan laki toteutuu ja (uuden kysyntäkäyrän mukainen) kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Tasapainohinta on 10 euroa.

11.2 Hinta ja markkinarakenne

Sosiaalisen vuorovaikutuksen lisäksi myös markkinarakenne voi vaikuttaa hintoihin voimakkaasti. Siitä todistaa kalamarkkinoilta kerätty tutkimusaineisto. Kala on suhteellisen homogeeninen hyödyke, minkä ansiosta kalamarkkinoita voi vertailla keskenään mielekkäästi.

Italian itärannikolla Anconan kalamarkkinoilla käytetään hollantilaista huutokauppaa. Kalalaatikko asetetaan liukuhihnalle, ja laatikon lähtöhinta ilmestyy näytölle. Hinta laskee vähitellen, kunnes joku myyjistä ostaa laatikon nappia painamalla. Anconan kolmella liukuhihnalla tehdään kauppoja neljän sekunnin välein. Vuosittain kalaa myydään 25 miljoonan euron arvosta. Lähtöhinnan päättää meklari, ja lopullinen kauppahinta määräytyy kauppaketjuja ja ravintoloita edustavien ostajien kilpailussa.

Ranskassa Marseillen kalamarkkinoilla käytetään toisenlaista järjestelmää: myyjät sopivat hinnasta erikseen jokaisen asiakkaan kanssa. Tätä kutsutaan henkilökohtaiseksi tarjoukseksi. Jos ostaja George lähestyy myyjä Paulin kojua ostaakseen laatikollisen sardiineja, Paul tarjoaa hänelle jotakin hintaa, joka voi poiketa Paulin seuraavalle asiakkaalleen tarjoamasta hinnasta. Markkinoilla ei yleensä tingitä, mutta George voi hylätä Paulin tarjouksen ja etsiä toisen myyjän.

Marseillen markkinoilla myyjän samasta kalasta pyytämä hinta voi vaihdella peräti 30 prosenttia. Yksittäinen ostaja saattaa siksi päätyä maksamaan samasta kalasta eri ostokerroilla hyvinkin vaihtelevia hintoja. Siitä huolimatta markkinoilla kokonaisuutena havaitaan hinnan ja määrän välillä tavanomainen laskeva yhteys.

hintasyrjintä
Myyntistrategia, jossa hinta riippuu ostajasta, ostajaryhmästä tai ostetusta yksikkömäärästä. Englanniksi price discrimination

Taloustieteilijä Alan Kirman selitti Marseillen markkinoiden hintasyrjintää tarkastelemalla asiakkaiden uskollisuutta. Markkinoilla on suunnilleen 45 myyjää ja 500 ostajaa, joista monet ovat vähittäiskauppiaita, kuten Anconassa. Toiset ostajat ostavat hyvin uskollisesti tietyltä kauppiaalta, toiset milloin keneltäkin. Vakioasiakkaat maksavat hieman korkeampaa hintaa kuin kauppiasta vaihtelevat asiakkaat. Kirmanin aineisto osoitti, että tämä kaupankäyntitapa kasvattaa kalakauppiaiden voittoja mutta tuottaa paremman tuloksen myös vakioasiakkaiden enemmistölle (90 prosentille).

Eikö tulos ole ristiriitainen? Huomaa, että ostajan tulos muodostuu hinnasta ja kysynnän tyydytyksestä. Asetu sinä ostajan asemaan. Kun menet Marseillen markkinoille ensimmäistä kertaa, valitset kenet tahansa kauppiaan samalla todennäköisyydellä. Ostat turskaa Sarahilta, ja valintamyymäläsi pääsee voitolle, minkä ansiosta ostat seuraavana päivänä todennäköisemmin Sarahilta kuin muilta. Päätöksesi perustuvat aiempiin kokemuksiisi.

Kun ostat kalasi Sarahilta jonkin aikaa, hän palkitsee uskollisuutesi tarjoamalla sinulle turskaa ennen muita asiakkaitaan. Ostat siksi vastakin Sarahilta, sillä häneltä saat todennäköisemmin kysyntääsi vastaavan määrän kalaa. Vakioasiakkuudesta on etua varsinkin silloin, jos kalaa on tarjolla niukasti vaikkapa huonon sään vuoksi.

Kuvittele nyt olevasi kalakauppias. Myyjän tulos muodostuu voitoista ja kaupaksi menevästä tarjonnasta. Jos saat paljon vakioasiakkaita, tulovirtasi ovat vakaampia ja kysyntäennusteesi tarkempia.

Jos palvelet vakioasiakkaitasi hieman paremmin kuin muita esimerkiksi varaamalla heille kalaa, kaupanteosta jää heille hyvä kokemus ja he ostavat todennäköisemmin sinulta seuraavallakin kerralla. Heistä tulee ajan mittaan niin uskollisia, että he pysyvät asiakkainasi, vaikka veloitatkin heiltä hieman suuremman hinnan.

Henkilökohtaiset suhteet ja kokemukset heijastuvat tällä tavoin hintoihin. Marseillen markkinoilla asiakkaiden uskollisuus vaikuttaa voimakkaasti hintoihin henkilökohtaisten tarjousten välityksellä.

Sama ilmiö havaitaan kumma kyllä myös Anconan markkinoilla, joita Mauro Gallegati kollegoineen on tutkinut. Kuvio 11.4 osoittaa, että joillakin yksittäisillä ostajilla hinnan ja määrän suhde on hyvin epätavallinen. Kuviosta 11.5 nähdään kuitenkin, että kokonaisuutena hinnan ja määrän suhde käyttäytyy tavanomaisesti. Vaikka kasvokkainen kohtaaminen puuttuu, ostajat ovat silti uskollisia: jotkin ostajat ostavat todennäköisemmin tietyiltä aluksilta. Mutta toisin kuin Marseillen markkinoilla vakioasiakkaat maksavat usein muita asiakkaita vähemmän. Se on yllättävää, koska ostajat ja myyjät eivät kohtaa kasvotusten. Tutkijat arvelevat, että hinnanero johtuu monimutkaisesta oppimisprosessista.

Anconan markkinoilla on toinenkin kiinnostava ominaisuus, nimittäin se, että hinnat laskevat päivän aikana. Mikseivät ostajat jää odottelemaan, että saavat halvalla? Kysymys on jälleen vaihtoehtojen punninnasta: jos ostaja odottaa pitkään, on todennäköisempää, ettei hän saa haluamaansa kalaa. Tätä riskiä monikaan ostaja ei välttämättä halua ottaa, vaan he maksavat enemmän, jotta saavat kalansa varmasti. Selitys sopii yhteen sen kanssa, että hinnat nousevat jyrkästi päivän päättyessä, kun kokonaistarjonta on pieni.

Viime kädessä hinnan ratkaisevat ostajien ja myyjien edut ja suhteet. Markkinarakenne säätelee sitä, miten suhteet vaikuttavat hintaan.

Kuvio 11.4 Hinnan ja määrän suhde eräälle Anconan kalamarkkinoiden ostajalle.

Mauro Gallegati, Gianfranco Giulioni, Alan Kirman ja Antonio Palestrini. 2011. ”What’s that got to do with the price of fish? Buyers behavior on the Ancona fish market”. Journal of Economic Behavior & Organization 80 (1) (syyskuu): 20–33.

Kuvio 11.5 Hinnan ja määrän suhde Anconan markkinoilla yleisesti.

Mauro Gallegati, Gianfranco Giulioni, Alan Kirman ja Antonio Palestrini. 2011. ”What’s that got to do with the price of fish? Buyers behavior on the Ancona fish market.” Journal of Economic Behavior & Organization 80 (1) (syyskuu): 20–33.

11.3 Lyhyen ja pitkän aikavälin tasapainot

Leipämarkkinoiden tasapainon tarkastelussa luvussa 8 oletimme, että kaupungin leipomoiden määrä on kiinteä (50). Johdimme leipomotoimialan kysyntäkäyrän laskemalla yhteen jokaisen leipomon tarjoaman leipämäärän kullakin hinnalla, ja määritimme sitten tasapainohinnan ja ‑määrän.

Totesimme myös, että tasapainohinnalla leipomot saivat ylituottoa: niiden taloudellinen voitto oli suurempi kuin nolla. Se tarkoittaa, että muutkin yritykset voisivat saada etua tulemalla leipämarkkinoille. Uusien yritysten markkinoille tulo siirtäisi tarjontakäyrää ja johtaisi uuteen tasapainotilaan. Ylituoton tavoittelu voi näin muuttaa markkinoiden tasapainoa pitkällä aikavälillä.

Kuvion 11.6 oikeanpuoleisen kaavion piste A esittää leipämarkkinoiden tasapainoa, kun leipomoita on 50. Leipiä myydään 5 000 kahden euron kappalehintaan. Vasempaan kaavioon on piirretty leipomon samavoitto- ja rajakustannuskäyrät (ne oletetaan kaikille leipomoille samoiksi) sekä piste, johon tuotanto asettuu, kun hinta on kaksi euroa: leipomo valmistaa 100 leipää, jolloin hinta on yhtä suuri kuin rajakustannukset. Kuviosta nähdään, että pisteessä A leipomo pääsee keskikustannuskäyrän yläpuolelle ja saa nollaa suuremman taloudellisen voiton.

lyhyen aikavälin tasapaino
Tasapaino, joka säilyy tiettyjen muuttujien (esimerkiksi yritysten määrän) pysyessä vakioina; ajan oloon näiden muuttujien voi odottaa vaihtuvan talouden toimijoiden mukautuessa uuteen tilanteeseen, jolloin tasapaino purkautuu. Englanniksi short-run equilibrium.

Pisteen A markkinatasapainoa sanotaan lyhyen aikavälin tasapainoksi. ”Lyhyt aikaväli” tarkoittaa, että jokin tekijä pidetään vakiona, vaikka se voi muuttua tulevaisuudessa. Leipämarkkinaesimerkissä tämä tarkoittaa, että piste A on tasapaino niin kauan kuin markkinoilla toimivien yritysten lukumäärä pysyy vakiona. Lukumäärän voi kuitenkin odottaa muuttuvan, koska pisteessä A yrityksille on tarjolla ylituottoa. Katso kuviosta, mitä pitkällä aikavälillä tapahtuu.

Kuvio 11.6 Leipämarkkinoiden lyhyen ja pitkän aikavälin tasapaino.

Lyhyen aikavälin tasapaino

Alussa leipomoita on 50. Markkinoiden lyhyen aikavälin tasapaino on pisteessä A. Leivän hinta on kaksi euroa, ja voitot ylittävät normaalivoiton. Leipomot saavat ylituottoa, mikä houkuttelee markkinoille uusia leipomoita.

Lisää yrityksiä markkinoille

Kun markkinoille tulee uusia yrityksiä, tarjontakäyrä siirtyy oikealle. Uusi tasapaino on pisteessä B. Leivän hinta on laskenut 1,75 euroon. Leipomoita on enemmän ja ne myyvät yhteensä enemmän leipää, mutta jokainen yksittäinen leipomo tuottaa vähemmän ja saa vähemmän voittoa.

Hinta ylittää yhä keskikustannukset

Pisteessä B hinta ylittää yhä keskikustannukset: leipomoiden voitot ylittävät normaalivoiton. Myös piste B on lyhyen aikavälin tasapaino, koska markkinoille on yhä tulijoita.

Pitkän aikavälin tasapaino

Markkinoille tulee vielä lisää leipomoita, jolloin markkinahinta laskee, kunnes se on yhtä suuri kuin leivän keskimääräinen kustannus ja leipomoiden voitot yhtä suuret kuin normaalivoitto. Piste C on pitkän aikavälin tasapaino.

pitkän aikavälin tasapaino
Tasapaino, joka syntyy, kun lyhyellä aikavälillä vakioiset muuttujat (esimerkiksi yritysten määrä) vaihtelevat ajan oloon talouden toimijoiden mukautuessa uuteen tilanteeseen. Englanniksi long-run equilibrium.

Kun markkinat saavuttavat pitkän aikavälin tasapainon pisteessä C, leivän hinta on yhtä suuri kuin rajakustannus ja keskikustannus (P = MC = AC). Jokaisen leipomon taloudellinen voitto on silloin nolla.

Leipämarkkinoilta saatavissa oleva voitto ei pitkällä aikavälillä ylitä sitä, minkä potentiaaliset leipomoyrittäjät saisivat sijoittamalla varansa jollekin muulle toimialalle. Jos joku heistä pystyisi parantamaan asemaansa muuttamalla leipomonsa toiseen käyttötarkoitukseen – tai myymällä leipomonsa ja sijoittamalla myyntituotot uuteen liiketoimintaan – voisimme myös odottaa heidän toimivan niin. Pitkällä aikavälillä kukaan ei ansaitse yli normaalivoittoa mutta kenenkään ei liioin pitäisi jäädä alle normaalivoiton.

Voimme päätellä kuviosta 11.6, miten monta leipomoa markkinoilla on pitkän aikavälin tasapainossa. Vasemmanpuoleinen kaavio osoittaa, että leivän hinnaksi tulee 1,52 euroa. Hinta vastaa sitä tarjontakäyrän pistettä, jossa yritys saa normaalivoiton (P = MC = AC). Jokainen leipomo tuottaa tällöin 66 leipää. Oikeanpuoleisen kaavion kysyntäkäyrästä selviää, että tällä hinnalla leipomot myyvät yhteensä 6 500 leipää. Näin ollen leipomoita on 6 500/66 = 98.

Huomaa, miten lyhyen aikavälin tasapaino eroaa pitkän aikavälin tasapainosta. Lyhyellä aikavälillä leipomoiden lukumäärä on eksogeeninen muuttuja, joka oletetaan vakioksi (50 leipomoa). Pitkällä aikavälillä leipomoiden lukumäärä voi muuttua endogeenisesti, koska ylituotto kannustaa muita yrityksiä toimimaan. Pitkän aikavälin tasapainossa leipomoiden lukumäärä on endogeeninen muuttuja: se määräytyy mallista itsestään.

Pitkän ja lyhyen aikavälin tasapainot eivät viittaa ajanjaksoihin vaan siihen, että toiset muuttujat sopeutuvat nopeammin kuin toiset. Esimerkiksi markkinahinta ja yksittäisen yrityksen tuotantomäärä muuttuvat herkemmin kuin markkinoilla toimivien yritysten määrä. Riippuu siis mallista, mitä ”lyhyt aikaväli” ja ”pitkä aikaväli” tarkoittavat. Lyhyen aikavälin tasapaino syntyy kaikkien toimijoiden saavutettua parhaan mahdollisen tuloksen, johon ne voivat päästä vaihtelemalla helposti vaihdeltavia muuttujia, kun loput muuttujat pysyvät ennallaan. Pitkän aikavälin tasapaino syntyy, kun loputkin muuttujat ovat mukautuneet uuteen tilanteeseen.

Pitkän ja lyhyen aikavälin joustot

Luvusta 8 opimme, että hyödykkeen kysynnän kasvaessa määrän kasvu riippuu siitä, miten joustava hyödykkeen tarjontakäyrä (rajakustannuskäyrä) on. Jos leivän kysyntä kasvaa ja tarjontakäyrä on jyrkkä eli joustamaton, lyhyellä aikavälillä leivän hinta nousee paljon ja tuotantomäärä kasvaa vain vähän, koska leipomoiden määrä pysyy ennallaan. Pidemmällä aikavälillä kysynnän kasvu vetää markkinoille uusia leipomoita, jolloin hinta laskee ja määrä kasvaa enemmän. Koska yrityksiä voi tulla markkinoille tai poistua niiltä, leivän tarjontajousto on suurempi pitkällä aikavälillä.

Pitkän ja lyhyen aikavälin erottelu on tärkeää monissa taloustieteen malleissa. Tietyn toimialan yritysmäärän lisäksi taloudessa on paljon muita hitaasti vaihtelevia muuttujia, ja siksi on järkevää tarkastella tilannetta erikseen ennen näiden muuttujien vaihtumista ja sen jälkeen.

Seuraavassa alaluvussa tutustutaan toiseen esimerkkiin: öljyn kysyntä- ja tarjontajousto ovat pitkällä aikavälillä suurempia kuin lyhyellä, koska öljyntuottajat voivat porata öljykentille uusia reikiä ja öljynkuluttajat voivat ruveta lämmittämään kotejaan ja tankkaamaan autojaan muilla polttoaineilla. Öljymarkkinoilla lyhyt aikaväli tarkoittaa ajanjaksoa, jolla yritysten valintoja rajoittaa tuotantokapasiteetti ja kuluttajien valintoja heidän omistamansa ajoneuvot ja lämmityslaitteet.

Kysymys 11.3 Valitse oikeat vastaukset

Kuvio 11.6 esittää leipämarkkinoita lyhyellä aikavälillä, kun leipomoita on 50, sekä pitkällä aikavälillä, kun markkinoille ehtii tulla uusia leipomoita. Kaikki leipomot ovat samanlaisia. Mikä seuraavista väittämistä pitää paikkansa?

  • Kun markkinoille tulee uusia leipomoita, jokaisen leipomon tarjontakäyrä siirtyy.
  • Piste A tai B ei voi olla pitkän aikavälin tasapaino, koska niissä leipomot saavat ylituottoa.
  • Kun markkinat tasapainottuvat pisteessä C, markkinoille pyrkii lisää leipomoita.
  • Pisteessä C leipomoita alkaa poistua markkinoilta, sillä leipomot eivät enää saa voittoa.
  • Jokaisen leipomon tarjontakäyrä pysyy ennallaan. Vain markkinoiden tarjontakäyrä siirtyy.
  • A ja B ovat välttämättä lyhyen aikavälin tasapainoja, jotka edellyttävät leipomoiden määrän pysyvän ennallaan. Ylituotto houkuttelee markkinoille lisää leipomoita.
  • Markkinoille ei enää tule lisää leipomoita, sillä hinta laskisi alle keskikustannuksen ja ne tekisivät tappiota.
  • Pisteessä C leipomot tuottavat normaalivoittoa eikä niillä ole syytä poistua markkinoilta.

11.4 Hinnat, ylituoton tavoittelu ja markkinadynamiikka öljymarkkinoilla

Kuvio 11.7 esittää öljyn reaalista maailmanmarkkinahintaa vuoden 2014 Yhdysvaltain dollareina sekä maailman öljynkulutusta vuosina 1865–2014. Tässä alaluvussa tutkimme öljyn hintaheilahdusten taustatekijöitä kysyntä-tarjontamallillamme erikseen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Kuvio 11.7 Öljyn maailmanmarkkinahinta kiintein hinnoin 1865–2014 ja maailman öljynkulutus 1965–2014.

BP. (2015) BP Statistical Review of World Energy, kesäkuu 2015.

Tiedämme, että hinnat kuvastavat niukkuutta. Jos hyödyke niukkenee tai sen tuotanto kallistuu, tarjonta pienenee ja hinta pyrkii nousemaan. Öljymarkkinoita seuraavat analyytikot ovat yli 60 vuotta ennustaneet, että kysyntä ylittää kohtapuoliin tarjonnan: öljyntuotanto saavuttaa huippunsa ja hinnat kääntyvät nousuun, kun maailman öljyvarannot hupenevat. Kuviosta 11.7 ei erotu tuotantohuippua. Eräs syy siihen on, että hinnannousu kannustaa etsimään uusia öljyesiintymiä. Vuosina 1981–2014 öljyä pumpattiin ja kulutettiin yhteensä yli tuhat miljardia barrelia, mutta maailman öljyvarannot yli kaksinkertaistuivat noin 680 miljardista noin 1 700 miljardiin barreliin.

Öljyn hinta on 2000-luvulla noussut voimakkaasti, ja yhä useampi analyytikko uskoo, että tuotantohuippu on jo saavutettu ainakin tavanomaisessa öljyntuotannossa. Tällä hetkellä käytetään kuitenkin jo poikkeuksellisia öljyvarantoja, kuten liuskeöljyesiintymiä. Saattaa olla, ettei öljynkulutuksen kasvu pysähdykään varantojen ehtymiseen vaan ilmastopolitiikkaan.3 4

Kuvion 11.7 hintasarjasta välittyvää viestiä on vaikea tulkita, koska öljyn hinta heilahtelee melkoisesti lyhyellä aikavälillä. Äkkinousut ja ‑laskut kuvaavat lyhyen aikavälin niukkuutta, eikä niitä siksi voi selittää öljyvarantojen vaihtelulla. Lyhyellä aikavälillä tarjonta ja kysyntä eivät jousta.

Lyhyen aikavälin kysyntä ja tarjonta

Kysyntäpuolella öljytuotteita käytetään eniten kuljetuspalveluihin: maa-, meri- ja ilmakuljetuksiin. Lyhyellä aikavälillä kysyntä on joustamatonta, koska substituutteja ei ole saatavilla. Jos vaikkapa bensiinin hinta kallistuu huomattavasti, lyhyellä aikavälillä autoilijoiden enemmistö taittaa siitä huolimatta työmatkansa samalla autolla, koska sopivia vaihtoehtoja ei ole välittömästi saatavilla. Lyhyen aikavälin kysyntäkäyrä on siis jyrkkä.

oligopoli
Markkinat, joilla myyjiä on vähän ja jokaisella myyjällä on siksi markkinavoimaa. Englanniksi oligopoly.

Perinteiset öljyntuotantotekniikat vaativat raskaita alkuinvestointeja kalliisiin öljynporausreikiin, joiden rakentamiseen uppoaa helposti kuukausia. Sen jälkeen rei’istä voi pumpata öljyä, kunnes suoni ehtyy tai pumppaus muuttuu kannattamattomaksi. Poraamisen jälkeen öljyn pumppaaminen sujuu suhteellisen pienin kustannuksin. Pumppaustahtia rajoittaa kuitenkin kapasiteetti: öljyntuottajat saavat yhdestä reiästä vain tietyn barrelimäärän päivässä. Tämä tarkoittaa, että jos tuotantokapasiteettia käsitellään lyhyellä aikavälillä kiinteänä muuttujana, lyhyen aikavälin tuotantokäyrä on aluksi matala ja tasainen mutta kääntyy sitten jyrkkään nousuun, kun kapasiteettiraja tulee vastaan. Lisäksi on huomioitava, että raakaöljyn maailmanmarkkinat ovat oligopolistiset. Öljynviejämaiden yhteistyöjärjestö OPEC on tusinan valtion muodostama kartelli, jonka osuus maailman öljyntuotannosta on tällä hetkellä noin 40 prosenttia. OPEC päättää jäsenilleen tuotantokiintiöt. Kysyntä-tarjontakaaviossamme mallinnamme kartellin piirtämällä rajakustannuskäyrän vaakasuoraksi OPEC-tuotantokiintiöiden yhteismäärään asti. Sen jälkeen käyrä muuttuu pystysuoraksi. Syynä ei tällä kertaa ole kapasiteettiraja vaan se, etteivät OPEC-maat myy enempää öljyä.

Markkinoiden tarjontakäyrä johdetaan kuviossa 11.8 lisäämällä OPEC-maiden tuotantokiintiöön muiden tuottajamaiden tuotantokäyrät (markkinoiden tarjontakäyrä saadaan laskemalla yhteen tuottajien tuotantomäärät kullakin hinnalla). Sen jälkeen piirrämme samaan kuvioon kysyntäkäyrän saadaksemme selville öljyn maailmanmarkkinahinnan.

Kuvio 11.8 Öljyn maailmanmarkkinat.

OPEC-maiden tarjonta

OPEC-maat voivat lisätä tuotantoaan helposti nykyisen kapasiteettinsa rajoissa rajakustannuksen c kasvamatta. Kiintiöt rajaavat niiden kokonaistuotannon määrään QOPEC.

Muiden maiden tarjonta

Muut maat voivat tuottaa öljyä samalla rajakustannuksella c, kunnes ne lähestyvät kapasiteettirajaansa, jolloin rajakustannukset alkavat kasvaa jyrkästi.

Maailman tuotantokäyrä

Maailman kokonaistuotanto on OPEC-maiden ja muiden maiden tuotannon summa kullakin hinnalla.

Öljyn tasapainohinta

Kysyntäkäyrä on jyrkkä: lyhyellä aikavälillä maailmanmarkkinoiden kysyntä on joustamatonta. Tasapainossa hinta on P0 ja öljyn kokonaiskulutus Q0 on QOPEC + Qmuut.

Voitto

OPEC-maiden voitto on (P0 – c) × QOPEC eli hinnan P0 alapuolisen punaisen suorakulmion ala. Muiden maiden voitto on hinnan P0 alapuolisen harmaan nelikulmion ala.

1970-luvun hintasokit

Lähi-idässä vuosina 1973–1974 käytyjen sotien seurauksena OPEC-maat julistivat vuosina 1973 ja 1974 osittaisen öljyn vientikiellon. Vuosina 1979 ja 1980 taas Iranin ja Irakin öljyntuotanto supistui Iranin vallankumouksen sekä maiden välisen sodan aiheuttamien tuotantohäiriöiden vuoksi. Öljykriisejä ja niiden aiheuttamia sokkeja kuvaa kuviossa 11.9 OPEC-maiden tuotannon lasku tasolle QOPEC ja sen aiheuttama maailman tuotantokäyrän Smaailma siirtyminen vasemmalle. Kokonaistuotanto ja ‑kulutus laskevat molemmat, mutta määrän suhteellinen lasku jää paljon pienemmäksi kuin hinnan suhteellinen nousu, koska kysynnän hintajousto on hyvin pieni. Tämä näkyy kuvion 11.7 hintasarjasta. Öljyn barrelihinta kohosi vuosien 1973 ja 1974 välillä 18 Yhdysvaltain dollarista 56 dollariin ja vuonna 1980 edelleen 106 dollariin (vuoden 2014 dollareissa). Hintasokkien aiheuttama maailman öljynkulutuksen lasku jäi varsin pieneksi: se oli –2 prosenttia vuosina 1973–1975 ja –10 prosenttia vuosina 1979–1983.

Kuvio 11.9 1970-luvun hintasokit: OPEC supistaa tuotantoa.

2000-luvun hintasokki

kysynnän tulojousto
Kysynnän prosenttimääräinen muutos, jonka yhden prosentin lisäys yksilön tuloissa aiheuttaisi. Englanniksi income elasticity of demand.

Vuodet 2000–2008 olivat rivakan talouskasvun aikaa teollistuvissa maissa, etenkin Kiinassa ja Intiassa. Siellä öljyn ja öljytuotteiden kysynnän tulojousto on suurempi kuin kehittyneissä markkinatalouksissa, ja väestön vaurastuessa henkilöautojen ja lomalentojen kysyntä kasvaa suhteellisen nopeasti. Tulojen lisäys siirtää kysyntäkäyrää oikealle, kuvion 11.10 mukaisesti. Nyt öljyn tarjontakäyrän joustamattomuus lyhyellä aikavälillä aiheuttaa sen, että öljyn hinta nousee paljon mutta kulutus kasvaa vain hieman. Vuoden 2009 jyrkkä hinnanlasku johtuu samasta ilmiöstä mutta kääntäen: Vuosien 2008–2009 finanssikriisi aiheutti negatiivisen kysyntäsokin ja siirsi kysyntäkäyrää vasemmalle. Maailman öljynkulutus väheni noin kolme prosenttia mutta raakaöljyn barrelihinta romahti yli sadasta dollarista 40–50 dollariin kesän 2008 ja vuoden 2009 alun välillä.

Kuvio 11.10 2000-luvun hintasokit: talouskasvu lisää maailmanmarkkinakysyntää.

Harjoitus 11.3 Öljyn maailmanmarkkinat

Käytä seuraavissa tehtävissä kysyntä-tarjontamallia.

  1. Talouskasvu lisää kysyntää öljyn maailmanmarkkinoilla. Kuvaa, mitä tapahtuu
    1. lyhyellä aikavälillä
    2. pitkällä aikavälillä, kun tuottajat investoivat uusiin öljynporausreikiin
    3. pitkällä aikavälillä, kun kuluttajat vaihtavat öljyn korvaaviin tuotteisiin.
  2. Kuvaa samalla tavalla 1970-luvun hintasokkien tapaisen negatiivisen tarjontasokin seurauksia pitkällä ja lyhyellä aikavälillä.
  3. Jos öljyn hinta nousee, mistä tiedetään (ainakin periaatteessa), johtuuko hinnannousu kysyntäpuolen vai tarjontapuolen muutoksista?
  4. Miten öljymarkkinoita kuvaava kaavio ja markkinoiden vastaus sokkeihin muuttuisi, jos
    1. öljymarkkinat olisivat kilpailulliset ja niillä toimisi useita tuottajia
    2. öljymarkkinat olisivat yhden tuottajan monopoli
    3. öljymarkkinoilla toimisi OPEC-maiden kartelli, joka hallitsisi sataa prosenttia maailman öljyntuotannosta ja pyrkisi maksimoimaan jäsentensä yhteenlasketut voitot?
  5. Miksi yksittäisillä OPEC-mailla olisi viimeisessä tilanteessa kannustin tuottaa öljyä yli oman kiintiönsä?
  6. Päteekö sama logiikka tosielämän öljymarkkinoilla, joilla toimii OPEC-maiden lisäksi muitakin tuottajia?

Harjoitus 11.4 Liuskeöljyvallankumous

Öljymarkkinoihin on 2010-luvun alusta lähtien vaikuttanut voimakkaasti se, että Yhdysvallat on palannut merkittävien öljyntuottajamaiden joukkoon niin sanotun liuskeöljyvallankumouksen ansiosta. Liuskeöljyä porataan vesisärötysteknologialla: maaperään ruiskutetaan nestettä kovalla paineella, jolloin maa lohkeaa ja öljy voidaan pumpata pois. Öljy-yhtiö BP:n pääekonomisti Spencer Dale käsitteli liuskeöljytuotannon ja perinteisten öljynporausmenetelmien eroja lokakuussa 2015 pitämässään puheessa.

  1. Miten liuskeöljyvallankumous on Dalen mukaan vaikuttanut öljyn maailmanmarkkinoihin?
  2. Millä tavoin tulevaisuuden öljymarkkinat poikkeavat nykyisistä?
  3. Jos Dalen näkemys pitää paikkansa, miten kysyntä-tarjontamalliamme pitäisi korjata?

11.5 Omaisuuserien arvonmuodostuksen perusteet

omaisuuserä
Mikä tahansa omaisuus, jolla on arvoa. Taseessa omaisuuseriä sanotaan varoiksi. Englanniksi asset. Katso myös: tase, velka.

Kalaa, hattuja ja polttoaineita ostetaan siksi, että niillä on kulutusarvoa: niitä voi syödä, pukea päälleen tai käyttää energiaksi. Omaisuuserien markkinat saattavat toimia eri tavoin, koska omaisuuden ostajilla on toinenkin motiivi: omaisuuserä tuottaa heille etua omistusaikana, mutta lisäksi he voivat myöhemmin myydä sen. Mikä määrää kiinteistöjen, taideteosten, osakkeiden ja muiden arvopaperien tai yleensä omaisuuserien arvon?

Luvussa 6 totesimme, että yrityksen osakkeenomistajilla on oikeus yrityksen tuottamaan voittoon osakeomistustensa mukaisessa suhteessa. Voitot jakautuvat tavallisesti osinkoihin, jotka maksetaan osakkeenomistajille välittömästi, sekä yritykselle jääviin voittovaroihin, joiden avulla yritys turvaa tuloksentekokykynsä. Mutta miten määrittää osakkeiden arvo, kun tulevaisuus on epävarma?

Rahoitusmarkkinoilla myytävien omaisuuserien eli arvopapereiden arvo riippuu kahdesta tärkeästä tekijästä: miten paljon kassavirtaa niistä on odotettavissa ja miten epävarmoja kassavirtaa koskevat ennusteet ovat.

Velkakirjat

valtion velkakirja
Valtion liikkeeseen laskema rahoitusväline, jonka haltijalle valtio sitoutuu maksamaan rahaa tietyin väliajoin. Englanniksi government bond.

Aloitetaan yksinkertaisesta arvopaperista, joka antaa omistajalleen oikeuden kiinteisiin maksuihin määräpäivinä rajatulla ajanjaksolla. Kuvitellaan, että sijoittajilla on täysi luottamus siihen, että maksut myös maksetaan. Paras esimerkki tällaisesta arvopaperista on valtion velkakirja, jonka liikkeeseenlaskijamaan maksukyvyttömyysriski on olematon, kuten Yhdysvalloilla tai Sveitsillä. Tarkastelimme valtion velkakirjoja luvun 10 Numeronmurskaus-osiossa.

Sijoittajat haluavat ostaa ja omistaa vain sellaisia omaisuuseriä, joiden tuottoaste – tulevat maksut suhteutettuina osto- tai myyntihintaan – on samaa tasoa kuin muiden vastaavien omaisuuserien korkokannat. Velkakirjalle luvattu rahavirta on kiinteä, joten ostajan saama korko on sitä suurempi, mitä halvemmalla hän velkakirjan ostaa. Toisin sanoen velkakirjan hinta on kääntäen verrannollinen sen korkotuottoon. Jos talouden muut korkokannat nousevat, myös velkakirjojen koron on noustava, jolloin velkakirjojen hinta laskee.

velkakirja
Arvopaperi, jonka liikkeeseenlaskija sitoutuu maksamaan haltijalle tietyn summan määräajassa. Englanniksi bond. Synonyymi: yrityslaina.

Velkakirjoihin kuuluvat myös yrityslainat, jotka eivät ole riskittömiä. Kun liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyysriski kasvaa, sijoittajat vaativat korkeampaa korkoa vastineeksi arvopaperin omistuksesta. Jos kaksi velkakirjaa lupaa haltijalleen täsmälleen yhtä suurta rahavirtaa, niistä halvempi on se, johon liittyy suurempi riski. Jos sijoittaja ostaa riskialttiimman velkakirjan eikä riski toteudukaan, hän saa paremman koron mutta ottaa vastineeksi kannettavakseen suuremman riskin siitä, ettei saakaan luvattuja maksuja.

Osakkeet

osake
Yrityksen omistusosuus, jolla voi käydä kauppaa. Osakkeen omistajalla on oikeus saada osansa yrityksen voitosta ja hyötyä yrityksen omaisuuden arvon noususta. Englanniksi share.

Osakkeet eroavat velkakirjoista kahdella tavalla: omistajalle maksettavia maksuja ei määritellä täsmällisesti, ja niitä voidaan maksaa miten pitkään hyvänsä. Yritystä pidetään arvokkaana, jos siltä odotetaan hyvää nettotulosta. Jos odotukset muuttuvat, muuttuu myös osakkeen arvo. Osakkeiden arvo riippuu kuitenkin velkakirjojen tapaan myös talouden muista korkokannoista ja siitä, miten suurena tulokseen liittyvää riskiä pidetään.

Riski

systemaattinen riski
Riski, joka koskee kaikkia markkinoilla vaihdettavia omaisuuseriä. Systemaattiselta riskiltä ei voi suojautua sijoittamalla useisiin erilaisiin omaisuuseriin. Englanniksi systematic risk. Synonyymi: markkinariski.
idiosynkraattinen riski
Riski, joka koskee kerralla vain pientä omaisuuserien joukkoa. Idiosynkraattiselta riskiltä voi suojautua hajautetulla salkulla, joka sisältää eri riskeille altistuvia omaisuuseriä. Englanniksi idiosyncratic risk. Synonyymi: yritysriski.

Miten omaisuuserien riskiä voi arvioida? Kysymykseen vastaamiseksi on osattava erottaa toisistaan systemaattinen riski ja idiosynkraattinen riski. Yrityksen tulos voi ylittää tai alittaa odotukset erilaisista syistä. Jotkin tapahtumat ovat luonteeltaan sellaisia, että ne vaikuttavat monenlaisiin arvopapereihin samalla kertaa: niihin kuuluvat kauppapolitiikan muutokset, korkokantojen muutokset tai kansantalouden tavaroiden ja palveluiden kysyntä. Toiset tapahtumat vaikuttavat vain niistä hyötyviin tai kärsiviin yrityksiin: tällaisia ovat esimerkiksi uuden lääkkeen tehon vahvistava tutkimustulos tai ajoneuvon turvallisuuspuutteista johtuva oikeuskanne. Ensimmäisen lajin tapahtumista johtuvaa riskiä sanotaan systemaattiseksi riskiksi tai markkinariskiksi, toisen lajin tapahtumista johtuvaa taas idiosynkraattiseksi riskiksi tai yritysriskiksi.

systeeminen riski
Riski, joka uhkaa koko rahoitusjärjestelmää. Englanniksi systemic risk.

Kolmas riskilaji on systeeminen riski, joka viittaa yleensä koko rahoitusjärjestelmää uhkaaviin riskeihin. Tutustumme systeemisiin riskeihin lähemmin luvussa 17, jossa käsitellään muun muassa vuoden 2008 finanssikriisiä.

Tämän oivalsivat 1960-luvulla William Sharpe, John Lintner ja muut Harry Markovitzin aiempien tutkimusten perusteella.

Rahoituksen taloustieteen kantavia ajatuksia on se, ettei yritysriski periaatteessa vaikuta arvopaperien arvostukseen, koska sijoittajat pystyvät käytännössä poistamaan riskin hajauttamalla sijoituksensa eli kokoamalla sijoitussalkkuunsa suuren määrän erilaisia omaisuuseriä, joista jokaisella on salkussa vain pieni paino. Jokaisella ajanjaksolla joihinkin salkkuyrityksistä kohdistuu positiivisia sokkeja ja joihinkin negatiivisia, mutta jos sokit todella ovat yrityskohtaisia, ne pääsääntöisesti kumoavat toisensa eivätkä vaikuta salkkuun kokonaisuutena.

Systemaattinen riski kohtelee sijoitussalkkuja eri tavoin. Sen aiheuttavat sokit, jotka koskevat monenlaisia arvopapereita samalla kertaa ja joilta ei voi suojautua hajauttamalla. Yrityksiin kohdistuu eri suuruisia systemaattisia riskejä sen mukaan, miten voimakkaasti niiden tulos korreloi koko markkinoiden tuloksen kanssa. Fordin, Chryslerin ja muiden autonvalmistajien tulos riippuu voimakkaasti yleisestä taloustilanteesta, koska laskusuhdanteessa kuluttajat lykkäävät auton ostoa. Sitä vastoin kotitalouksia palvelevat kaasu- ja sähköyhtiöt ovat varsin hyvin turvassa tällaiselta riskiltä, koska energiankulutus ei erityisemmin vaihtele taloustilanteen mukaan.

tuottovaatimus
Alin mahdollinen tuottoaste, jolla sijoittajat ovat valmiit omistamaan yrityksen osakkeita. Tuottovaatimus on suuri, jos yritys on hyvin altis systemaattiselle riskille. Englanniksi market capitalisation rate. Synonyymi: tuotto-odotus.

Jos yritys on hyvin altis systemaattiselle riskille, sijoittajat vaativat sen osakkeille korkeampaa keskituottoa, koska he eivät voi helposti suojautua tuloksen vaihtelulta hajauttamalla. Osakkeita ostaakseen sijoittajat vaativat vähintään tiettyä tuottoastetta, jota kutsutaan tuottovaatimukseksi tai tuotto-odotukseksi. Tuottovaatimus on suurempi ceteris paribus, jos yritykseen kohdistuu suuri systemaattinen riski. Jos siis tulosodotukset ovat samat, yrityksen osake on arvokkaampi, jos tuottovaatimus on pieni.

Kaupankäyntistrategiat

osakkeen substanssiarvo
Osakkeen hinta, joka perustuu arvioituun tulevaan tulokseen ja riskitasoon. Englanniksi fundamental value.

Tulosodotusten ja systemaattisen riskin perusteella laskettua osakkeen tai arvopaperin hintaa sanotaan joskus substanssiarvoksi. Monien institutionaalisten sijoittajien sijoitusstrategiana on ostaa sellaisia omaisuuseriä, jotka on niiden näkemyksen mukaan hinnoiteltu alle substanssiarvon, ja myydä vastaavasti pois substanssiarvoonsa nähden ylihinnoitellut omaisuuserät. Näin toimivat esimerkiksi aktiiviset rahastot ja jotkin hedgerahastot.

Toisenlaisissa kaupankäyntistrategioissa ei aina edes yritetä arvioida substanssiarvoa. Tiheästi kauppaa käyvät sijoittajat etsivät joskus markkinoilta merkkejä momentum-ilmiöstä eli hintatrendeistä: he ostavat silloin, kun odottavat hinnannousun jatkuvan, ja myyvät silloin, kun odottavat hinnan laskevan. Joskus sijoittajat ovat valmiita maksamaan arvopaperista yli substanssiarvon, jos he uskovat hinnan nousevan vielä ennestäänkin substanssiarvoa suuremmaksi. Silloin arvopaperin ostaja voi tehdä voittoa ostamalla halvalla ja myymällä kalliilla, vaikkei substanssiarvo muuttuisi.

spekulaatio
Omaisuuserien kauppa, jonka tarkoituksena on hyötyä ennakoidusta hinnanmuutoksesta. Englanniksi speculation.

Substanssiarvoon perustuva kaupankäynti on eräs spekulaation muoto. Se pohjautuu näkemykseen, että hinnat palautuvat pian substanssiarvojen tasalle. Myös momentum-strategia eli hintatrendin seuraaminen on spekulaatiota. Se taas pohjautuu näkemykseen, että tilapäisetkin trendit yleensä jatkuvat jonkin aikaa. Substanssiarvo- ja momentum-kaupan lisäksi moderneilla rahoitusmarkkinoilla käytetään paljon muitakin strategioita. Ne vaikuttavat hintakehitykseen mutta myös siihen, miten herkästi markkinoilla syntyy kuplia ja romahduksia.

Miten taloustiede hyödyntää empiriaa Joukkojen viisautta: härän paino ja osakkeen arvo

Mikä hinta on oikea esimerkiksi Facebookin osakkeelle? Pitäisikö hinnanmääritys uskoa taloustieteen asiantuntijoille vai onko järkevää antaa hinnan määräytyä markkinoilla miljoonien ihmisten toimista – ihmisten, joista vain harvalla on talouden tai yrityksen tulevaisuudennäkymien asiantuntemusta?

Taloustiede ei vielä tunne hintamekanismin yksityiskohtia läheskään kattavasti. Tärkeitä ymmärryksen ituja on kuitenkin saatu odottamattomasta lähteestä: Englannin Plymouthissa vuonna 1907 pidetystä maatalousnäyttelystä, jossa järjestettiin arvauskilpailu. Näyttelyvieraille esiteltiin elävää härkää. Maksamalla kuusipennysen (2,5 nykyistä pennyä) he saivat arvuutella härän teuraspainoa eli sitä, miten paljon härästä saisi myytäväksi kelpaavaa lihaa. Se arvaaja, joka kirjoitti arpalippuunsa lähimmäksi osuneen vastauksen, sai palkinnon.

Kilpailuun osallistuneet arvaukset päätyivät tiedemies Francis Galtonin haltuun. Galton havaitsi, että satunnaisesti valittu arvaaja osui harhaan noin 40 paunan verran. Sen sijaan arvausten mediaani – josta Galton käytti nimeä vox populi, kansan ääni – osui hämmästyttävän lähelle oikeaa arvoa. Eroa oli alle prosentti, yhdeksän paunaa.

Tarinan opetus taloustieteen kannalta on se, että jos otetaan suuri joukko maallikoita, heidän keskimmäinen arvauksensa on usein erittäin tarkka. Se voi voittaa tarkkuudessa kokeneen eläinlääkärin tai karjankasvattajan arvion.

Galton käytti kaikkia arvauksia edustavana tunnuslukuna mediaania, jolloin kansan ääneksi tuli (oletetun) tietäväisimmän arvaajan ääni, mutta tuo tietäväisin arvaaja valikoitui kaikkien muiden arvausten perusteella. Kansan ääni muodostettiin käyttämällä kaikkea saatavilla olevaa informaatiota, mukaan luettuina etiäisiä ja aavistuksia, jotka johtivat täysin poikkeaviin arvauksiin.

Galtonin tulos on esimerkki joukkojen viisaudesta. Taloustieteilijälle käsite on varsin kiinnostava, sillä se sisältää monia hyvän hintamekanismin aineksia, joskin mutkia on suoristettu.

Kansan äänen osuvuutta edesauttoivat eräät arvauskisan piirteet, jotka jo Galton tunnisti. Kilpailusta perittiin pientä osallistumismaksua, jolloin hyvin monella oli varaa osallistua mutta pelleilijät karsiutuivat joukosta. Kilpailijat kirjoittivat arvauksensa paperille rauhassa, eikä niihin vaikuttanut ”palopuhe tai tunnekuohu”. Toive palkinnosta kannusti keskittymään tehtävään.

Osallistujien joukossa oli karjankasvatuksen tuntijoita mutta myös paljon tietämättömiä, joiden näkemystä ohjailivat Galtonin mukaan muut näyttelyvieraat ja oma mielikuvitus. Galtonin tunnusluvuksi valitsema mediaani ei poistanut tietämättömien arvaajien vaikutusta mutta vähensi sitä niin, etteivät yksittäiset villit veikkaukset (esimerkiksi kymmenkertaisesti liian suuret luvut) vieneet kansan ääntä kovin kauas ryhmän yhteisestä näkemyksestä.

Eräänlainen kansan äänen kanava on myös pörssi: siellä arvaillaan yritysten arvoa, ja arvaukset heijastavat usein vaikkeivät aina varsin tarkasti yrityksen johtamisen, teknologian ja markkinanäkymien muutoksia.

Joukkojen viisaus selittää myös vedonlyöntimarkkinoiden ennustuskykyä. Iowan osavaltionyliopiston sähköisillä Iowa Electronic Markets ‑vedonlyöntimarkkinoilla käydään kauppaa sopimuksilla, joiden tuotto riippuu tulevaisuuden vaalituloksista. Sopimukset ovat omaisuuseriä, joiden hintaan suodattuvat suuren osallistujajoukon tietämys, aavistukset ja arvaukset. Poliittiset vedonlyöntimarkkinat pystyvät ennustamaan vaalituloksia omituisen tarkasti kuukausia etukäteen, joskus paremmin kuin gallupit tai edes useita gallupeja yhdistelevät kannatusmittaukset. Muilla vedonlyöntimarkkinoilla tuhannet ihmiset lyövät vetoa esimerkiksi siitä, kuka voittaa parhaan naispääosan Oscar-palkinnon. Taannoin kaavailtiin markkinoita jopa sille, milloin Yhdysvalloissa nähdään seuraava suuri terrori-isku.

Kysymys 11.4 Valitse oikeat vastaukset

Mikä seuraavista väittämistä pitää paikkansa?

  • Yrityksen osakkeen substanssiarvo riippuu odotetusta tulevasta voitosta ja systemaattisesta riskistä.
  • Jos yrityksen osakekurssi nousee, vaikkei yrityksen kannattavuusnäkymistä tai systemaattisesta riskistä kuulu uutta tietoa, se merkitsee, että substanssiarvo kasvaa.
  • Jos ostaa osakkeen substanssiarvoa kalliimmalla hinnalla siinä toivossa, että voi myydä sen jollekulle vielä kalliimmalla, menettää varmasti rahansa.
  • Osakkeen substanssiarvosta vallitsee aina yksimielisyys sijoittajien kesken.
  • Substanssiarvo tarkoittaa sijoittajan odotettavissa olevaa tulovirtaa, joka riippuu odotetusta tulevasta voitosta ja systemaattisesta riskistä.
  • Mikäli kannattavuudesta tai riskistä ei ole uutta tietoa, substanssiarvo ei ole muuttunut, jolloin kurssinousu kielii spekulaatiosta.
  • Ostostrategialla voi saada tuottoa, jos ehtii myydä ennen kurssilaskua.
  • Sijoittajat eivät välttämättä ole yksimielisiä, koska heillä saattaa olla keskenään erilaista tietoa kannattavuusnäkymistä.

11.6 Arvopaperien kysynnän ja tarjonnan vaihtelu

ensimarkkinat ja jälkimarkkinat
Ensimarkkinoilla hyödyke tai arvopaperi myydään ensimmäistä kertaa. Kun esimerkiksi yritys myy osakkeitaan sijoittajille ensimmäisen kerran eli laskee osakkeita liikkeeseen, se tapahtuu ensimarkkinoilla. Tätä sanotaan listautumisanniksi. Kun osakkeilla sen jälkeen käydään kauppaa pörssissä, se tapahtuu jälkimarkkinoilla. Myös tapahtumalipuilla on jälkimarkkinat, joilla ensimarkkinoilta ostettuja lippuja myydään eteenpäin. Englanniksi primary market and secondary market.

Kun yritys myy uusia osakkeita yleisölle, tapahtumaa kutsutaan ensimmäiseksi julkiseksi liikkeellelaskuksi eli listautumisanniksi (englanniksi IPO). Sen jälkeistä kaupankäyntiä arvopaperipörssissä kutsutaan kaupankäynniksi jälkimarkkinoilla.

arvopaperipörssi
Arvopapereiden markkinapaikka, joilla käydään kauppaa osakkeilla ja muilla rahoitusvaroilla. Yritykset, joiden osakkeilla kauppaa käydään, merkitään pörssilistalle. Englanniksi stock exchange.

Rahoitusmarkkinoilla hinnat muuttuvat jatkuvasti. Kuvion 11.11 käyrä esittää News Corpin (NWS) osakkeen hinnan eli osakekurssin vaihtelua Nasdaq-arvopaperipörssissä eräänä toukokuun päivänä vuonna 2014. Pylväskaavio kertoo, miten paljon osaketta vaihdettiin eri kellonaikoina. Markkinat avautuivat kello 9.30 aamulla, ja kohta sen jälkeen osakekurssi oli 16,66 dollaria. Kaupankäyntipäivän mittaan kurssi kävi alimmillaan 16,45 dollarissa kaksi kertaa, kello 10 ja kello 14. Kun markkinat sulkeutuivat, osakekurssi oli 16,54 dollaria ja miltei 556 000 osaketta oli vaihtanut omistajaa.

Kuvio 11.11 News Corpin osakekurssi ja kaupankäyntivolyymi 7.5.2014.

Bloomberg L.P., luettu 28.5.2014.

Joka hetkenä, jona News Corpin osakkeiden markkinat ovat avoinna, yhtiön jokaisella osakkeenomistajalla on oma reservaatiohintansa eli alin hinta, jolla he olisivat valmiit myymään osakkeensa. Toiset taas olisivat valmiit ostamaan, jos saavat markkinoilta sopivan tarjouksen. Kun ostajien ja myyjien näkemykset News Corpin kannattavuudesta muuttuvat, myös heidän osto- tai myyntihalukkuutensa muuttuu. Kuviosta 11.12 voit tutkia, miten kysynnän ja tarjonnan vaihtelu vaikuttaa arvopaperien hintaan. Käyrät kuvaavat osakkeen kysynnän ja tarjonnan tuntimäärää eri hinnoilla.

Kuvio 11.12 Lupaavia tietoja kannattavuudesta.

Alkutilanteen tasapaino

Alussa markkinat ovat tasapainossa pisteessä A, jossa myydään tunnin aikana 6 000 osaketta 16,50 dollarin hintaan.

Lupaavia tietoja kannattavuudesta

News Corpin kannattavuudesta tihkuu lupaavia tietoja, jotka siirtävät kysyntäkäyrää …

Lupaavia tietoja kannattavuudesta

… ja samanaikaisesti tarjontakäyrää.

Uusi tasapaino

Markkinoiden uusi, tilapäinen tasapaino on pisteessä B. Osakekurssi on noussut 16,50 dollarista 16,65 dollariin. Kuviossa kysynnän muutos on suurempi kuin tarjonnan, joten myös kaupankäyntimäärä kasvaa.

Elävän elämän pörssissä kauppaa ei käydä tunneittain tai muutenkaan tiettyinä hetkinä. Kaupankäynti on jatkuvaa, ja hinnat muuttuvat koko ajan. Pörssin kaupankäyntimekanismia sanotaan jatkuvaksi kaksipuoliseksi huutokaupaksi.

rajahintatoimeksianto
Ostajan tai myyjän ilmoittama omaisuuserän hinnan ja määrän yhdistelmä, jolla kaupan voi toteuttaa. Englanniksi limit order.

Jos haluaa ostaa osakkeita, voi tehdä rajahintatoimeksiannon, jossa ilmoittaa haluamansa osakemäärän ja hinnan. Ostotoimeksianto esimerkiksi sadasta News Corpin osakkeesta 16,50 dollarin rajahintaan tarkoittaa, että ostaja sitoutuu ostamaan sata osaketta, jos hän saa ne 16,50 dollarilla tai halvemmalla. Tämä on ostajan reservaatiohinta. Myyjä voi vastaavasti tehdä myyntitoimeksiannon, jolla hän sitoutuu myymään tietyn määrän osakkeita, jos saa niistä vähintään ilmoittamansa summan eli myyjän reservaatiohinnan.

tarjouskirja
Toteuttamattomien osto- ja myyntitoimeksiantojen luettelo. Englanniksi order book.

Ostotoimeksiannon käsittelyssä on kaksi vaihtoehtoa. Jos jokin vielä toteuttamaton myyntitoimeksianto sisältää ostajan haluaman osakemäärän samalla tai alemmalla myyntihinnalla kuin ostajan rajahinta, osakekauppa toteutuu. Jos tällaista myyntitoimeksiantoa ei ole, ostotoimeksianto merkitään tarjouskirjaan (joka on sähköinen tiedosto) ja se voidaan toteuttaa tulevista myyntitoimeksiannoista.

Tarjouskirjassa ostotoimeksiannot (bid) ovat hinnan mukaan laskevassa järjestyksessä ja myyntitoimeksiannot (ask) nousevassa järjestyksessä. Kuvion 11.13 taulukosta näet News Corpin osakkeen tarjouskirjan ensimmäiset rivit 8.5.2014 keskipäivän aikoihin.

Ostotoimeksianto (bid) Myyntitoimeksianto (ask)
Hinta ($) Määrä Hinta ($) Määrä
16,56 400 16,59 500
16,55 400 16,60 700
16,54 400 16,61 800
16,53 600 16,62 500
16,52 200 16,63 500

Kuvio 11.13 News Corpin osakkeen osto- ja myyntihintoja jatkuvan kaksipuolisen huutokaupan tarjouskirjasta.

Yahoo Finance, luettu 8.5.2014.

Sadan osakkeen ostomääräys 16,57 dollarin hintaan ei toteudu tarjouskirjan perusteella, joten se merkittäisiin ylimmäksi ostotoimeksiantojen sarakkeeseen. Sitä vastoin 600 osakkeen ostotoimeksianto 16,60 dollarin hintaan toteutuisi saman tien, koska se voidaan täsmäyttää tarjouskirjan myyntitoimeksiantoihin. Ostaja saisi 500 osaketta 16,59 dollarin hintaan ja 100 osaketta 16,60 dollarin hintaan. Jos ostotoimeksianto täsmäytyy heti, kauppa toteutetaan aina ostajan kannalta parhaan myyntitoimeksiannon hintaan. Jos taas myyntitoimeksianto täsmäytyy heti aiempien ostotoimeksiantojen kanssa, kaupat toteutetaan myyjän kannalta parhaan ostotoimeksiannon hintaan.

Tämä mekanismi saa markkinahinnat muuttumaan päivän mittaan. Jos joku kuulee huonoja uutisia News Corpista – kenties kaupungilla huhutaan, että yhtiön hallituksen jäsen on eroamassa – ja arvioi, ettei uutinen vielä ole välittynyt osakkeen hintaan, hän tekee myyntitoimeksiannon suurelle osakemäärälle alle 16,56 dollarin hintaan, ja kaupat toteutuvat heti aiempien ostotoimeksiantojen perusteella. Samalla ostotoimeksiannot poistuvat tarjouskirjasta ja osakekurssi laskee. Jos taas uutiset ovat hyviä, alimman myyntihinnan ylittävät ostotoimeksiannot toteutuvat heti aiemmista myyntitoimeksiannoista, ja hinta nousee kauppa kaupalta.

Jatkuvan hintavaihtelun takia on ehkä vaikeaa mieltää, että osakemarkkinoilla on tasapainotila. Siitä huolimatta osakekurssitkin pyrkivät aina tasolle, jolla kysyntä ja tarjonta kohtaavat.

Näin ylituoton tavoittelu johtaa tasapainoon myös arvopaperimarkkinoilla:

  • Ostajat, jotka uskovat saavansa etua ostamalla News Corpin osakkeita tiettyyn hintaan, tekevät ostotoimeksiannon valitsemaansa hintaan.
  • Myyjät, jotka uskovat saavansa etua osakkeita myymällä, tekevät myyntitoimeksiannon valitsemaansa hintaan.
  • Hinta heijastaa aina kaikkien ylituottoa tavoittelevien markkinaosapuolten toimien yhdistettyä tulemaa, myös niiden, jotka tyytyvät pitämään osakkeensa.

Harjoitus 11.5 Kysyntä- ja tarjontakäyrät

  1. Piirrä News Corpin osakkeen kysyntä- ja tarjontakäyrät kuvion 11.13 tarjouskirjarivien perusteella.
  2. Selitä, mikseivät käyrät leikkaa.

Kysymys 11.5 Valitse oikeat vastaukset

Taulukko esittää News Corpin osakkeen tarjouskirjaa. Mikä seuraavista sitä koskevista väittämistä pitää paikkansa?

Ostomääräys Myyntimääräys
Hinta ($) Määrä Hinta ($) Määrä
16,56 400 16,59 500
16,55 400 16,60 700
16,54 400 16,61 800
16,53 600 16,62 500
16,52 200 16,63 500
  • Joku haluaa ostaa 500 osaketta 16,59 dollarin kappalehintaan.
  • Ostomääräys, jonka rajahinta on 16,56 dollaria, tarkoittaa sitä, että ostaja maksaa vähintään 16,56 dollaria osakkeelta.
  • Sadan osakkeen myyntimääräys 16,58 dollarin rajahintaan ei toteudu.
  • 600 osakkeen ostomääräys 16,59 dollarin rajahintaan toteutuu niin, että ostaja saa 500 osaketta 16,59 dollarin hintaan ja loput 100 osaketta 16,60 dollarin hintaan.
  • Rajahinta 16,56 dollaria on myyntimääräysten sarakkeessa. Se tarkoittaa, että joku haluaa myydä 500 osaketta tähän hintaan.
  • Hinta tarkoittaa ostajan tai myyjän reservaatiohintaa. Ostaja maksaisi siis enintään 16,56 dollaria.
  • Määräystä ei voi toteuttaa, koska yhdessäkään ostomääräyksessä rajahinta ei ole riittävän korkea.
  • Ostaja maksaa korkeintaan 16,59 dollaria, joten kaupat tehdään 500 osakkeesta. Loppujen sadan osakkeen osalta ostomääräys jää toteutumatta.

11.7 Hintakuplat

raaka-aineet
Hyödykkeitä, joilla käydään kauppaa osakkeiden tapaan. Niihin kuuluvat muun muassa öljy ja kaasu; kulta, hopea ja eräät muut metallit; sekä eräät maataloustuotteet, kuten kahvi ja sokeri. Englanniksi commodities.

News Corpin osakekurssi muuttuu notkeasti. Hintojen notkeus leimaa myös muita omaisuuserien markkinoita, joilla ostetaan ja myydään valtion velkakirjoja tai kelluvia valuuttoja, raaka-aineita kuten kultaa, raakaöljyä ja viljaa sekä asuntoja, taideteoksia ja muuta aineellista omaisuutta.

hintakupla
Omaisuuserän huomattava pitkäaikainen hinnannousu, jota ruokkivat odotukset tulevasta hinnannoususta. Englanniksi asset price bubble.

Tunti- ja päivävaihtelun lisäksi osakekursseissa esiintyy pidemmänkin aikavälin suuria edestakaisia liikkeitä, joita nimitetään usein kupliksi. Kuvio 11.14 esittää Nasdaq Composite -pörssi-indeksin arvonkehitystä vuosina 1995–2005. Indeksi on sisältämiensä yritysten osakekurssien keskiarvo, jossa yritykset on painotettu markkina-arvonsa mukaan. Nasdaq Composite ‑indeksiin kuului tarkastelujaksolla paljon nopeasti kasvavia teknologiayhtiöitä, joiden arvoa on vaikea määrittää.

Kuvio 11.14 Nasdaq Composite ‑indeksi 1995–2004 ja IT-kupla.

Yahoo Finance, luettu 14.1.2014.

Tarkastelujakson alussa indeksin arvo oli alle 750, mutta se kipusi viidessä vuodessa yli viidentuhannen, mikä merkitsee muhkeaa 45 prosentin vuotuista tuottoastetta. Sitten indeksin arvosta katosi kaksi kolmannesta vajaassa vuodessa, ja lopulta arvoksi vakiintui suurin piirtein 1 100, joka on lähes 80 prosenttia alle huippunoteerauksen. Tapahtumaketju tunnetaan nykyisin IT-kuplana.

Tieto, epävarmuus ja näkemykset

Kupla tarkoittaa, että omaisuuserän hinta erkaantuu huomattavasti ja pitkäaikaisesti substanssiarvostaan. Omaisuuserä voi olla arvopaperi tai muuta omaisuutta.

Omaisuuserän substanssiarvoa koskeva uusi tieto kanavoituu markkinoille joskus nopeasti ja luotettavasti. Kun vaikkapa sijoittajien näkemykset yrityksen tulevasta tuloskehityksestä muuttuvat, osakekurssi korjautuu melkeinpä heti. Hyvät tai huonot uutiset patenteista, oikeudenkäynneistä, avainhenkilöiden sairastumisesta tai irtisanoutumisesta, tulosyllätyksistä tai yrityskaupoista voivat vilkastuttaa kaupankäyntiä ja johtaa nopeisiin hinnanvaihteluihin.

momentum-kaupankäynti
Osakekaupan strategia, joka perustuu ajatukseen, että uusi tieto kanavoituu osakekursseihin viipeellä, jolloin hinnat korreloivat positiivisesti lyhyellä aikavälillä. Englanniksi momentum trading.

Osakekurssin vaihtelu johtuu usein yrityksen taloudellista tilaa koskevasta tärkeästä tiedosta, ja sen vuoksi tiedosta paitsi jääneet pörssikaupan kävijät yrittävät päätellä sen kurssivaihtelusta. Friedrich Hayek sanoisi, että kurssivaihtelut ovat viestejä. Jotta markkinat toimisivat, ostajien ja myyjien on reagoitava viesteihin. Jos he kuitenkin tulkitsevat kurssinousun ennusmerkiksi tulevasta noususta (kuten momentum-kaupankäynnissä), se voi käynnistää itseään vahvistavan kurssinousukierteen, joka synnyttää lopulta hintakuplan ja sen jälkeen äkkinäisen kurssilaskun eli romahduksen.

Markkinoilla on kolmenlaisia toisiinsa kytkeytyviä piirteitä, jotka saattavat johtaa kupliin:

  • Jälleenmyyntiarvo. Omaisuuserän kysyntä johtuu yhtäältä omistajan saamasta edusta – osakkeen osinkotuotosta tai tunnetun taiteilijan maalauksen olohuonetta kaunistavasta vaikutuksesta – ja toisaalta siitä, että omaisuus tarjoaa mahdollisuuden spekuloida hintamuutoksilla. Asuntosijoittaja voi hankkia asunnon kahdesta syystä, sekä saadakseen vuokratuloja että päästäkseen osalliseksi pääoman arvonnoususta omistamalla asunnon aikansa ja myymällä sen sitten. Omaisuuserien hinnan kehityksestä liikkuu aina erilaisia näkemyksiä, jotka muuttuvat, kun sijoittajat saavat uutta tietoa tai päättelevät muiden reagoivan uuteen tietoon.
  • Kaupankäynnin helppous. Rahoitusmarkkinoilla kaupankäynti on helppoa, sillä sijoittaja voi hetkessä ryhtyä myyjästä ostajaksi tai päinvastoin, jos hän muuttaa näkemystään siitä, laskeeko vai nouseeko omaisuuserän hinta. Puolenvaihto ei ole mahdollista tavallisten tavaroiden ja palveluiden markkinoilla, joilla myyjinä ovat osaavaa työvoimaa ja erikoistuneita investointihyödykkeitä käyttävät yritykset, ostajina taas toiset yritykset tai kotitaloudet.
  • Ostojen rahoittaminen lainalla. Jos markkinaosapuolet voivat ottaa lainaa ja lisätä sen turvin kysyntäänsä niille omaisuuserille, joiden arvon he odottavat nousevan, hinnannousu voi jatkua jatkumistaan. Se saattaa synnyttää kuplia ja niitä seuraavia romahduksia.

Ekonomistit erimielisinä Onko kuplia oikeasti?

Kuvion 11.14 hinnanvaihteluista (sekä seuraavan alaluvun kuviosta 11.20) voisi arvella, että omaisuuserien hinnat heilahtelevat villisti ilman järkevää kytköstä siihen, millaisia tuloja niiden voi kohtuullisesti odottaa tuottavan omistajilleen.

Onko kuplia kuitenkaan todella olemassa, vai ovatko ne jälkiviisauden luomaa harhaa? Toisin sanoen: voiko kuplan tunnistaa ennen kuin se puhkeaa ja markkinat romahtavat? Rahoitusmarkkinoihin vihkiytyneet eturivin taloustieteilijät ovat tutkimusaineiston perusteella – ehkä yllättäen – eri mieltä vastauksesta. Vastakkaisia näkemyksiä edustavat esimerkiksi Eugene Fama ja Robert Shiller, jotka jakoivat taloustieteen Nobelin vuonna 2013 (kolmas palkittu oli Lars Peter Hansen).

Faman mielestä kuplista on turha puhuakaan:5

Sanaa käytetään paljon. Minusta se ei tarkoita mitään. – – Jälkikäteen on helppo sanoa, että hinnat laskivat, siispä markkinoilla oli kupla. Minusta suurin osa kuplista on pelkkää jälkiviisautta. Jälkeenpäin löytyy aina joku, joka varoitteli, että hinnat ovat liian korkealla. Aina joku varoittelee, että hinnat ovat liian korkealla. Jos sitten osoittautuu, että hän oli oikeassa, hänet julistetaan neroksi. Jos hän onkin väärässä, hänet unohdetaan. Yleensä varoittelijat ovat puolet kerroista oikeassa ja puolet väärässä.

Fama ilmaisee tässä periaatteen, joka tunnetaan taloustieteessä tehokkaiden markkinoiden hypoteesina ja jonka mukaan kaikki yleisesti saatavilla oleva substanssiarvoa koskeva tieto kanavoituu hintoihin käytännössä välittömästi.6 Toinen talousnobelisti, Faman luja liittolainen Robert Lucas selitti näkemystä näin vuonna 2009, kun finanssikriisi oli valloillaan:7

On aivan varmaa, ettei mikään mallivalikoima pysty nyt eikä koskaan ennustamaan arvopaperimarkkinoiden äkkipudotuksia, sellaista kuin Lehman Brothersin konkurssista seurannut syyskuun syöksy. Tässä ei ole mitään uutta. Asia on ollut tiedossa yli 40 vuotta, ja se on itse asiassa Eugene Faman tehokkaiden markkinoiden hypoteesin keskeinen seuraus. – – Jos joku taloustieteilijä kehittäisi kaavan, jolla kriisin voisi ennustaa luotettavasti vaikka viikkoa etukäteen, kaavasta tulisi yleisesti saatavilla olevaa tietoa, jolloin hinnat laskisivat viikkoa aikaisemmin.

Markus Brunnermaier perustelee vastineessaan Lucasille, miksei tämä väite ole aukoton:8

Kuten Bob Lucas toteaa, on tietenkin niin, että kun sijoittajat tietävät yleisesti kuplan puhkeavan ensi viikolla, he puhkaisevat sen jo tänään. Käytännössä yksittäinen sijoittaja ei kuitenkaan voi tietää, milloin muut alkavat käydä kauppaa kuplaa vastaan. Tämän epävarmuuden takia jokainen sijoittaja empii, ymmärtääkö hän poistua markkinoilta (tai myydä lyhyeksi) hyvissä ajoin ennen kuplan puhkeamista. Siitä seuraa, etteivät yksittäiset sijoittajat kovin halukkaasti ui vastavirtaan. He saattavat päinvastoin pysytellä kyydissä pitkäänkin, jolloin hintojen korjausliike tulee vasta pitkän ajan jälkeen ja usein äkillisesti. Tätä näkemystä tukee myös empiirinen tutkimus osakekurssien ennustettavuudesta. Hinta ei välttämättä ole ”kohdallaan” silloinkaan, kun markkinoilla ei pysty tekemään pikavoittoja; arbitraasikauppaa rajoittavat nimittäin rahoituksen saatavuus ja hinta.

Tämä ajatus avaa radikaalisti toisenlaisen näkökulman tulevaisuuden rahoitusjärjestelmän rakentamiseen. Keskuspankkien ja rahoitusmarkkinaviranomaisten täytyy vahtia kuplien syntymistä herkeämättä ja auttaa sijoittajia uimaan vastavirtaan yhteistuumin kuplan paisuessa. Nykyinen kriisi on osoittanut, ettei sotkujen siivoaminen kuplan puhkeamisen jälkeen riitä, vaan kuplat on yritettävä torjua heti syntyvaiheessa.

Robert Shiller on esittänyt, että parhaillaan muodostuvan kuplan voisi tunnistaa varsin yksinkertaisten, julkisesti saatavien tilastojen perusteella, esimerkiksi seuraamalla osakekurssin ja osakekohtaisen tuloksen suhdelukua. Jos sijoittaja ui vastavirtaan ostamalla tämän mittarin mukaan edullisia omaisuuseriä ja myymällä kalliita, hänelle voi aiheutua lyhyellä aikavälillä tappioita mutta pitkällä aikavälillä voittoja, jotka Shillerin arvion mukaan ovat suurempia kuin hän saisi sijoittamalla riskiltään vastaavaan hajautettuun arvopaperisalkkuun.

Shiller ja Barclays-pankki ovat yhteistyössä lanseeranneet teorian mukaan toimivan sijoitustuotteen, joka on nimeltään exchange-traded note eli pörssinoteerattu velkakirja. Velkakirjan arvo on sidottu suhdannekorjattuun hinnan ja tuloksen suhdelukuun (CAPE), joka ennustaa Shillerin mukaan hintoja pitkällä aikavälillä. Shilleristä voikin sanoa, että hän elää niin kuin taloustieteilijänä opettaa. CAPE-indeksin vaihtelua voi seurata Barclaysin verkkosivustolta.9

Kuvion 11.14 tarinaa IT-kuplasta voi siis tulkita kahdella hyvin erilaisella tavalla:

järjetön intoilu
Prosessi, joka johtaa omaisuuserien yliarvostukseen. Ilmausta käytti ensimmäisenä vuonna 1996 Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtaja Alan Greenspan. Taloustieteilijä Robert Shiller otti sen laajempaan käyttöön tieteellisenä käsitteenä. Englanniksi irrational exuberance.
  • Faman tulkinta. Omaisuuserien hinnat perustuivat koko ajan parhaaseen saatavilla olevaan tietoon, ja romahdus johtui siitä, että yritysten tulevaisuudennäkymiä koskeva tieto muuttui rajusti. Kun toimittaja John Cassidy haastatteli Famaa The New Yorker ‑lehteen vuonna 2010, nobelisti arvosteli kuplia perustelevia argumentteja ”löperöiksi”.10
  • Shillerin tulkinta. 1990-luvun lopun kurssinousu nojasi yksinomaan odotuksiin siitä, että nousu jatkuisi edelleen. Shiller puhui sijoittajien ”järjettömästä intoilusta”. Hän valitsi ilmauksen otsikoksi kirjalleen Irrational Exuberance, jonka ensimmäisessä luvussa hän selittää ajatustaan.11

Harjoitus 11.6 Jalokivimarkkinat

The New York Times ‑lehden artikkelissa kerrotaan, miten uudet jalokiviesiintymät vaikuttavat opaalien, safiirien ja smaragdien maailmanmarkkinoihin.

  1. Selitä kysyntä-tarjonta-analyysin avulla, miksi Etiopian opaalilöydös huolestuttaa Australian jalokivikauppiaita.
  2. Mitkä tekijät vaikuttavat jalokivien ostajan maksuhalukkuuteen? Miksi Madagaskarin safiirit ovat halvempia kuin aasialaiset?
  3. Selitä, miksi kuluttajat ovat kiinnostuneita jalokivien alkuperästä. Eikö kuluttajan kannattaisi päättää maksuhalukkuutensa pelkästään sen perusteella, miellyttääkö jalokivi häntä itseään?
  4. Perustuuko tietyiltä alueilta kaivettujen jalokivien arvostus mielestäsi todelliseen laatueroon?
  5. Voisiko jalokivimarkkinoilla syntyä kuplia?

Kysymys 11.6 Valitse oikeat vastaukset

Mikä seuraavista kuplia koskevista väittämistä pitää paikkansa?

  • Kupla syntyy, kun osakkeen substanssiarvo kasvaa liian nopeasti.
  • Kuplien todennäköisyys on pienempi sellaisilla markkinoilla, joilla on helppoa siirtyä ostajasta myyjäksi.
  • Momentum-kaupankäynti lisää kuplien todennäköisyyttä.
  • Kuplia esiintyy ainoastaan rahoitusmarkkinoilla.
  • Kupla syntyy, kun omaisuuserän markkinahinta poikkeaa substanssiarvosta huomattavasti ja pitkäaikaisesti.
  • Kuplien todennäköisyys on tällaisilla markkinoilla suurempi.
  • Momentum-kaupankäynnissä omaisuuseriä ostetaan tai myydään substanssiarvon sijasta hinnannousun tai ‑laskun perusteella. Siksi se voi edesauttaa kuplien syntymistä.
  • Kuplia voi syntyä missä tahansa markkinoilla, joilla omaisuuseriä voi myydä edelleen, kuten asuntomarkkinoilla.

11.8 Kuplien ja romahdusten mallintaminen

Arvopaperimarkkinoilla voi syntyä kuplia, koska arvopaperien kysyntä riippuu osittain tulevaa jälleenmyyntihintaa koskevista odotuksista. Sama ajatus voisi päteä myös kestokulutushyödykkeisiin, kuten asuntoihin, maalauksiin ja vanhojen autojen tai postimerkkien tapaisiin keräilytavaroihin. Sopiiko hinnanottajaostajien ja ‑myyjien mallimme näiden markkinoiden kuvaamiseen?

Kuvioon 11.15 on piirretty kysyntä- ja tarjontakäyrät Siipikiesi Oy:n, (vielä) kuvitteellisen lentäviä autoja valmistavan yrityksen osakkeille. Osakekurssi on alkutilanteessa alimman kysyntäkäyrän mukaisesti 50 euroa. Kun potentiaaliset sijoittajat ja pörssikaupan kävijät saavat lupaavia uutisia Siipikiesin tulevaisuuden kannattavuusnäkymistä, kysyntäkäyrä siirtyy oikealle ja kurssi nousee 60 euroon. Yksinkertaisuuden nimissä oletamme, että tarjontakäyrä pysyy paikallaan.

Kysynnän eksogeenisella kasvulla on aluksi samanlainen vaikutus kuin leipä- tai hattumarkkinoilla. Mitä sitten tapahtuu, selviää kuvion 11.15 seuraavista vaiheista.

Kuvio 11.15 Siipikiesi Oy:n osakkeet ja kuplan synty.

Lähtöhinta

Siipikiesi Oy:n osakekurssi on alkutilanteessa alimman kysyntäkäyrän mukaisesti 50 euroa.

Hyvät uutiset heijastuvat markkinoihin

Kun potentiaaliset sijoittajat ja pörssikaupan kävijät saavat lupaavia uutisia tulevaisuuden kannattavuusnäkymistä, kysyntäkäyrä siirtyy oikealle ja hinta nousee 60 euroon.

Kurssinousun seuraukset

Potentiaaliset ostajat havaitsevat kurssinousun ja tulkitsevat sen ennustavan lisää hyviä uutisia. Kysyntäkäyrä siirtyy ylöspäin silkan kurssinousun vaikutuksesta, ja kurssi nousee edelleen 70 euroon.

Kupla kehkeytyy

Uusi kurssinousu voi siirtää kysyntäkäyrää edelleen, jolloin nousukierre jatkuu.

vahvistava takaisinkytkentä
Kehityskulku, jossa ensimmäinen muutos sysää liikkeelle sarjan uusia, ensimmäistä voimistavia muutoksia. Englanniksi positive feedback (process). Katso myös: vaimentava takaisinkytkentä.

Kuvion 11.5 kehityskulku voi toteutua, jos markkinaosapuolet lukevat hinnannousun merkiksi siitä, että toisilla osapuolilla on heiltä pimentoon jäänyttä tietoa, ja muokkaavat sen perusteella omia odotuksiaan. Osa haistaa ehkä spekulaatiomahdollisuuden: jos osaketta ostaa nyt, sitä pystyy myöhemmin myymään voitolla. Kummassakin tapauksessa ensimmäinen kysynnän muutos käynnistää vahvistavan takaisinkytkennän, joka lisää kysyntää edelleen.

Leipämarkkinoilta takaisinkytkentä puuttuu. Jos leivän hinta nousee, se ei innosta ostajia hamstraamaan leipää pakastimeen. Omaisuuserien markkinoiden mallintamisessa – osakemarkkinoiden, asuntomarkkinoiden, taidemarkkinoiden – on huomioitava tulevaa hinnankehitystä koskevien odotusten vaikutus. Kuviossa 11.16 verrataan kahta vaihtoehtoista skenaariota siitä, mitä tapahtuu, kun Siipikiesin osakekurssi nousee kuvion 11.15 mukaisesti 50 eurosta 60 euroon tulevia voittoja koskevien hyvien uutisten aiheuttaman eksogeenisen sokin seurauksena.

Vasemmassa kaaviossa markkinaosapuolten näkemykset hillitsevät kurssinousua: kurssinousu saa jotkut epäilemään, ettei Siipikiesin substanssiarvo yllä 60 euroon, joten he myyvät osakkeensa ja saavat kurssinousun ansiosta voittoa. Myyjien toiminta laskee osakekurssia, joka päätyy hieman alkuperäisen tasonsa yläpuolelle, 50 ja 60 euron välille. Uusi tieto on kanavoitunut osakkeen hintaan, joka kuvastaa koko markkinoiden näkemystä Siipikiesin uudesta substanssiarvosta.

Kuvio 11.16 Vahvistava ja vaimentava takaisinkytkentä.

Oikeanpuoleisessa kaaviossa näkemykset taas kiihdyttävät kurssinousua. Kysynnän kasvu saa osan markkinaosapuolista uskomaan, että kurssinousu enteilee lisää nousua vastaisuudessa. Uskomus lisää Siipikiesin osakkeen kysyntää. Muut kaupankävijät huomaavat, että lisää Siipikiesiä ostaneet pääsivät hyötymään kurssinoususta, ja seuraavat esimerkkiä. Se johtaa itseään vahvistavaan kurssinousun ja kysynnän kasvun kehään.

vakaa tasapaino
Tasapaino, joka pyrkii pienten sokkien jälkeen palautumaan ennalleen. Englanniksi stable equilibrium.

Jos markkinaosapuolten näkemykset hillitsevät hintavaihtelua ja palauttavat markkinat tasapainoon hintasokin jälkeen, tasapaino on vakaa. Kuviossa 11.17 on mallinnettu hintojen korjausliike vakaassa tasapainotilassa. Vasemmassa kaaviossa ovat Siipikiesin osakkeen kysyntä- ja tarjontakäyrät, joiden leikkauspisteessä tasapainohinta P0 vastaa osakkeen substanssiarvoa. Oikeanpuoleisessa kaaviossa on yksinkertainen hintadynamiikkakuvaaja, joka kuvaa peräkkäisten ajankohtien hintojen välistä yhteyttä. Jos Pt eli hinta hetkenä t on yhtä suuri kuin P0, myös Pt+1 eli seuraavan ajanhetken hinta on yhtä suuri, koska tasapainotilassa hintaan ei kohdistu muutospainetta. Jos taas Pt poikkeaa tasapainohinnasta, seuraavan ajanhetken hinnan voi ennustaa hintadynamiikkakuvaajan avulla. Kuvio 11.7 kertoo, miten markkinat palaavat sokin jälkeen tasapainoon, kun hinta noudattaa oikeanpuoleisen kuvaajan mukaista dynamiikkaa.

Kuvio 11.17 Vakaa tasapaino Siipikiesi Oy:n osakkeen markkinoilla.

Tasapainohinta

Vasen kaavio esittää kysyntä- ja tarjontakäyriä, kun markkinoiden tasapainohinta on P0. Oikeanpuoleisen kaavion 45 asteen kulmassa nouseva suora kertoo, että jos hinta hetkenä t on P0, hinta hetkenä t + 1 on sama. Markkinoilla ei ole hintamuutospainetta.

Hintasokki

Kuvitellaan, että tilapäisen kysyntäpiikin seurauksena markkinahinta on P1. Osakkeesta on liikatarjontaa.

Hinnan korjausliike

Hintadynamiikkakuvaaja kertoo, että jos hinta on kysyntäpiikin hetkenä P1, seuraavana hetkenä se on P2.

Näkemykset hillitsevät hintavaihtelua

Koska hintadynamiikkakuvaaja on loivempi kuin 45 asteen kulmassa nouseva suora, P2 on lähempänä tasapainohintaa kuin P1. Sijoittajien toimia ohjaa heidän näkemyksensä Siipikiesin substanssiarvosta, joka on P0.

Takaisin tasapainoon

Osakekurssi lähenee arvoa P0. Korjausliike jatkuu, kunnes markkinat palaavat tasapainoon.

Kuvion 11.17 hintadynamiikkakuvaaja on loivempi kuin 45 asteen kulmassa nouseva suora, mikä merkitsee, että tasapainotason ylitettyään osakekurssi palautuu alaspäin, kunnes se saavuttaa tasapainon. Hintadynamiikkakuvaaja on loiva silloin, kun substanssiarvoa koskevat näkemykset voittavat taipumuksen tulkita kurssinousu enteeksi tulevasta noususta.

Kuvitellaan seuraavaksi, että ensimmäisen kurssinousun P1 jälkeen kysyntä kasvaa: Siipikiesin osakkeita pidetään entistä parempana sijoituskohteena. Vaikka kaikki tietävät, että osakkeen substanssiarvo on yhä P0, osa uskoo kurssinousun jatkuvan vielä jonkin aikaa. Jos tämä uskomus pääsee vallalle, osakeomistuksen kasvattaminen on hyvä strategia. Omistaja pääsee hyötymään pääoman arvonnoususta, koska hän voi myöhemmin myydä osakkeensa ostohintaa kalliimmalla.

epävakaa tasapaino
Tasapaino, jolle pätee, että sokin jälkeen markkinat pyrkivät siirtymään yhä kauemmas tasapainosta. Englanniksi unstable equilibrium.

Tässä tapauksessa kurssinousu siirtää kysyntäkäyrää oikealle, kuten kuvion 11.18 vasemmassa kaaviossa tapahtuu. Oikeanpuoleisen kaavion hintadynamiikkakuvaaja on jyrkempi kuin 45 asteen kulmassa nouseva suora. Se kertoo, että seuraavan hetken hinta poikkeaa tasapainohinnasta P0 enemmän kuin tämän hetken hinta. Tällainen hintadynamiikkakuvaaja on ominainen epävakaalle tasapainolle.

Kuvio 11.18 Epävakaa tasapaino.

Seuraavalla jaksolla osakekurssi nousee jälleen. Tämä prosessi voi itseään ruokkivassa kuplassa jatkua loputtomiin – tai ainakin siihen saakka, kun odotukset jatkuvasta kurssinoususta ja kurssin loitontumisesta yhä kauemmaksi substanssiarvosta jostain syystä muuttuvat.

Itseään ruokkivia hintaodotuksia ja niiden aiheuttamaa epävakautta esiintyy vain sellaisten hyödykkeiden markkinoilla, jotka voi myydä edelleen, kuten arvopaperit tai kestokulutushyödykkeet. Olisi järjetöntä ostaa pääoman arvonnousun toivossa entistä enemmän kalaa, vihanneksia tai muotivaatteita, koska kala ja vihannekset pilaantuvat ja muoti muuttuu. Sitä vastoin 1600-luvun tulppaanimarkkinoilla, Tokion toimitilamarkkinoilla 1980-luvun lopulla ja Las Vegasin asuntomarkkinoilla 2000-luvulla ostajat odottivat saavansa etua myymällä omistuksensa edelleen. Siksi he ostivat ostamistaan hintojen noustessa, mikä sen kuin kiihdytti hinnannousua.

Asuntomarkkinoita ja niiden merkitystä vuonna 2008 alkaneessa finanssikriisissä tarkastellaan hintadynamiikkakuvaajan avulla luvussa 17. Luvussa 20 sovellamme samantyyppistä mallia ihmisen ja luonnonympäristön vuorovaikutukseen ja pohdimme, miksi joissakin tilanteissa havaitaan sekä vakauttavia prosesseja että hallitsemattoman ympäristötuhon noidankehiä.

Leibniz: Hintakuplat

Miten kupla katoaa?

Kupla puhkeaa, kun markkinaosapuolista jotkut tajuavat, että hinta on vaarassa kääntyä laskuun. Se saa mahdolliset ostajat varovaisiksi, kun taas omistajat yrittävät päästä omaisuudestaan eroon. Kuvion 11.15 tapahtumaketju käynnistyy, mutta käänteisenä. Kuviossa 11.19 romahduksen seurauksia havainnollistetaan kysyntä-tarjontamallilla. Kuplan paisuttua suurimmilleen osakekurssi on 80 euroa. Kuplan puhjetessa sekä kysyntä- että tarjontakäyrä siirtyvät ja hinta romahtaa 54 dollariin, mistä seuraa raskaita tappioita niille, jotka omistivat osakkeita kurssihuipun aikana.

Kuvio 11.19 Siipikiesi Oy:n osakekurssi romahtaa.

Mikäli omaisuuserän hintaa hilaavat ylöspäin pelkät uskomukset tulevasta hinnannoususta, omaisuuserän arvoa hyvin ymmärtävälle sijoittajalle pitäisi avautua mahdollisuuksia tehdä tiedoillaan voittoa. Jos kerran Nasdaq-indeksin nousu kuviossa 11.14 oli kupla, mikseivät kuplaan havahtuneet sijoittajat pystyneet kääntämään sitä voitokseen lyömällä vetoa kurssinotkahduksen puolesta suurilla summilla?

lyhyeksi myynti
Kaupankäyntistrategia, jossa myydään lainattuja omaisuuseriä tarkoituksena ostaa ne takaisin halvempaan hintaan. Strategiaa noudattavat sijoittajat odottavat omaisuuserän arvon laskevan. Englanniksi short selling. Synonyymi: shorttaus.

Monet suursijoittajat itse asiassa uivat vastavirtaan lyömällä vetoa kuplan puhkeamisen puolesta. Heidän joukossaan oli Wall Streetillä hyvin tunnettuja salkunhoitajia. Nämä sijoittajat myivät lyhyeksi eli shorttasivat: he lainasivat osakkeita korkean kurssin aikaan ja myivät ne heti edelleen aikomuksenaan ostaa ne romahduksen jälkeen takaisin halvalla ja palauttaa omistajalleen. Lyhyeksi myynti on äärimmäisen riskialtis strategia, koska romahdus on osattava ajoittaa täsmälleen. Jos hinnannousu jatkuu, tappiot voivat kasvaa sietämättömän suuriksi. Vaikka sijoittaja osuisi oikeaan kuplan suhteen, hän saattaa silti erehtyä ajoituksesta, jolloin hän joutuu ostamaan omistajalle palautettavat osakkeet takaisin myyntihintaa kalliimmalla. Se tietää tappioita, eikä sijoittaja ehkä pysty maksamaan lainaa takaisin.

Ostajat saattavat siis hekin pitää varmana, että romahdus tulee – he vain toivovat ehtivänsä irtautua omistuksistaan sitä ennen. IT-kuplan aikaan näin toimi esimerkiksi kahdeksan miljardin dollarin kokoisen Quantum Fund ‑sijoitusrahaston salkunhoitaja Stanley Druckenmiller, joka piti salkussaan yliarvostetuiksi tietämiään teknologiayhtiöitä. Kun kurssit romahtivat ja rahasto kärsi suurtappion, Druckenmiller turvautui baseball-vertaukseen: ”Me luulimme pelaavamme kahdeksatta vuoroparia, mutta mentiinkin jo yhdeksännessä”, hän selitti. ”Yliarvioin pelini.”

Harjoitus 11.7 Mikä on bitcoinin substanssiarvo?

Bitcoin on virtuaalivaluutta, jonka joukko ohjelmistokehittäjiä loi vuonna 2009. Se kelpaa maksuvälineeksi joissakin liikkeissä, jolloin sitä voi siirtää toiselle maksuksi tavaroista tai palveluista. Bitcoinin markkinoilla on epäilty kuplaa.

Toisin kuin tavalliset valuutat bitcoin ei ole keskuspankin tai muun yksittäisen tahon valvonnassa. Sitä ”louhivat” tietokoneillaan yksityishenkilöt, jotka luovuttavat koneidensa laskentakapasiteettia bitcoin-kauppojen varmentamista ja julkiseen tilikirjaan tallentamista varten. Vuoden 2013 alussa yhden bitcoinin markkinahinta oli noin 13 Yhdysvaltain dollaria. Joulukuun 4. päivänä 2013 hinta oli 1 147 dollaria. Sen jälkeen bitcoinin arvo hupeni kahdessa viikossa alle puoleen. Nämä ja bitcoinin hinnan myöhemmät vaiheet on piirretty kuvioon 11.20.

Kuvio 11.20 Bitcoinin arvo 2013–2015.

Coindesk.com. 2015. Bitcoin News, Prices, Charts, Guides & Analysis ja Bitcoincharts. Molemmat sivut luettu elokuussa 2016.

Selitä bitcoinin hinta-aineistoa tämän alaluvun mallien avulla sekä punnitsemalla kuplailmiötä puoltavia ja sen kiistäviä argumentteja.

Harjoitus 11.8 Kuplien kärkikymmenikkö neljän vuosisadan ajalta

Taloushistorioitsija Charles Kindlebergerin mukaan hintakuplia on syntynyt monina aikakausina eri puolilla maailmaa. Sadan viime vuoden aikana kuplat ovat keskittyneet kiinteistöjen, osakkeiden ja ulkomaansijoitusten markkinoille.12

  • 1636: Alankomaiden tulppaanikupla
  • 1720: Etelämeren kauppakomppania
  • 1720: Mississippi-kupla
  • 1927–29: 1920-luvun pörssikupla
  • 1970-luku: Meksikon ja muiden kehittyvien talouksien ulkomaanlainojen kasvupiikki
  • 1985–89: Japanin kiinteistö- ja pörssikupla
  • 1985–1989: Suomen, Norjan ja Ruotsin kiinteistö- ja pörssikuplat
  • 1990-luku: Thaimaan, Malesian, Indonesian ja muiden Aasian maiden kiinteistö- ja pörssikuplat 1992–1997; ulkomaansijoitusten vyöry Meksikoon 1990–1999
  • 1995–2000: Yhdysvaltain pörssien ulkopuolisten osakkeiden kupla
  • 2002–07: Yhdysvaltain, Ison-Britannian, Espanjan, Irlannin ja Islannin kiinteistökuplat

Perehdy johonkin näistä kuplista ja tee seuraavat tehtävät:

  1. Kuvaa kuplan syntymistä ja puhkeamista käyttämällä tämän alaluvun malleja.
  2. Alaluvun 11.7 Onko kuplia oikeasti? ‑tietolaatikossa on kuplailmiötä puoltavia ja sen kiistäviä argumentteja. Mikä merkitys niillä on kuvauksesi kannalta, jos mikään?

Kysymys 11.7 Valitse oikeat vastaukset

Mitkä seuraavista omaisuuserien hintaa koskevista väittämistä pitävät paikkansa?

  • Kupla syntyy, kun tulevaa hintakehitystä koskevat uskomukset vauhdittavat hinnannousua.
  • Vahvistava takaisinkytkentä palauttaa markkinat nopeasti tasapainoon.
  • Vaimentava takaisinkytkentä syntyy esimerkiksi silloin, kun omaisuuserien hinnat välittävät sijoittajille virheellistä tietoa substanssiarvosta.
  • Markkinoilla vallitsee vakaa tasapaino, jos markkinaosapuolten näkemykset hillitsevät hinnannousua.
  • Jos uskomukset vauhdittavat hinnannousua, hinta loittonee substanssiarvosta ja syntyy kupla.
  • Vahvistavassa takaisinkytkennässä ensimmäinen muutos sysää liikkeelle sarjan uusia muutoksia, jotka vahvistavat ensimmäistä. Tällöin markkinat siirtyvät poispäin tasapainosta.
  • Vaimentavassa takaisinkytkennässä omaisuuserän hinnanmuutosta hillitsee se, että jotkut markkinaosapuolet myyvät omistuksiaan, koska arvioivat hinnan ylittävän substanssiarvon.
  • Jos substanssiarvoa koskevat näkemykset hillitsevät hinnannousua, markkinat palautuvat tasapainoon.

Kysymys 11.8 Valitse oikeat vastaukset

Mikä seuraavista lyhyeksi myyntiä koskevista väittämistä pitää paikkansa?

  • Lyhyeksi myynnillä pyritään hyötymään hinnanlaskusta.
  • Lyhyeksi myyjä käy kauppaa omistamillaan osakkeilla.
  • Lyhyeksi myynnissä myyjän tappio rajoittuu enintään hänen osakkeista saamaansa myyntihintaan.
  • Lyhyeksi myynti on varma keino tehdä voittoa, jos aavistelee markkinoilla kuplaa.
  • Lyhyeksi myynnissä myyjä voi saada tuottoa myymällä lainattuja osakkeita korkean kurssin aikana ja ostamalla ne takaisin (omistajalle palautettavaksi) hinnan laskettua.
  • Lyhyeksi myynnissä myydään lainattuja osakkeita.
  • Kun osakkeet on kerran myyty jollakin hinnalla, tappiot voivat kasvaa rajattomasti, koska hinta voi nousta edelleen.
  • Lyhyeksi myynti tuottaa voittoa vain, jos sen ajoittaa täsmälleen kuplan puhkeamiseen. Muutoin se voi aiheuttaa raskaita tappioita.

11.9 Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa: säännöstely, jonotus ja jälkimarkkinat

Kun artisti Beyoncén vuoden 2013 maailmankiertueen liput tulivat myyntiin, Uuden-Seelannin Aucklandin konsertti myytiin loppuun 15 minuutissa, kolme Iso-Britannian konserteista 12 minuutissa ja Yhdysvaltain Washington DC:n konsertti alle minuutissa. Kun yhdysvaltalainen laulaja Billy Joel järjesti lokakuussa 2013 yllätyskonsertin lapsuudenmaisemissaan New Yorkin Long Islandilla, liput loppuivat muutamassa minuutissa. Molemmista tapahtumista jäi otaksuttavasti rannalle liuta pettyneitä ostajia, jotka olisivat maksaneet lipusta reilusti yli myyntihinnan. Konserttijärjestäjien asettamalla hinnalla kysyntä ylitti tarjonnan.

Myös urheilutapahtumien lipuista on usein liikakysyntää. Lontoon vuoden 2012 olympialaisten järjestelykomitea myi kisoihin 7 miljoonaa lippua, joita tavoitteli 22 miljoonaa ostajaa. Kuviossa 11.21 tarkastellaan pääpiirteittäin yhtä kisatapahtumaa.

Lippujen määrän sanelee olympiastadionin kapasiteetti, joka on 40 000 henkeä. Kysyntä ja tarjonta kohtaavat, jos lipun hinta on 225 puntaa. Järjestelykomitea asetti hinnan alemmaksi sataan puntaan, jolloin kysyntää on 70 000 lipulle. Liikakysyntää on 30 000 lipun verran.

Kuvio 11.21 Kisalippujen liikakysyntä.

Joskus voi olla houkuttelevampaa myydä haluttu tapahtumalippu toiselle kuin käyttää se itse. Jos 100 punnan olympiakisalipun myi edelleen, siitä sai kuvion 11.21 mukaan vähintään 225 puntaa. Se tarkoittaa 125 punnan ylituottoa verrattuna toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon, lipun ostamatta jättämiseen.

Ylituoton mahdollisuus voi synnyttää rinnakkais- tai jälkimarkkinat. Konserttien ja urheilutapahtumien lipunmyynnissä osa kysynnästä tulee lipputrokareilta eli ostajilta, joiden tarkoitus on myydä lippu eteenpäin voitolla. Vasta myyntiin tulleet liput ilmestyvät saman tien vertaiskauppapaikkoihin, kuten StubHubiin tai Ticketmasteriin, joissa niistä pyydetään alkuperäishintaan verrattuna moninkertaisia summia. Vuonna 2014 Sotšin talviolympialaisten viimeisinä päivinä nimellishinnaltaan 200 ruplan arvoisia olympiakylän pääsylippuja myytiin kylän porteilla jopa 4 000 ruplan hintaan.

Tapahtumalippujen jälkimarkkinoilla toteutuu hinta, jolla kysyntä ja tarjonta kohtaavat, ja liput allokoituvat siis niille, joilla on eniten maksuhalukkuutta. Markkinaosapuolet olettavat jälkimarkkinahinnan paljon virallista hintaa korkeammaksi, mikä lietsoo osaltaan virallisten markkinoiden hillitöntä kysyntää. Siitä huolimatta jotkut ostajat pitävät saamansa edulliset liput päästäkseen tapahtumaan, johon heillä ei muuten olisi ollut varaa.

Tapahtumajärjestäjät pyrkivät estämään lippujen trokaamista. Sotšin olympiakisoissa järjestyksenvalvojille oli annettu tehtäväksi puuttua jälleenmyyntiin. Sitä on kuitenkin verkkokaupan aikakaudella yhä vaikeampaa estää, sillä trokarit pystyvät laajentamaan toimintaansa käyttämällä ”lippubotteja” eli ohjelmia, jotka ryhtyvät ostamaan lippuja automaattisesti heti myynnin käynnistyttyä. The New York Times ‑sanomalehden arvion mukaan kesällä 2016 lipputrokarit tekivät 15,5 miljoonan dollarin tilin vaivaisesta sadasta Hamilton-musikaalin Broadway-esityksestä.

säännöstellyt tuotteet
Tuotteet, jotka allokoidaan ostajille muutoin kuin hinnan perusteella, esimerkiksi jonottamalla tai arpomalla. Englanniksi rationed goods.

Lontoon olympialaisissa järjestelykomitea asetti hinnan ja liput allokoitiin hinnan sijaan arpomalla. Silloin hyödykettä säännöstellään. Kisajärjestäjät olisivat voineet veloittaa lipuista paljon korkeampaa hintaa, esimerkiksi kuvion 11.21 tapahtumasta 225 puntaa, jolloin markkinat olisivat tasapainottuneet. Silloin tapahtuma olisi kuitenkin mennyt sivu suun niiltä ostajilta, joiden maksuhalukkuus ei riittänyt 225 puntaan. Arvonta-allokaation ansiosta kisakatsomoon pääsi myös sellaisia kisavieraita, joiden maksuhalukkuus oli vähäisempi esimerkiksi pienten tulojen vuoksi.

Lippujen jakotapa herätti vilkasta keskustelua ja jopa kiukkua, mutta Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja Jacques Rogge puolusti ”avointa, läpinäkyvää ja reilua” menettelyä.

On muitakin hyödykkeitä, joiden tuottajat jättävät vastaamatta jatkuvaan liikakysyntään. Momofuku Ko on New Yorkissa sijaitseva 12 asiakaspaikan ravintola, joka tarjoaa lounasaikaan kuudentoista ruokalajin maistelumenyytä 175 dollarin hintaan. Pöytävaraukset avataan verkossa viikkoa etukäteen kello 10 aamulla, ja paikat täyttyvät tavallisesti kolmessa sekunnissa. Ravintolan omistaja David Chang myi vuonna 2008 pöytävarauksen hyväntekeväisyyshuutokaupassa 2 870 dollarilla. Maksuhalukkuus toki tavallisesti kasvaa, jos tuotto menee hyvään tarkoitukseen, mutta sittenkin voi päätellä, että pöytävarauksille on huomattavasti liikakysyntää. Chang ei silti ole nostanut hintojaan.

Harjoitus 11.9 Kansainvälisen olympiakomitean lipunmyyntikäytännöt

  1. Onko KOK:n arpajaismenettely mielestäsi reilu?
  2. Onko se Pareto-tehokas? Perustele.
  3. Lipputrokarien toimintaa kritisoidaan laajalti. Miten arvioisit sitä reiluuden ja Pareto-tehokkuuden kriteerien avulla?
  4. Millä muilla perusteilla trokaamista voisi moittia tai puolustaa?

Harjoitus 11.10 Pääsylipun hinta

Kun hyödykkeen tarjonta on kiinteä, kuten konserttilipuilla tai ravintolavarauksilla, myyjä saattaa asettaa hinnan niin alhaiseksi, että markkinoille jää liikakysyntää. Selitä, miksi.

Kysymys 11.9 Valitse oikeat vastaukset

Kuvio 11.21 on yksinkertaistettu kuvaus erään Lontoon olympialaisten tapahtuman markkinoista. Tapahtumaan arvottiin 40 000 sadan punnan hintaista lippua.

Oletetaan, että ostajat saattoivat myydä lippunsa edelleen jälkimarkkinoilla. Mikä seuraavista väittämistä pitää paikkansa?

  • Sadan punnan hinnalla kysyntä ja tarjonta kohtasivat.
  • Lipun saamisen todennäköisyys oli 4/7.
  • Jälkimarkkinoilla lippunsa myyneet saivat 100 puntaa ylituottoa.
  • Arvonnassa lipun hinta olisi pitänyt asettaa 225 puntaan.
  • Kysyntä ja 40 000 lipun tarjonta olisivat kohdanneet 225 punnan hinnalla.
  • Halukkaita ostajia oli 70 000, mutta saatavilla oli vain 40 000 satunnaisesti allokoitua lippua.
  • Jälkimarkkinoilla lipun sai kaupaksi 225 punnan hintaan, jolloin ylituotoksi tuli 125 puntaa.
  • Koska tarjonta rajoittui 40 000 lippuun, järjestäjät olisivat saaneet suuremman voiton myymällä kaikki liput 225 punnan hintaan. He valitsivat kuitenkin hinnan, johon useammalla ostajalla oli varaa.

11.10 Hintasäännöstely

Eräänä joulukuun lauantaina vuonna 2013 New York Cityssa oli poikkeuksellisen kylmää ja lumista, ja taksipalveluiden kysyntä kasvoi huomattavasti. Kaupunkikuvasta tutut keltaiset ja vihreät taksit, joilla voi matkustaa kiinteällä taksalla pieniä ruuhka- ja yölisiä lukuun ottamatta, olivat kiven alla. Taksikyytiä haluavat saivat taipua säännöstelyyn – pitkään taksijonoon.

Tarjolla oli myös vaihtoehto, eräänlaiset jälkimarkkinat: kysyntäperustainen mobiilisovelluksella käytettävä kyytipalvelu Uber, joka sittemmin laajeni neljässä vuodessa 81 maahan. Uber oli paikallisliikenteen markkinoilla uusi tulokas, jonka toiminta nojasi kysyntä- ja tarjontavaihteluihin nopeasti reagoivaan salaiseen algoritmiin.

Tavallisten taksien hinta ei vaihtele sään mukaan. Uberin hinta taas voi vaihdella tuntuvastikin. Sinä joulukuun iltana Uberin algoritmi siirsi kysyntäpiikin hintoihin ja nosti ne yli seitsenkertaisiksi perustaksaan verrattuna. Hintapiikki karsi kysyntää ja lisäsi tarjontaa, kun osa vuoronsa lopettavista kuljettajista jatkoikin ajoa ja liittyi vuoronsa aloittavien joukkoon.

Taksien hintasäännöstely kuuluu monen kaupungin liikennepolitiikkaan. Sen tarkoituksena on muun muassa huolehtia turvallisuudesta ja vähentää ruuhkia. Joissakin maissa valtiovalta tai paikallishallinto säännöstelee myös asuntojen vuokria. Vuokrasäännöstelyllä pyritään esimerkiksi suojelemaan vuokralaisia, joiden neuvotteluvoima voi olla vähäinen vuokranantajaan verrattuna, tai pitämään vuokrataso kohtuullisena, jotta tärkeillä työntekijäryhmillä on varaa asua suurissa kaupungeissa.

Kuvio 11.22 havainnollistaa tilannetta, jossa kaupungin päättäjät saattavat turvautua vuokrasäännöstelyyn. Markkinat ovat aluksi tasapainossa, ja vuokralla on 8 000 asuntoa 500 euron vuokraa vastaan. Kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Kuvitellaan, että vuokra-asuntojen kysyntä kasvaa. Silloin vuokrat nousevat, koska vuokra-asuntojen tarjonta on joustamatonta ainakin lyhyellä aikavälillä: uusien asuintalojen rakentaminen kestää kauan, joten vuokra-asuntoja saadaan nopeasti lisää vain silloin, jos omistusasuntojen asujat panevat kotinsa vuokralle ja muuttavat itse muualle.

vuokrakatto
Lakisääteinen enimmäisvuokra, jota enempää vuokranantaja ei voi pyytää. Englanniksi rent ceiling.

Kuvitellaan, että kaupungin päättäjät pelkäävät vuokrien karkaavan liian monen perheen ulottumattomiin ja määräävät vuokrakaton, joka on 500 euroa. Katso kuviosta 11.22, mitä markkinoilla tapahtuu.

Kuvio 11.22 Vuokrat ja ylituotto.

Kysyntä ja tarjonta kohtaavat

Alkutilanteessa kysyntä ja tarjonta kohtaavat: vuokra-asuntoja on 8 000 ja vuokra 500 euroa.

Kysyntä kasvaa

Kuvitellaan, että vuokra-asuntojen kysyntä kasvaa.

Vuokrat nousevat

Vuokra-asuntojen tarjonta on joustamatonta ainakin lyhyellä aikavälillä. Uusi tasapainovuokra on 830 euroa, paljon aiempaa korkeampi.

Vuokrakatto?

Oletetaan, että kaupunginhallinto määrää 500 euron vuokrakaton. Vuokranantajat tarjoavat edelleen vuokralle 8 000 asuntoa, ja syntyy liikakysyntää.

Markkinoiden lyhyt puoli

Kun hinta jää alle tasapainotason, tarjoajat ovat markkinoiden lyhyellä puolella. Vuokra-asuntojen määrä riippuu tarjonnasta, ei kysynnästä.

Jotkut maksaisivat paljon korkeampaa vuokraa

Markkinoiden pitkällä puolella on 12 000 asunnon etsijää. Vuokra-asuntoja riittää vain 8 000:lle. Toisaalta 8 000 olisi valmis maksamaan vuokraa 1 100 euroa tai enemmän, mutta vuokrasopimuksia ei välttämättä allokoida niille, joilla on eniten maksuhalukkuutta.

Jälkimarkkinat

Jos laki sallisi, osa vuokralaisista voisi jälleenvuokrata kotinsa 1 100 euron vuokralla ja saada siitä ylituottoa 600 euroa (1 100 euroa vähennettynä 500 euron enimmäisvuokralla).

Pitkän aikavälin tasapaino

Pitkällä aikavälillä kaupunginhallinto voi saada markkinoille lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja tukemalla asuntorakentamista niin, että tarjontakäyrä siirtyy.

lyhyt puoli (markkinoilla)
Markkinoiden se puoli (kysyntä tai tarjonta), jolla haluttu kauppojen määrä on pienempi. Esimerkiksi työmarkkinoilla työntekijät ovat lyhyellä puolella, koska työnhakijoita on yleensä enemmän kuin avoimia työpaikkoja. Lyhyen puolen vastakohta on pitkä puoli. Englanniksi short side (of a market). Katso myös: kysyntäpuoli, tarjontapuoli.

Viidensadan euron vuokrakatto johtaa liikakysyntään. Yleisesti ottaen hintasäännöstelystä seuraa, etteivät kysyntä ja tarjonta kohtaa, jolloin kauppojen määrä riippuu markkinoiden lyhyestä puolesta: kauppojen määräksi tulee kysynnän ja tarjonnan määrästä pienempi. Kuviossa 11.22 hinta on matala ja tarjoajat ovat lyhyellä puolella. Jos hinta olisi korkea (yli tasapainohinnan), kysyjät olisivat lyhyellä puolella.

Kun vuokra on 500 euroa, vuokra-asuntoja on tarjolla 8 000. Markkinoiden pitkällä puolella on 12 000 asunnon etsijää, joista 8 000 maksaisi asunnosta vähintään 1 100 euroa, mutta asuntoja ei allokoida maksuhalukkuuden mukaan. Ne onnekkaat, jotka vuokra-asunnon saavat, saattavat sijoittua mihin tahansa kohtaan uuden kysyntäkäyrän 500 euroa ylittävällä osuudella.

Taloustieteellinen katsaus Pariisin vuokrasäännöstelyyn havainnollistaa, miten säännöstely voi kääntyä tarkoitustaan vastaan. Jean Bosvieux ja Olivier Waine. 2012. ”Rent Control: A Miracle Solution to the Housing Crisis?” Metropolitics. Päivitetty 21.11.2012.

Richard Arnott taas kehottaa taloustieteilijöitä tarkistamaan perinteisesti kielteistä kantaansa vuokrasäännöstelyyn. Richard Arnott. 1995. ”Time for Revisionism on Rent Control?” Journal of Economic Perspectives 9 (1) (helmikuu): 99–120.

Vuokrasäännöstelypolitiikka painottaa Pareto-tehokkuuden sijasta reilua vuokratasoa, jolla nykyiset vuokra-asujat selviävät asumismenoistaan eivätkä joudu muuttamaan kodeistaan kalliin vuokran takia. Vuokra-asuntojen niukkuus avaa mahdollisuuden ylituottoon: jos laki sallisi jälleenvuokrauksen (tavallisesti ei salli), osa vuokralaisista voisi jälleenvuokrata kotinsa ja saada 600 euron ylituoton, siis 1 100 euroa vähennettynä 500 euron enimmäisvuokralla.

Jos kysynnän kasvu osoittautuu pysyväksi, kaupunginhallinto voi pitkällä aikavälillä ratkoa ongelmaa tukemalla asuntotuotantoa tarjontakäyrän siirtämiseksi niin, että markkinoille saadaan lisää vuokra-asuntoja kohtuullisella vuokratasolla.

Harjoitus 11.11 Miksei hintaa saisi korottaa?

Arvioi seuraavaa väitettä: ”Kun New Yorkin taksikyydit lumisena päivänä kallistuivat jyrkästi, Uberia arvosteltiin sosiaalisessa mediassa ankarasti. Jos taas kullan hinta kallistuu jyrkästi, se ei herätä samanlaista vastareaktiota.”

Kysymys 11.10 Valitse oikeat vastaukset

Kuvio 11.22 esittää vuokra-asuntomarkkinoita. Alkutilanteessa markkinat ovat tasapainossa, kun vuokra-asuntoja on 8 000 ja vuokra 500 euroa. Sitten kysyntäkäyrä siirtyy oikealle, kuten kaaviosta näkyy. Kaupunginhallinto vastaa kysynnän kasvuun asettamalla 500 euron vuokrakaton ja kieltämällä jälleenvuokrauksen. Mitkä seuraavista väittämistä pitävät näiden tietojen perusteella paikkansa?

  • Neljätuhatta potentiaalista vuokralaista jää ilman asuntoa.
  • Markkinoiden tasapainohinta on 1 100 euroa.
  • Jos jälleenvuokraus olisi sallittua, siitä saisi 330 euroa ylituottoa.
  • Liikakysyntään voi pitkällä aikavälillä vastata lisäämällä asuinrakentamista.
  • 12 000 henkilöä haluaisi vuokrata asunnon 500 euron vuokralla, mutta tarjolla on vain 8 000 asuntoa.
  • Markkinoiden tasapainohinta on 830 euroa.
  • Jälleenvuokralaiselta voisi uuden kysyntäkäyrän mukaan veloittaa 1 100 euron vuokraa, joka toisi ylituottoa 600 euroa.
  • Jos asuntoja rakennettaisiin riittävästi, tarjontakäyrä siirtyisi oikealle ja tasapainohinta palautuisi 500 euroon.

11.11 Ylituoton merkitys

Taloustieteessä ylituotto tarkoittaa maksua tai muuta etua, jonka joku saa sen lisäksi, mitä olisi saanut toiseksi parhaasta vaihtoehdostaan. Tässä luvussa olemme esitelleet lukuisia esimerkkejä ylituoton merkityksestä talouden muutoksissa.

  • Keralan kalamarkkinoilla ja hypoteettisilla hattumarkkinoilla liikakysyntä tai ‑tarjonta sai ostajat tai myyjät tavoittelemaan ylituottoa, minkä seurauksena kysyntä ja tarjonta ajan myötä kohtasivat.
  • Leipämarkkinamallissa leipomoilla on mahdollisuus ylituottoon (taloudelliseen voittoon) lyhyen aikavälin tasapainossa, jossa leipomoiden määrä on vakio. Pitkällä aikavälillä ylituotto houkuttelee markkinoille lisää leipomoita.
  • Öljyn maailmanmarkkinoilla öljyntuottajat saavat ylituottoa kuluttajien ja tuottajien kohtaamista rajoitteista, joiden vuoksi kysyntä- ja tarjontakäyrä ovat lyhyellä aikavälillä joustamattomia. Samalla ylituotto kannustaa öljyntuottajia ottamaan käyttöön uusia öljylähteitä.
  • Omaisuuserien markkinoilla ylituottoa syntyy, kun omaisuuserän hinta poikkeaa substanssiarvosta, mikä tarjoaa tilaisuuksia spekulaatioon ja johtaa mahdollisesti hintakuplaan.
  • Jos kysyntä ja tarjonta eivät hintasäännöstelyn vuoksi kohtaa, liikakysyntä avaa mahdollisuuksia ylituottoon, joka lain salliessa synnyttää kysynnän ja tarjonnan tasapainottavat jälkimarkkinat.
  • Luvussa 2 varhaiset innovoijat saivat innovaatiotuottoa, joka kannustaa ottamaan käyttöön uutta teknologiaa.
epätasapainon ylituotto
Ylituotto, joka on saatavilla, kun tavaran tai palvelun markkinat eivät ole tasapainossa vaan niillä on esimerkiksi liikakysyntää tai liikatarjontaa. Englanniksi disequilibrium rent. Synonyymi: dynaaminen ylituotto. Katso myös: tasapainon ylituotto.

Näissä esimerkeissä ylituotto syntyy markkinoiden epätasapainosta tai lyhyen aikavälin rajoitteista, jolloin puhutaan dynaamisesta ylituotosta tai epätasapainon ylituotosta. Epätasapaino tai rajoitus laukaisee ylituoton tavoittelun prosessin, joka päättyy uuteen tasapainoon, kun ylituottoa ei enää ole saatavilla. Olemme tutustuneet myös esimerkkeihin, joissa ylituotto on pysyvää eli stationääristä. Kuvioon 11.23 on koottu pysyvän ylituoton perustapauksia.

Ylituoton lähde Kuvaus Luvussa
Neuvottelut Neuvottelutilanteessa ero neuvottelutuloksen ja reservaatio-option eli toiseksi parhaan vaihtoehdon välillä 4.5
Työsuhde Palkka ja työehdot, jotka ylittävät työntekijän reservaatio-option ja kannustavat panostamaan työhön 6.9
Monopoli Taloudellisen voiton ylittävä voitto, joka johtuu kilpailun puutteesta 7
Sääntely Toiseksi parhaan vaihtoehdon ylittävät maksut, joita sääntely (esimerkiksi vuokrasäännöstely tai immateriaalioikeudet) suojaa kilpailulta 9

Kuvio 11.23 Esimerkkejä pysyvästä ylituotosta.

tasapainon ylituotto
Ylituotto, joka on saatavilla markkinoiden tasapainotilassa. Englanniksi equilibrium rent. Synonyymi: stationäärinen tai pysyvä ylituotto. Katso myös: epätasapainon ylituotto.

Tämän luvun mallit osoittavat, että jos kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, markkinoilta voi saada epätasapainon ylituottoa, joka kannustaa markkinatoimijoita muuttamaan hintaa tai määrää ja saattaa sillä tavoin kysynnän ja tarjonnan kohtaamaan. Työmarkkinat toimivat toisin: tasapainossa kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, kuten luvussa 9 osoitettiin. Sen vuoksi työntekijät saavat ylituottoa palkkansa ja reservaatio-optionsa erotuksen verran. Tämä ylituotto on vuorostaan pysyvää tasapainon ylituottoa: yksikään ostaja (työnantaja) tai myyjä (työntekijä) ei voi parantaa tulostaan muista poikkeavalla määrällä tai hinnalla, koska työpanosta ei voi määritellä täytäntöönpanokelpoisella sopimuksella.

Taloustieteessä ylituotolla ja ylituoton tavoittelulla on usein huono kaiku. Niitä paheksutaan, koska ylituoton ajatellaan johtuvan yksityisestä tai valtiollisesta monopolista, kuten taksiluvista tai immateriaalioikeuksista. Tällöin ylituotto on merkki siitä, että tavaran tai palvelun hinta ylittää rajakustannuksen, jolloin markkinat eivät toimi Pareto-tehokkaasti.

Tässä luvussa olemme kuitenkin todenneet, että ylituotosta on myös hyötyä. Se rohkaisee innovoimaan, kannustaa työntekijöitä ahkeroimaan, houkuttelee markkinoille uusia yrityksiä ja laskee sitä kautta kuluttajahintoja, ja se voi myös saattaa markkinat epätasapainosta Pareto-tehokkaaseen tasapainoon.

Kysymys 11.11 Valitse oikeat vastaukset

Mitkä seuraavista vaihtoehdoista ovat pysyvää ylituottoa?

  • Innovaatiotuotot: yritykset saavat uusista keksinnöistä positiivista taloudellista voittoa.
  • Työsuhteen ylituotto: hyvä palkka kannustaa työntekijöitä ahkeroimaan.
  • Monopolituotot: yritys saa ylisuuria voittoja, koska sillä ei ole kilpailijoita.
  • Spekulaatiotuotot: sijoittajat saavat voittoja lyömällä onnistuneesti vetoa hintamuutoksesta, kun markkinoilla on kupla.
  • Innovaatiotuottoja on saatavilla vain tilapäisesti, kunnes muut yritykset seuraavat perässä. Ne ovat dynaamista ylituottoa.
  • Työnantajat pitävät palkat reservaatiopalkkaa suurempina, koska muuten työntekijät panostaisivat työhönsä vähemmän.
  • Niin kauan kuin yrityksellä ei ole kilpailijoita, se valitsee tuotantomäärän, jolla hinta ylittää rajakustannuksen.
  • Tällainen ylituotto ei selvästikään ole pysyvää.

11.12 Lopuksi

Markkinataloudessa hinnat ovat viestejä talouden olosuhteista. Jos markkinat ovat epätasapainossa tai tilapäisistä rajoituksista johtuvassa lyhyen aikavälin tasapainossa, hintaviestit ohjaavat markkinaosapuolia toimimaan ja tavoittelemaan ylituottoa, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus. Hyödykemarkkinoilla ylituoton tavoittelu johtaa usein ajan myötä markkinoiden tasapainottumiseen ja ylituottomahdollisuuden häviämiseen.

Omaisuuseriä ostetaan osittain jälleenmyyntiarvon vuoksi. Arvopaperimarkkinoilla kysyntä ja tarjonta vaihtelevat tiheästi sitä mukaa kuin markkinaosapuolet saavat uutta tietoa. Kysyntä ja tarjonta hakeutuvat tasapainoon jatkuvassa kaksipuolisessa huutokaupassa, jossa hinta vaihtelee. Omaisuuserien markkinoilla hinnat voivat kertoa tulevasta hintakehityksestä, mikä saa joskus hinnan erkaantumaan substanssiarvosta. Silloin ylituoton tavoittelu voi johtaa kuplaan tai romahdukseen.

Tarjoajat tai viranomaiset sivuuttavat joskus hintaviestit tarkoituksella, jolloin markkinoille syntyy liikakysyntää tai ‑tarjontaa esimerkiksi konserttilipuista, taksikyydeistä tai vuokra-asunnoista. Silloin ylituotto muuttuu pysyväksi, ellei jälkimarkkinoita sallita.

Luvun 11 käsitteet

Ennen kuin jatkat, kertaa nämä määritelmät:

11.13 Viitteet

  1. Friedrich A. Hayek. 1994 (1944). Tie orjuuteen. Suomentanut Jyrki Iivonen. Helsinki: Gaudeamus. Alkuteos saatavilla verkosta: The Road to Serfdom

  2. ”Keynes and Hayek: Prophets for Today”. The Economist. Päivitetty 14.3.2014. 

  3. R. G. Miller ja S. R. Sorrell. 2013. ”The future of oil supply”. Philosophical Transactions of the Royal Society A: Mathematical, Physical and Engineering Sciences 372 (2006) (joulukuu). 

  4. Nick A. Owen, Oliver R. Inderwildi ja David A. King. 2010. ”The Status of Conventional World Oil Reserves—Hype or Cause for Concern?” Energy Policy 38 (8) (elokuu): 4743–4749. 

  5. Eugene Fama, lainaus artikkelista ”Interview with Eugene Fama”, The New Yorker. (2010). 

  6. Tim Harford. 2012. ”Still Think You Can Beat the Market?” The Undercover Economist. Päivitetty 24.11.2012. 

  7. Jos tehokkaiden markkinoiden hypoteesi pitää paikkansa, mistä vuoden 2008 finanssikriisi johtui? Robert Lucas kommentoi Faman tehokkaiden markkinoiden hypoteesia. Robert Lucas. 2009. ”In defence of the dismal science”. The Economist. Päivitetty 6.8.2009. 

  8. Brunnermeierin mukaan Lucas on oikeassa siinä, että rahoitusmarkkinoilla esiintyvä kitka puhuu tehokkaiden markkinoiden hypoteesia vastaan. Markus Brunnermeier. 2009. ”Lucas Roundtable: Mind the frictions”. The Economist. Päivitetty 6.8.2009.

    Robert J. Shiller. 2003. ”From Efficient Markets Theory to Behavioral Finance”. Journal of Economic Perspectives 17 (1) (maaliskuu): 83–104.

    Burton G. Malkiel. 2003. ”The Efficient Market Hypothesis and Its Critics”. Journal of Economic Perspectives 17 (1) (maaliskuu): 59–82. 

  9. John Maynard Keynes esittää klassisen analyysin kuplista Yleisen teoriansa luvussa 12. John Maynard Keynes. 1936. Työllisyys, korko ja raha: yleinen teoria. Suomentaneet Ahti Karjalainen ja Pentti Kivinen. Porvoo: WSOY. Alkuteos saatavilla verkosta: The General Theory of Employment, Interest and Money

  10. John Cassidy. 2010. ”Interview with Eugene Fama”. The New Yorker. Päivitetty 13.1.2010. 

  11. Robert J. Shiller. 2015. Irrational Exuberance, luku 1. Princeton, NJ: Princeton University Press. 

  12. Charles P. Kindleberger. 2005. Manias, Panics, and Crashes: A History of Financial Crises (Wiley Investment Classics). Hoboken, NJ: Wiley, John & Sons.